Hidasta, joskus jopa turhaa...

Käsityöt on niin palkitseva harrastus. Aloitin elokuussa Ailen kintaiden teon. Siis huomio - elokuussa... Virolaisessta Aino Praalkin "Kirikindad" -vihkosta löytyi monta mieluista mallia. Tämän arvelin helpoksi. Laskin että mallissa ei ole yli 5 silmukan lankajuoksuja, mikä helpottaa kun toista väriä ei tarvitse sitoa lankoja kiertämällä. Kuviokin oli yksinkertainen ja varmasti helppo oppia ulkoa. Toisin luulin, toisin toivoin, toisin on käynynnä käteni.

Langaksi valitsin jotakin äidin väjrjäämistä keristä. Punaruskea saattaisi olla mataraa, muita en muista. En halunnut alkuperäisen mukaista perinteistä resoria, vaan tein oman lempimallini, kierrereunan.

Se tehdään näin: luodaan silmukat, neulotaan 1 kierros oikeaa. Seuraava kerros neulotaan nurjaa (yleensä kahdella värillä) niin että neulottu lanka jätetään neuleen eteen ja toinen lanka nostetaan neulottavaksi. Vuorotellaan värjeä. Seuraava kerros taas oikeaa.

Kun kierrereuna oli onnelliseti ohi, alkoivat hankaluudet. Malli oli yllättävän vaikea. Ensinnäkin pitkät pystysuorat yhden silmukan viivat tuppaavat painumaan, ja kuviolanka on lähes mahdotonta pitää riittävän löysällä. Tyypillisissä suomalais-ugrilaisissa (karjalaiset, setukaiset, marit, komit, jne.) neulemalleissa on kuvio luotu 1, 3 ja 5 silmukan ryhmistä, kummasti helpottaa neulomista. Vaan tämä kehno ei ollutkaan tyypillinen malli, vinoneliön ulkoreuna on 2 silmukka leveä. En tiedä mikä siinä sitten niin vaikeaa on mutta tumppujen kanssa on tullut tupeksittua koko syyskausi. Kärkikavennuksen saaminen siistiksi oli myös tuskanen sessio. Nyt olen purkanut ensimmäisen peukalon kaksi kertaa ja Aile on ilmoittanut ettei pidä kintaista.


Keski-aikahuppu on tuunattu kirpputorin kaulahuivista, joka on ensin vanutettu 60 asteen pesussa. Malli on saatu soveltamalla tämän linkin pienoiskaavoista. Siinä on vain yksi vika. Likka kieltäytyy käyttämästä sitä. Onneksi huppu oli sekä helppo että nopea valmistaa, enkä lähtenyt väkertämään siihen vuoria. Itselläni on samantapainen, ostettu Glimsin museon keski-aikatapahtumasta. Kangas on kasmirvillaa ja vuori samettia, käytän sitä lähes päivittäin. Se on tässä ilmastossa erinomaisen kätevä

Theese estonian mittens have been giving me a hard time since august. The yarn is something my mother has dyed with plants. I tought the pattern would be easy, but no. The vertical lines keep sinking in and its very difficult to keep the yarn loose enough. Now I´ve done the first thumb twice but I´m still not happy with it. My daughter has told me she does not like them any more... Craft is such a rewarding hobby!
The "medieval" hood is made of a woolen scarf I bought from the fleamarket. I washed it in 60 °C to make it felt, and used the minipatterns from this site. Aile declared it is ok, but she is not going to wear it... I have a similar hood myself made from cashmere with velvet lining. I use it almost dayly - in this climate it´s great!

Puu-hulluus

Kyllä, näin on päässyt käymään. Ensin ostin Ailelle käytettynä nuo vasemmanpuoliset, merkkiä Micki. Sitten huomasin että poistamalla nuo kamalat siniset muoviset "niidet" saan niistä viritettyä lautanauhapuut. Jopa ihan rikkomatta mitään.


Enhän mä nyt voi tuunata tyttäreni puita, onneksi löysin hänelle toiset, nuo oikealla olevat, umpipuiset. Ovat itse asiassa parhaat kutomiseen - pirrassa on peräti 58 rakoa. Kävin kudonta-asemalla tänään näyttämässä niitä Maikki Karistolle. Niidet pitää vaihtaa, koska niidensilmät ovat liian isot, siksi viriö ei avaudu kunnolla. Kun tämän saa kuntoon, voi puilla tehdä poppanaa, kapeaa kaulahuivia tai pirtanauhaa.
Maija-Liisalla on tapana vaan lyödä löylyä lisää: bongasi kirpputorilta kolmannet! Nämä keskimmäiset puut kaipaavat vähän puu-osien huoltoa, uudet niidet ja loimen ja menevät sitten kummitytölleni Kriskalle.

No, I´m not lunatic, but maybe loomatic? First I bought a secondhand miniatyre loom for my daughter. Then I realized this model could easily be turned into a tabletweaving-loom. Fortunately I found another loom for Aile. Then Maija-Liisa found a third loom at the fleamarket. I´ll fix that up for Kriska, my godchild.

Putelivöö setukaisten tapaan

Tässä arkistorainaa vuoden 2007 toukokuulta. Olimme Espoon ortodoksien porukalla Virossa, Setumaan Värskassa viettämässä kylän praasniekkaa eli Jürin päivää. Seto talumuseum oli yhtä viehättävä kuin ennenkin, vaikka Kauni-hebo ei enää tallustellutkaan vapaana pihamaallla. Krhm, kuvitelkaapa hevonen kulkemassa vapaana Seurasaaressa... aiheuttaisi kai silkkaa paniikkia urbaani-suomalaisissa. No, Kauni oli poikkeusyksilö. Tsäimajan yläkerrassa kokoontui jonkunlainen käsityöseura, ja me käsityöhullut löysimme toisemme. Vihdoinkin selvisi, kuinka Eesti vööd -kirjan pullovyötä oikein tehdään! Ei se niin vaikeaa ollutkaan. Stillkuva näyttää aloituskohdan. Tyyliin kuuluu pari isoa tupsua päihin.

A video from a trip to Värska, Estonia in may 2007. I finally found out how to make "putelivöö" - bottlebelt. Quite easy, really. The still shows how the start is done. Add two or three tassels in each end.

Ensimmäinen huutokauppa-ostokseni

Löysin nämä jännät tuolit Huuto.net´istä, kun hankkituduin siellä eroon parista lundia-pätkästä ja tylsästä, uusvanhasta piirongista. En ole ikinä ostanut mitään edes live-huutokaupasta, joten tiiirailin epäröiden myyjän tarjoamia niukkoja tietoja. Niissä ei ollut hintavarausta, ja lähtöhinta oli 0,-. Kun myynti-aikaa oli jäljellä päivä, joku oli tarjonnut niistä euron kappale. Silloin rohkaistuin viimein ja soitin myyjälle. Ei osannut sen enempiä kertoa, olivat peräisin jostakin kuolinpesästä siellä Kokkolan suunnalla. Ja korjauksen tarpeessa.


Oli ihan hirmuisen jännittävää viime minuuteilla ennen kaupan sulkeutumista naputella huikea tarjoukseni - 2€ /kpl, ja jäädä odottamaan korottaisiko tuntematon vastapuoleni huutoaan. - Ei korottanut. Onnellisena soitin myyjälle ja sovimme että tuolit tulevat matkahuollon kyydissä tänne.
Asiointi Olarinluoman Matkahuollossa olisi myös pienen tutkielman arvoinen tapaus, mutta jätetään se toiseen kertaan. Sanon vaan että siellä 70-luvun palvelukulttuuri elää ja voi hyvin! Jopa ajo- viitoitus oli sopivan huomaamatonta. Ei ehkä pitäisi valittaa - tuolien kuljetus Kokkolasta Espooseen maksoi vain 15 euroa. Mitähän Itella olisikaan mahtanut kupata?

Kaunokaisissa on jotakin perin hellyttävää - kummallinen sekoitus designi´ä ja kansanomaisuutta. Ripaus Tapiovaaran tuolisarjoja, mutta silti simppeli poikittais-piena tuolin alla. Musta-oranssi -yhdistelmässä on art decon tunnelmaa.

Lupaan että raportoin entisöinti-projektin etenemisestä.

This is the first time I ever bought anything from a auction. Theese lovely old chairs cost me 2 euros each. It was so exiting to place my bid and wait! (It was a internet-auction.) The transport from Kokkola to Espoo cost me 15 euros. How much will be spent on sandpaper, paint, brushes, terpentine etc.? I promise to blog about how the work will progress. If and when it does. ;-)