Päivä kuninkaallisena kultaseppänä - A day as a royal jeweller

Kerkiran vanha huntu ja risti - Kerkyra with old veil and cross.

Pyhä Kerkira on nyt varustettu 300-luvun kunikaalliselle neidolle sopivin hepenein. Bysanttilaiseen hovipukuun kuuluvat nahalle helmin kirjotut koristeet olkapäillä, kaula-aukossa ja hihoissa. Olin kuvitellut helmien maalaamisen olevan tuskaisaa pipertämistä, mutta onneksi olin väärässä. Helmiä varten sekoitin vaalean reftin eli titaanivalkoista ja norsunluunmustaa. Väri sai olla sen verran paksua, että oli kunnolla peittävää, mutta kuitenkin juoksevaa. Kukin helmi tehtiin niin, että siveltimen toinen pää kastettiin väriin ja kosketettiin kevyesti maalausta. Plopp! Puvussa oli kaunis helmi. Helppoa ja kivaa.

Antti oli varoitellut Kerkiran hunnusta jo aiemmin, se ei ollut hyvä, ja jotain piti tehdä. Se ei kertakaikkiaan ollut ikonimainen. Kävi ilmi, että "jotain" tarkoitti tässä tapauksessa hellää skalpellirapsutusta. Aluksi ei napannut ollenkaan ryhtyä niin radikaaliin leikkaukseen, ja kitisin että enkö voisi yrittää jotakin muuta. Kun sitten rapsutellessani huomasin, miten värin alta paljastui lähes neitseellinen pohjuste, tuntui ihan mukavalta aloittaa huntu kokonaan alusta.

 

 Uuden hunnun alusväri - underpainting for the new veil.

Tilalle maalasin ensin alusväriksi ultramariinin, kromihydroksidivihreän ja titaanivalkoisen sekoitusta. Sitten lisäsin väriin valkoista ja vaalensin huntua edelleen, lisäsin valkoista ja vaalentelin menemään. Antti tuumi että hyvältä näyttää, mutta itse en ollut tyytyväinen, väri oli ihan liian epätasainen ja varjot miten sattuu. Lopulta loppui maalausaika siltä erää, ja ikoni pääsi kaappiin odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Kun pari päivää myöhemmin otin sen esiin, väri oli kuivuessaan tasoittunut ja rauhoittunut ihan kelvollisen näköiseksi! Taitaa olla tuon titaanivalkoisen ominaisuus? Hunnun punainen raita tehtiin ohuella, suorastaan laihalla, värillä (sinooperi ja vähän englanninpunaista) ja hunnun muotoja mukaillen. Hunnun varjokohdat kuultavat hienosti punaisen läpi ja tekevät varjovärin myös punaisen raidan kohdalle.

 

Ristissä on poltetun sienan ja poltetun umbran sekoitusta sekä sinooperi valo.

The cross is painted with burnt umber and burnt sienna, the light is cinnabar.

Kruunun hahmottelin ensin pehmeällä lyijykynällä suoraan kullalle, jonka jälkeen viivat maalattiin kertaalleen häränsapella. Tämä sai värin tarttumaan kultaan, kunhan vain kieli keskellä suuta osutti värillisen viivan tarkalleen melko näkymättömän sappiviivan päälle. Ääriviivojen värisekoituksessa on tumma englanninpunainen ja sinooperi. Jalokivissä on ultramariinia ja sinooperia. Lopuksi pyöräytin helmiin valot puhtaalla valkoisella.

-------

I have now supplied St Kerkyra with all the finery a royal maiden of 300 AD could wish for. To the Byzantine court dress belongs gold, pearl and jewel stiched leather decorations on the sleeves and around the neckline. I had imagined it would be a vexatious task to paint all the pearls, but fortunately it was very simple. I made a "reft" of titanium withe and ivory black, and dipped the other end of the brush in the color and touched the surface - and a nice little pearl appeared on the dress. Nice and easy!

Antti has warned me about Kerkyras veil, it was not good, something had to be done. It was definitely not looking byzantine. It turned out that "something" meant gently scraping it all off with a scalpel... At first I felt reluctant to do something so radical, but when the original ground appeared nice and white, I was quite happy to start the veil again from zero.

I made a new underpainting of titanium white, ultramarine and viridian green. Then I added more white and started to add light on the veil. Still more white and more light. Antti said it was looking good, but I did not think the same. The color was uneven and I was not happy with it. Finally, I run out of time and had to put away my equipment. A few days later I had a look at the icon, and it was fine! The color was even and the veil looked ok. The color had changed so much when it dried. I wonder if this is the titanium white´s special feature? The red stripes of the veil are painted with very thin red color - cinnabar and english red. The stripes follow the shapes of the veil, and the shadow areas are nicely visible through the red.

The crown is first skeched with pencil and then painted again with ox gall.  Now it was possible to paint on the gold, but only where there was gall. It was a bit tricky to place the lines exactly on the almost invisible gall lines. The colors for the crown are cinnabar and english red for the outlines, cinnabar and ultramarine for the jewels. I also painted light reflections on all the pearls with pure white.

Uutta alulle - Starting new works

Halusin saattaa uuden työn alulle jo ennen kuin neitsytmarttyyrit Jevgenia ja Kerkyra valmistuvat. Viime keväällä piirtelin Maria Egyptiläisiä, kokokuvana ja leijonan kera, mutta jotenkin nyt ei ollut sellaisen aika. Tulin siihen tulokseen, että haluan tehdä vielä pari saman kokoista työtä kuin edelliset, jotta suurehkojen kasvojen vaalennustekniikka on ihan selvä. 

Vanhassa Ikonimaalari-lehdessä oli artikkeli Karjalan vanhauskoisista, ja kuvituksena mm. ihana Arkkielnkeli Gabriel Megrin luostarista Ilomantsista. Pidän ikonin raikkaan turkoosista taustasta, vaaleanpunaisesta viitasta ja Gabrielin vähän houkahtaneesta ilmeestä. Hänellä on liikuttavan poikamaisen kapeat hartiat ja viittaa kiinnittää korea solki.

Ikonia on konservoitu melko tökerösti päälle maalaten, joten esimerkiksi vasemman posken linjaus ja muutama hiuskiehkura jäävät arvausten varaan. Jostain syystä puuttuu myös enkelille kuuluva hiusnauha, joten joudun kehittelemään senkin itse. Antti ehdotti että teen samalla vaivalla Mikaelin kääntämällä kuvan peilikuvaksi. Näin ollen jokainen pensselinveto tulee tehtyä kahteen eri suuntan. Tästä taitaa sukeutua kunnon aivojumppaa!

Ensimmäinen luonnos näyttää Kate Winsletiltä.
The first sketch looks like Kate Winslet.

I wanted to have a new work started before St. Kerkyra and Evgenia would be ready. Last spring I was drawing some sketches of St Mary of Egypt, standing and with her lion friend, but somehow it did not feel right. I think I must do a few more potrait size icons, to feel sure of the techique.

An old copy of Ikonimaalari had an article about the old belivers in Carelia with a lovely picture of Archangel Gabriel from the monastey of Megri, Ilomantsi, Finland. I like the fresh turquoise background, Gabriels pink robe and slightly mad expression. His shoulders are touchingly narrow like a young boys´ and the robe is held together with a pretty brooch.

Someone has been conservating the icon rather clumsily, I will have to guess how the line of the left cheek goes and invent a few curls on the left shoulder. The ribbon that belongs to the meticulous hairdo is missing, so I´ll have to add it to my drawing. Antti sugested I might as well do a Archangel Michael too, once I start. This means I will do all the painting as two mirror images! This will be great fun...

Pari uutta värikerrosta - A few new layers of color

Seuraavassa kuvasarja kasvojen vaalennuskerroksista. Harmi kyllä kuvat on kuvattu milloin missäkin valossa, joten sarja ei ole yhtenäinen. Jotakin työn etenemisetä siitä kuitenkin selviää. Seuraavan ikonin kohdalla lupaan järjestää "vakioidun" kuvauspaikan.

The following pictures show the layers that add light to the face. Unfortunately the pictures are all taken in different lighting conditions, so the colors are not consistent. For my next project I promise to use a fixed place for photographing...

 

Jevgenian kasvoissa on pelkkä sankir - okraa ja norsunluunmustaa. 

Evgenia´s face with sankir - yellow ochre and ivory black.

"Appelsiiniväri", okraa ja sinoperia, tekee kasvot jotenkin Modigliani -henkiseksi.

"Orange", yellow ochre and cinnabar makes the face look like a Modigliani portrait.

Ensimmäinen valokerros, appelsiiniväriin on lisätty titaanivalkoista. 

First layer of light, orange-color with titanium withe.

 

Valokerrosten väillin tulee okra lasuuri. Valoväriin on lisätty edelleen valkoista.

There is a glaze of yellow ochre between the light layers. More withe has been added in the light color.

Lämpöväri, sinoperi lasuuri, poskissa, otsassa, alahuulessa ja oikealla ohimolla.

Warmth, a glaze of cinnabar on the cheeks, lower lip and right temple.

Ei enää kovin kesken - ehkä.
Not much left to do to the face - maybe.

 

Kerkira ja appelsiinväri. Kerkyra with orange layer.

 

1. valokerros. 1st layer of light.

Useita valokerroksia, välissään okra lasuuri, lämpöväri. Ja isommat korvannipukat.

Several layers of light with glaze of yellow ochre between, warmth. And bigger ear lobes.

Olen tyytyväinen hänen huuliinsa.
I am quite happy with her lips.

Glaukoniittia! Glaukonite!

Neitsytmarttyyrit saivat väriä kehyksiin. Sekoitukseen tuli glaukoniittia, okraa, valkoista ja hieman ultramariinia. Hiersin väriseosta ja Antti ripotteli värejä kivelle tv-kokin elkein: tuosta vähän ja vielä ripaus tuota. Lopullinen väriseos oli miellyttävän harmaa vihreä, joka tosin kuivana väripintana oli harmillisen karhea.

"Hiertää glaukoniittia" on fraasi, jonka olen tässä vuoden aikana kuullut kerran jos toisenkin. Nyt pääsin kokeilemaan sitä. Se onkin ihan eri juttu kuin sen keltaokran kanssa sottaaminen. Okra leviää leviämistäään pitkin alustaa ja suurin osa työstä on värin kaapimista uudelleen kasaan. Glaukoniittijauhe käyttäytyy toisin - se kulkeutuu hierrettäessä kivilatan keskelle, mistä sitä on helppo taas hiertimellä levittää. Kuinka tavattoman miellyttävää! Siihen verrattuna on pikkuseikka, että glaukoniitti vaatii todella pitkää hiertämistä ennenkuin hiekkainen rahina muuttuu hennoksi suhinaksi. Yllä olevien linkkien kuvat mineraaleista paljastivat kenties ilmiön syyn: glaukoniittirae on pieni piikkinen pallo, okra taas näyttää luonnon pesusieneltä.

 

The virginmartyrs got color on their frames. The mixture was made of glauconite, yellow ochre, titanium withe and some ultramarine. I ground the mix and Antti sprinkled pigments over the grindstone as if he was a chef at a tv show: some more of this and a pinch of that. The final colour was a pleasant greyish green, but when it dried the surface felt very sandy.

 

"To grind glauconite" is a phrase I have heard several times over the last year, and now I had the chance to try it. It is something totally different from messing with yellow ochre, an other mineral that has to be ground before painting with! Ochre spreads wildly ower the stone slab, and most of the work is scraping it together with a palette knife in order to keep it on the slab in the first place. The glauconite powder behaves differently: it gathers nicely in the middle of the stone and it is easy to spred it out again with the glass muller. How very pleasant! Compared to this it is a minor point that glauconite has to be ground for quite a wihle before the sandy rasping sound changes to a quiet rustle. I guess the reason for this can maybe be seen, if you look at the links to the minerals above. A granule of glauconite is like a thorny little ball, whereas ochre looks like a sponge.