En sittenkään yksin - I am not alone

Itse asiassa, ikonimaalari ei koskaan työskentele yksin. Mukanani on aina vähintäänkin kulloinkin maalattava pyhä, lisäksi varmasti Pyhä Henki tai... äh, en ole teologi, enkä lähde arvailemaan keitä siinä on paikalla. Työnaloitusrukouksessa käännytään mm. apostoli Luukkaan, ensimmäisen ikonimaalarin puoleen. Joskus, kun on kimurantti kohta, mutisen: Pyhä Andrei Rublev, rukoile minun puolestani, ennen kuin lasken siveltimen kärjen työlle. Ja yleensä apua on annettu. Joskus menee hieman pieleenkin, ja pitääkin mennä. Eihän sitä muuten opi.

Vaikkei ajattelisikaan näin konkreettisesti, symbolisesti takanani on koko taidehistoria, tyylikausineen ja tekniikoineen. Ennen ikoneita oli Kreikan ja Rooman taide, Kaksoisvirran maan ja Egyptin taide, jotka kaikki antoivat vaikutteita Bysantin taiteeseen. Ja aina kun hieron pigmenttiä esipiirroksen taakse siirtääkseni sen laudalle, ja kämmeneni värjäytyy maapunaisella, jokin minussa palaa kivikauden luolamaalareiden luo.

Työ "ominpäin" maalattavan Pantokratorin parissa eteni melko ripeästi, kun sitkeä flunssa piti minut kotona päivisin. Oli rento ja luottavainen olo, työ rullasi eteenpäin kuin omalla painollaan - köhästä huolimatta. Lisäksi tuntui että päässä nalkutti "sisäinen ikonimaalauksen opettaja", sietämätön tyyppi, joka pani minut korjaamaan mitä milloinkin. Oikein etsimällä etsi kaikenlaista puolikelpoa, eikä antanut rauhaa, ennen kuin olin korjannut sen moitteettomaksi! Tässä alla on siunaavan käden taakse lisätty pala sinistä viittaa. Vietin illan tehden kuvahakuja netissä ja tulin siihen tulokseen, että tämän himationin pitää näkyä käden yläpuolella, sillä kaikissa vanhoissa (ja/tai hyvissä) ikoneissa se näkyy! Minkäs teet?

Vertaile tämän tekstin viimeiseen kuvaan
Compare to the last picture in this post.

Hiusten ensimäinen vaalennosväri - First light color on the hair.

 Toinen valo hiuksissa. Tämän jälkeen tulee lasuuri. 

 Second light on the hair. After this comes a glaze.

Ei paha. Katsotaan mitä maestro sanoo.

Not too bad. Let´s see how maestro likes it.

As a matter of fact, an iconographer never works alone. The saint you are painting is inevitably there. And the Holy Gost, I should think, and... erm, I am not a theologian, I better not guess who could be present. In the prayer I say before I start painting, apostle Luke, the first iconographer is mentioned. If there is a particulary difficult detail, I usually mumble "Holy Andrei Rublev, pray for me!" before I put the brush tip on the board. Usually help is given. Of course I make mistakes too, I must make them, in order to learn from them.

Thinking less concretely, I have the whole history of art behind me, with all it´s epochs and multitudes of techniques.  Before the icons there was the art of the Greeks and Romans, the art of Mesopotamia and Egypt, all of these giving their influence to the byzantine art. Every time I rub earth red pigment behind a drawing in order to transfer it on a board, and my palm is dyed red too, I remember my stone-age colleagues.

My work on my "all by myself" Pantokrator is advancing rapidly, because a stubborn flu, wich has kept me at home. Despite the coughing I have felt confident about what I have done, and been able to make the right decisions. I also seem to have acquired a "inner iconography teacher", a insufferable character, who seeks for mistakes and makes me redo things until they are perfect. Here above you find a picture of the blessing right hand. Behind it I added a bit of blue himation. I spent a evening doing searches on the net and came to the conclusion that the himation must be visible above the hand, since all old and/or good icons shows it that way! What else can I do?

Pyhä Antonios Suuri - Saint Anthony the Great

Lasten päiväkotitäti on ortodoksi, ja on pyytänyt minua maalaamaan Antonios Suuren ikonin. Tottahan toki niin tärkeälle ihmiselle pitää ikoni maalata! Mallina käytän Theopanes Kreetalaisen Meteoran luostarin seinämaalausta. Malli on hyvä ja selkeä, kun sitä katsoo, voi melkein päätellä mitä pitää tehdä. Tällä kertaa ei tarvitse improvisoida. Maalaaminen on miellyttävää, ei stressaavaa. Aloitin työn syyskuussa ja se taitaa valmistua ennen joulua.

Pyhän Nicholas Anapausaksen luostari, Meteora

Holy Monastery of St. Nicholas Anapausas, Meteora

Teofanes Kreetalaisen seinämaalauksia, Antonios Suuri ensimmäisenä vasemmalla.
Secco paintings by Teophanes the Cretan, St. Anthony the Great first to the left.

I am painting St. Anthony the Great for a friend. The model is from Theophanes the Cretans wall paintings at Holy Monastery of St. Nicholas Anapausas, Meteora. It is so nice to have a clear model. The painting is so easy to read, I can almost tell what is the next thing to do. No improvising this time. It is easy and pleasant to work on this icon. I started the work in September and now it seems I might complete it before Christmas.

 

Piirros laudalla - Drawing transfered to the board.

Sankir ja kavonpiirteet - Sankir and more drawing.

Ensimmäinen valoväri - First light colour.

Toinen valoväri - Second light colour.

 Yöllinen rukous - A prayer in the night.

Partaan tuli pientä korjausta - Correction for the beard.

Seuraava työvaihe on kasvojen ja käsien viimeiset valot, parran vaalennoskerrokset ja kasvojen yksityiskohdat. Sitten puuttuukin enää reuna, teksti ja kirjakäärön teksti.

The remaining things to do: last light in the face and hands, light and details in the beard, the details of the face. The "frame" the text and the text on the parchment, and I´ll be ready! 

Omin neuvoin - Out there on my own

Tämä on neljäs vuoteni ikonimaalauksen parissa. Käyn kahdessa Antin ryhmässä, joka toinen viikko kokoontuvassa Mellunmäen ryhmässä ja joka viikkoisessa ryhmässsä Arabianrannassa. Nyt aloitan myös joka toinen viikko Ulla Vaajakallion ryhmässä Tapiolassa, joten maalausta on kaksi kertaa viikossa. Antin kanssa maalaan Antonios Suurta, viimeistelen Nikolaosta ja piirrän kotitehtävinä palkattaparantaja Triifonia. Ullan kanssa aloittelen hellyyden Jumalanäitiä. Jos en nyt päivitä blogia säännöllisesti, en pysy itsekään kärryillä tekemisistäni!

Viime vuoden aikana maalasimme Mellunmäen ryhmässä Pantokratorin Teofanes Kreetalaisen maalaaman mallin mukaan. Hiersimme yhteiset värisekoitukset koko ryhmälle ja saimme tarkat kirjalliset ohjeet ja vaalennusmallit eri vaiheista.  Jos vertaan tätä työtä keväällä malaamiini Maria Egyptiläisiin, Pantokratoria oli mukava maalata, kaikki rullasi kuin raiteilla. Ei suuria hässäköitä, vaikeuksia tai mokia. Toisaalta Pantokratorin kokoisia kasvoja olin tehnyt aiemmin jo useita kun taas Maria oli ensikosketus tapahtumaikonin kokoluokkaan.

Olen yrittänyt alusta lähtien ylläpitää keskiaikaista mestari-oppipoika - asennetta ikonimaalaukseeni. En keksi omia ratkaisuja, maalaan niin kuin opettaja sanoo. Tai ainakin suurin piirtein. Tämä siksi että en kuvittele vielä pitkään aikaan omaksuneeni Bysantin taiteen lainalaisuuksia. Nyt haluan kuitenkin kokeilla mitä on tullut opittua ja pitäisi vielä oppia. Kaikkia hierrettyjä värejä on jäljellä ja Antti suostui armollsesti siihen, että kokeilisin maalata toisen Pantokratorin omin päin.

Pari pientä korjausta vaati mestari minua tekemään pienentämääni esipiirrokseen - tuossa laudalla kyynärpäät ovat hiukan liian levällään - vertaa sitä alempana oleviin kuviin. Mixtionkultauksen tein ohjauksessa Porvoon kurssilla, mutta nyt: omin päin kaivamaan verta nenästä! Tämä on seikkailu, onneksi minulla on pyhät mukanani.

Heti alkuun menin tekemään tummempaa sankiria, se Mellunmäessä käytetty oli aivan kamalan, ärsyttävän vaaleaa. Tämä saattaa nyt sitten olla liiankin tummaa. Mahdanko olla vielä helisemässä tämän seikan kanssa?

I have painted icons for over three years now. I go to two of Antti´s classes, Mellunmäki every two weeks and Arabianranta once a week. Now I will also start in Ulla Vaajakallio´s group in Tapiola, that means I will paint twice a week. With Antti I shall paint St. Anthony the Great and draw St. Triphon. With Ulla I have started to draw a Umilenie, Mother of God of tenderness. I must keep updating my blog regularily, or I can´t keep track on what I am doing!

Tässä kohtaa huolestutti jonkin verran, - At this stage I was very worried.

Last winter the Mellunmäki painting class was working on the Pantokrator of Theophanes the Cretan. We mixed the colors together and got very accurate instructions and models on how to paint. If I compare to the exasperating Mary of Egypt -project of last spring, the Pantokrator was kind of easy going. No hassle, no big mistakes, no panic. Of course, I had already made several ikons with faces the same size as the Pantokrator´s. Mary was my first with tiny faces.

Ensimmäinen valoväri kasvoilla ja vaatteissa. Tämän jälkeen sininen sekoitus homehtui.

 First light color on the face and the clothes. After this my blue-mixture grew moldy.

Right from the beginning I have had a most medieval apprentice-master attitude to my studies. I do not invent solutions of my own, and I paint as I am told to. This is because I do not imagine that I have digested all the rules of Byzantine art. Now, however, I want to find out what I have learned so far. There is plenty left of all the ready mixed and ground colors from last winter. Antti graciously agreed to me painting another Pantokrator all by my self.

Tähän mennessä kaikki suht kunnossa, tein huippuvaloja varten oman sinisen sekoituksen.

So far so good, I mixed my own blue for the highlights.

Symmetriasta - On symmetry

Isä Vladimir tuli Kanadasta pitämään kurssia Uudessa Valamossa, ja kerkesi meillekin kylään kurssin jälkeen. Käväisimme työhuonnella katsomassa ikoneita, ja sain liudan hyviä neuvoja ja palautetta. Isä Vladi huomasi, että tekeillä oleva pyhä Nikolaokseni ei ole kovinkaan symmetrinen. Tämä kävi hämmentävän selväksi, kun tarkastelimme kuvaa peilistä: oikea (siis Nikolaoksen oma vasen) poski on turvoksissa.

Tein photoshopilla kaksi havainnekuvaa peilaamalla oikean ja vasemman puoliskon. Muutin kuvat mustavalkoisiksi, jotta värierot eivät häiritsisi. Kahdesta vasemmasta puoliskosta koostettu kuva on liiankin askeetinen, oikeista puoliskoista koostettu taas todella pulskan näköinen.

Minusta on tarpeetonta, että ikonilla olisi matemaattisen tarkkaan symmetriset kasvot. Vanhoissa bysantilaisissa tai venäläisissä ikoneissa näkee mitä merkillisimpiä kasvonpiirteitä. Minun pitää vain olla hieman tarkempi tämän asian kanssa. Täytyy jatkossa aina tutkia esipiirrokset peilissä, ja työn edetessä vielä tarkistaa, että mikään kohta ei pääse vääristymään.

  

Father Vladimir came over from Canada to give a course in New Valamo monastery. He also visited us and took a look at my work. I got some good advise and feedback. For example, the Saint Nicholas I am working on now, is far from symmetrical. This became very clear, when we looked at the icon in a mirror: the right cheek is swollen.

I made two mirrored images with photoshop to demostrate what I saw. The pics are black and withe so the color does not disturbe. The face with two left sides is almost too ascetic, and the one with two right sides is very cubby.

I do not think that icons should have mathematically perfect symmetrical faces. The old original Byzantine or Russian icons sometime show the most peculiar countenances. I just have to be a bit more aware of how I draw. I really have to start to examine the drawings in a mirror, and do a few checkups while I paint!