Entisönintikurrsin "saalista"

Ritvan särkitahna:

Suolista särjet, jätä suomut. Savusta puoli tuntia. Poista kaloista isot ruodot, tämä kannattaa tehdä niin kauan kun ovat vielä lämpimiä. Laita tehosekoittimeen, ajele tahnaksi, lisää rypsiöljyä, ketsuppia, sinappia, suolaa ja ruohosipulia. Maistuu kuulemma ihan Kallen mätitahnalta. En ole vielä kokeillut...

Tuolit saivat kyytiä

 (Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)  

Terveiset työväenopiston entisöintikurssilta. Takana on viikonlopun verran pölyä ja hikeä, vaan yllätävän vähän kyyneliä. Huutosnetistä syksyllä hankkimani pinnatuolit pääsivät asianmukaiseen hoitoon. Ensin piti saada halkeillut maali pois kuumailmalla ja lastalla. Istuimesta se kävikin melko kätevästi, vaikka maalin alta löytyi halkeillut lakkaus. Lakka paloi juuri kun maali alkoi irrota, ja palanut lakanjämä muuttui tahmeaksi. Hankalinta oli lastan metalliosan kuumeneminen. Tuolin jalat ja pinnat oli siklattava, niissä oli melko lailla lakkaa jäljellä.

Lopuksi koko tuoli hiottiin hiekkapaperilla, halkeamat kitattiin lakkakitillä, lenksut pinnat ja jalat liimattiin ja jätettiin kuivumaan. Toinen tuoli puhdistui jo varmaan puolta nopeammin! Viikonlopun aikana ehdin maalata ensimmäisen tuolin kertaalleen, joten kyllä tässä vielä projektia pukkaa.

Tämä on siklausta.

Vähintään yhtä kiinnostavia olivat muiden hommat. Yllä oleva tuoli oli Billnäs-henkinen toimistotuoli. Pohjassa taisi lukea Schauman. Alla on 30-luvun tupakkapöytä saanut uutta viilua reunaansa. Aika ronskin näköistä tässä vaiheessa, mutta sunnuntai iltapäivästä jo ihan toisenlainen.

Siro vanerituoli oli pelastettu joutumasta roskiin.

Verhoillun nojatuolin sisuksista löytyi pieni lappu.

Kirkuvan sävyiset miranoolit ja 70-luvun muut pahat teot kostettiin aina seitsemänteen maalikerrokseen asti...

Uskokaa tai älkää, tästä tulee divaani. Jään odottamaan kuvaa valmiista...

Last weekend I´ve been on a course in renovating old furniture. I fixed up the two chairs I bought on auction last autum. (The black and orange chair on top of this post.) It was great fun to scrape of the old paint, glue the chair and paint it. The others participants too had a lot of intersting projects. The last picture on this page is a divan.

Se kenkku vöyriläinen

Purin vöyriläisen kantapään. Kantalapun raunasta nostettujen silmukoiden jättämät reiät olivat liikaa. Tein uusiksi - edeleen reikiä. Sunnuntai-aamuisen postauksen jälkeen puin itseni ja Riikon, pakkasin Riikon lounaan ja varavaipat, heitin koriin vielä sen ilkeän sukantekeleenkin, ja lähdimme kirkkoon.
Käsityökerhon supertaitureita oli paikalla muutamakin, josko heiltä saisi toimivan niksin, tuumailin, kehno, omiani palveluksen aikana. Kirkkokahvilla uskoin sitten huoleni Hillelle. Nosta silmukka kiertäen oli vastaus. Tai sitten poimit vasta toiset silmukat - ei reunimmaiset. Kipaisin kotiin ja kokeilin molempia konsteja. Kiertämällä nostaminen tekee kivan koristeellisen reunan, kun taas toisien silmukoiden poimiminen sopi paremmin tähän kirjoneuleiseen kantapäähän. Reunasilmukat tasoittuivat sukan sisällä huomaamattomiksi. Minkähän ihmeen takia tällaisia "kunniallisia fuskauksia" neuvottu koulukäsitöissä? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?

PS. Tuli ostettua maitoproteiinista tehtyä lankaa. En periaatteesta bloggaa lankaostoksia, mutta palaan asiaan kun tämä ihmelanka pääsee puikoille.

I now have a solution for picking up stiches from the heel flap without getting holes. I can either turn the stich round once, wich gives a decorative edge, or pick up from the second stich of each row, not the first. Picking from the second stich works nice if the heel is stranded knitting.

Tiedoksi...

Solmublogi on tästä lähtien yhden naisen juttu. Ompeluseura Solmu jatkaa solmimistaan ja voi hyvin, mutta koska blogi on ollut lähes kokonaan minun kirjoittamani, ei ole mieltä väittää sitä ompeluseuran blogiksi. Ei siis mitään sosiaalista draamaa. Jotta lukijat löytäisivät tänne edelleen osoite pysyy samana.

Terveisin Kata

This blog continues as a one-woman project. The others in the sewing-circle never got interested in blogging. The url will remain the same.

Best regards, Kata