Maria Egyptiläinen ja minä olemme vihdoinkin
sinut! Eurajoen kesäkurssi teki tehtävänsä, saimme seurustella
päivätolkulla rauhassa ilman häiritsijöitä. Tosin kaikenlaista
pikkukommellusta kyllä piisasi loppumetreille saakka. Huomattavasti
parempi ote työhön tuli jo kun sain hänen kasvonsa viimeisteltyä
– siinä vaiheessa sitä ikäänkuin tietää kenen kanssa on
tekemisissä. Mariaa ailkoi jopa hymyilyttää, ja jatkettiin yhdessä
matkaa perille asti.
Isä Zosiman lahjoittaman viittaan olin
pyytänyt saada maalata nk. vastavärivaalennoksen, mutta siitä
tuli aikamoinen susi. Pohjalla oli tumman tiilenpunainen väri, en
muista tarkalleen mitä, useamman värin sekoitus joka tapauksessa.
Antti käski maalata vaalennokset reftillä, eli mustan ja valkoisen
sekoituksella. Minusta se ei ole tiilenpunaisen vastaväri, olin
kuvitellut että siihen tarvittaisiin vihreää. Siitä minulla
kaiketi meni jo pasmat sekaisin, koska ensimmäisestä valoväristä
tuli liian vaalea. Vaikka katastrofi oli jo ilmeinen, maalasin
vaatteeseen kakkosvalon. Lopputulos näytti siltä että
pyhittäjä-äiti oli verhoutunut ruttaantuneeseen kattopeltiin.
Aikamoinen kilvoittelija...
Antti ilmoitti että nyt on skalpelin vuoro laulaa, mutta ehdotin että kokeilisin vielä hillitä pellin kolinaa valkoisella lasuurilla. Epäonnistunutta vastavärivaalennosta ei voi pelastaa lasuurilla, olen kokeillut, oli mestarin tuomio. Vastasin, että pitäähän mun kokeilla kans, en minä sitä muuten tiedä! Saanhan sen raaputettua pois jos lasuuri ei auta!
Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi
huonot, tapasi isoäitini sanoa. Lasuuri nimittäin muutti
läkkipellin jäälohkareeksi. Maria parka! Onneksi skalpeli valkaisi
viitan alkuperäiseen valkeuteensa, ja hiersin hematiitistä uuden
pohjavärin. Vaalennokset tein tällä kertaa mukisematta
sinoperista, ja tuli ihan kelpo vaate.
Uuuden kameran väriprofiili tekee kepposia, taustan vihreä on luonnossa hillitympi.
My new camera has a weird colorprofile, that green in the background is not that glaring.
Olin koko ajan ollut siinä hieman
masentavassa luulossa, että laikukkaalle okra/jarosiitti -taustalle
pitäisi vielä tehdä jotakin. Tausta kuitenkin kelpasi Antille ja
Mariat olivat sittenkin aimo askeleen lähempänä valmista! Sädekehät
toteutettiin tällä kertaa uurtamalla, ja Marian kehä sai vielä
sinisen ja punaisen kajon. Enää tekstit ”pyhittäjä-äiti Maria
Egyptiläinen” molempiin lautoihin ja olimme perillä, Jordanin
takaisessa erämaassa.
I had planned to paint the robe Father Zosima gave with light in complementary colors. You sometimes see this kind of treatment of the light in textiles. It makes the fabric look as it was shifting in the light. My first try on this technique was, however, a total failure. The ground color was a kind of reddish brown, consisting of I forget what, a mix of many pigments anyhow. I understood - or misunderstood - Anttis instructions that I was supposed to paint the first light with reft (mixture of black and withe). I do not think reft is a complementary color to the earthy red I was dealing with, I had been under the impression we were going to use green. I felt quite confused and ended up making the first layer of light too light. I went on with second light even if the catastrophy was obvious. The result looked as if St Mary would have been wearing corrugated iron. Quite an ascetic!
Antti asked me to take my scalpel and scrape it all of. I suggested I could try if a glaze of withe would calm down the thing. Oh no, said Antti, it won´t, belive me, I´ve tried that! Yes, I answered, and if I try it too, I will remember it.
My grandmother used to say: If it works, it´s a good trick! Well, this was not - the glaze made the robe look like it was cut from ice. Poor Mary! Fortunatley the scalpel bleaced the robe to it´s original brightness, and I ground a new base color of hematite. The light was painted with cinnabar, and it became quite a decent robe.
I had been under the dissapointing impression that I would still have to do something about the ochre-jarosite background, but Antti proved to be happy with it. My Marys were much closer to be ready than I had tought. The halos I made by scouring the circles into the ground and Mary´s halo got a blue-orange shadow. Then there was just the lettering left and we at our destination: In the deserts on the other side of river Jordan.
