Virvon varvon - Celebrating Palm Sunday

Herra hevolla ajeli
Vapahtaja varsallansa
Jersalemin linnan viertä
läpi suuren Lammasportin
ukset kuldaset kumarsi
kansa kaikki karkeloitsi
pajattivat pienet lapset
kukat varvat kannetihin.
Virvon varvon vitsasella
tällä pajulla pajatan.
Emmä sulta palkkaa vaadi,
enkä viikoksi velkua,
hospoti blahoslovikkua!

Tässä virpolorua kaikille, saa ottaa käyttöön ja levittää eteenpäin. Lorua on koostettu perheesämme ainakin kolmen palmusunnuntain ajan. Olemme pyrkineet tuottamaan folkloristisesti ja teologisesti täyttä tavaraa. Runomitta on oikein ja säkeitä on parhaaseen kansanrunotyyliin (intertekstuaalisesti) kierrätetty vanhoista runoista. Pieni hätä tuli käteen kun selvisi, että Jeesus ratsasti kenties Kultaisesta portista, eikä ainakaan Lammasportista. Säe "läpi suuren Lammasportin" oli niin nappiinsa, ettei siitä oikein voinut luopuakaan. Päätin, että espoolaisen tradition mukaan käytettiin Lammasporttia. Se on perusteltua, koska jos joku ortodoksinen, lukutaidoton kansanrunoilija tunsi jonkun Jerusalemin porteista nimeltä, se oli Lammasportti. "Ukset kuldaset kumarsi" on sitten myönnytys tuoreelle tiedolle. Jersalem ei sitten ole kirjotusvirhe vaan kansanomaistus, joka saa mitan svengaamaan oikein. Puhutaanhan kansanrunoissa myös Jortanasta, eli siis Jordanista.

----

On Palm Sunday finnish orthodox children give willow branches decorated with paper flowers or feathers to friends and neighbours, and say a little poem to wish them blessing and good fortune for the future. Sometimes they are given sweets - but it is not a "trick or treat" -kind of thing. In the picture fathers Petri and Miska are blessing the willows.

Virvon varvon virtuaalisesti

Siunausta kaikille lukijoille! Tässä kuvassa virpokukat ovat vielä ämpärissä ja ämpäri vajaa, pajunkissat odottavat vielä Otaniemen pöpelikössä. Tätä kirjoittaessa on palmusunnuntain ilta, vitsat on jaettu. Sormenpäät on vieläkin hellinä ohuen rautalangan käsittelystä.

Valtakulttuurin edustajille kerrottakoon, että virpominen on ortodoksipiireissä aikuisten naisten, ja miksei mestenkin puuhaa. Eräskin tuttu "virpokukka-mestari", Marketta, aloittaa kukkien tekemisen paaston alussa, eli laskiaisena - ja tekee ne noin 1300 kukkaa, jotka Tapiolassa jaetaan kirkkokansalle. Vitsat viedään lauantaina ehtoopalvelukseen siunattaviksi, ja sunnuntaina virvotaan ja toivotetaan siunausta. Lorutellessa korostetaan että palkkaa ei vaadita, ja muistellaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamista.

Muoks! Unohtui kertoa että vanhoja virpoloruja löytyy SKVR -tietokannasta jossa on luettavissa Suomen kansan vanhat runot -teossarjan koko sisältö. Laita hakusanaksi virvon. Hakea voi esimerkiksi runon keruupaikkakunnan mukaan. Toinen tärkeä asia on että kirkossa siunattuja vitsoja ei saisi hävittää edes biojätteeseen, vaan ne pitäisi helluntain jälkeen polttaa. Ei ihan yksinkertaista näin kaupunkioloissa, mutta kerran kokoonnuttiin parin lapsiperheen voimin Otaniemen rannan grillikalliolle, mukana vitsat, pari klapia ja makkaroita. Uusperinnettä!

ps. Yritän ensi vuonna saada aikaan kukkaohjeet kuvien kera. Tämä ei ole vaikeaa.

Blessing to my readers! Theese are flowers for Palm Sunday willows. I made a bucket of them and my fingertips are still sore.