Uusi tuttavuus, Pyhä Johannes Edelläkävijä

On osoittautunut yllättävän vaikeaksi saada lapsenvahtia maanantaisin alku-iltapäivästä. Kyselin tuttuja ja puolituttujakin, mutta kellekään ei tullut edes mieleen ketä voisi pyytää. Olin jo ihan epätoivoissani, että pitääkin elämän olla kuin kävelisi polviaan myöten erikeepperissä! Aina pitää olla kuin varis tervassa, kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu. Onko ehkä tarkoitus etten maalaakaan ikoneita? Tommi teki kuten hänellä on tapana kun on joku ongelma, eli naputteli konetta, ja löysi lapsenvahtipalvelun, jolla oli hyvät suositukset ja josta sai kotitalousvähennystä. Tommi lyhensi eilen työpäiväänsä, ja jatkossa tilaamme maksullisen hoitajan, jotta pääsen maalaamaan.

Aluksi vastustelin, en ole hankkinut lapsia jotta joku muu - kuka tahansa - niitä hoitaisi, mutta lopulta maalaisjärki voitti. Meillä ei ole suurperhettä ympärillämme, joka osallistuisi perheen arkeen. Ei vaan ole, vaikka kuinka sitä toivoisi. Tarvitsen henkireikäni siinä missä muutkin ihmiset, olen ollut kotona lasten kanssa viimeiset 7 vuotta ja se on paljon.

Hyppäsin siis eilen sydän kevyenä autoon ja suhasin Trapesaan. Kesällä maalaamani Jumalansynnyttäjähän oli osa deisis-ryhmää, johon kuuluu oikealle puolelle Pyhä Johannes Edelläkävijä ja Kristus keskelle. Maalaan nyt nämä kaksi puuttuvaa, jotta säilyvät tyylillisesti yhtenäisinä, näin ryhmästä on ehkä jotakin iloa jollekin.

Esipiirros Pyhä Johannes Edelläkävijän ikoniin.

Piirroksen sain leikata irti taustasta, jotta sitä oli helpompi mallata ja sijoittaa oikein. Paperin taakse sivelin englanninpunaista, kiinnitin laudalle ja piirsin paperin päälle kuulakärkikynällä. Hahmon viivat piirrettiin uudellen siveltimellä. Pääsin käyttämään uutta Ortikosta hankittua kolinski-sivellintä. Se oli juuri niin hyvä kuin Antti oli kehunutkin - maalasi lähes itsestään. Pyörittelin parran ja hiusten kiehkurat lähes hypnotisoituna. Tämä kai oli sellaien flow-kokemus... sopii jossain määrin kuvaan sillä kiehkurat symbolisovat Jordan-virtaa. Ainakin maalaussessio antoi minulle aimo annoksen virtaa.

Illalla chattasin pikaisesti isä Vladimirin kanssa Facebookissa. Dad Vlad nuhteli ankarasti (kaikella ystävyydellä toki) sekä minua että Anttia. En saisi maalata enenkuin osaan piirtää. Se on kuin juoksisi ennen kuin osaa kävellä. Olen tavallaan tietoinen tästä ongelmasta, ja olen yrittänyt luonnostella ikonipiirroksia omin päin siinä sivussa. Rauhoittelin Vladia että teen nyt tämän ryhmän yhtenäisellä tyylillä, sitten voin ottaa rauhassa askeleen taaksepäin. Askel taaksepäin - sekin kuullostaa ihan viehättävältä ajatukselta.


Started Saint John today. Had a nice flow-experience painting the contours of the curly hair and beard, with my new kolinsky-brush. It´s as good as my teacher Antti told me - almost paints all by itself!

Äiti värjäsi lankaa

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!) 

Pitäänee blogata tämäkin villapaita, ennenkuin sille sattuu jotakin. Työ on valmistunut jo useita vuosia sitten, mutta nyt se on Pekolle sopiva. Aile ei suostunut käyttämään sitä, olen onnellinen siitä että pikkuveli suostuu. Langat ovat äitini kasvivärjäämiä, niitä oli kertynyt kassillinen, ja jotakin piti tehdä. 

Kirjoraitojen mallit ovat Kansallismuseon julkaisemasta suomalais-ugrilaisia neuleita käsittelevästä vihkosesta. Ellen väärin muista, hiha on karjalainen, kaarroke setukainen ja helman kirjo hantien tai mansien käsialaa. Hihoissa, kaula-aukossa ja helmassa on kierreraitaa.

Langankireyksissä oli hillitön tekeminen. Purin ja neuloin ja kokeilin ja vaihdoin puikkoja ja tein kaikki temput ennen kuin sain kierreraidan kapeammaksi kuin kirjoraidan ja muun sileän neuleen yhtä leveäksi kuin kirjoraidan. Tein paitaa vaikka missä hiekkalaatikon reunalla, Ailea vahtiessani. Olkasauma valmistui bussissa matkalla Valamoon.

A pullower made of yarn my mother dyed with natural plant dyes. Size maybe 4 years old. The patterns are from a old booklet by the National museum on Finnland. The sleeves pat is karelian, the one on the shoulder seto and the one at the waist is most likely hanti or mansi - all fenno-ugric people.
I finnished it long ago, but my daughter newer wanted it. Now her brother agreed to use it, wich makes me very happy.