Valmiit - They are ready

Tuntuu hieman tyhjältä. Onhan tässä vietetty yhdessä aikaa näiden neitojen kanssa viime keväästä lähtien. Pitääpä Gabrielin ja Mikaelin kohdalla ihan uteliaisuudesta kirjata työtynteja muistiin. Nyt on edessä vuoden kuivatus ennen olifointia. Pyhät Evgenia ja Kerkyra, rukoilkaa minun puolestani!

I feel a bit empty. I have, after all spent hours and hours with theese maidens since from last spring. Now they will dry for a year before the olifa. Holy Eugenia and Kerkyra, pray for me!

Kullanmuruja - Crumbs of gold

Vuoden viimeinen maalausilta oli Mellunmäen kappelilla juuri ennen joulua. Täällä kertaa rahtasin mukaani kaikki viisi ikonia, sillä oli jo aika laittaa deesis-ryhmälle olifa. Hiukan mietitytti, sillä en saanut millään mieleeni olinko laittanut niihin viimeisen, värien kiinnittymistä varmistavan vesi-emulsiokerroksen vai en. Antti kuitenkin totesi, että ikonien pinnassa ei ollut suuria eroja kiiltävyydessä, joten asialla ei ollut merkitystä. Jumalansynnyttäjän iho oli kuivumisen aikana muuttunut rumaksi ja epätasaiseksi, ja häivytykset valosta varjoon olivat kadonneet. Ehdotin, että yrittäisin sittenkin tehdä sille vielä jotakin, mutta Antti, joka juuri oli suorittanut konservaattorin etiikka -kurssin, sanoi että siihen ei enää kosketa. Ensimmäinen mikä ensimmäinen.

 

P. Johannes ja olifa -St. John and some olifa

Ensin ikonia lämmitettiin hetki uunissa 100° C:ssä, uuninluukku auki. Sitten kaadoin 2 euron kolikon kokoisen määrän olifaa laudalle. Tuntui kieltämättä hieman omituiselta kaataa öljyä ikonin päälle, mutta värit kirkastuivat hienosti. Kului muutama sekunti, ja Jumalansynnyttäjän iho sileni ja heleni ihan silmissä. Jos olisin osannut odottaa tällaista, olisin tietinkin ottanut "ennen ja jälkeen" kuvia tästä pikku ihmeestä. Sitten kävin muiden töiden lomassa lisäilemässä ja levittämässä olifaa. Toiset värit imivät öljyä aivan valtavasti, toiset tyytyivät vähempään.

Kerkiran ja Evgenian vaatteisiin oli tarkoitus laittaa sädekultausta. Täytyy sanoa, että tämä on taas niitä yksityiskohtia, joista en yleensä pidä ikoneissa. Assist-kulta on yleensä niin rosoreunaista ja rumaa. Minusta sen pitäisi olla kuin siveltimellä vedettyä. Minkäs teet, maestro oli toista mieltä. Oppipoika pitää suun supussa ja tekee parhaansa. Noh, olin kieltämättä myös utelias kokeilemaan, vaikka hirvitti että pilaan ikonit. Lopputulos oli Kerkyran osalta paikoin jotakin melkein siedettävää. Evgenialle ei kulta sopinut ollenkaan. Sitä tuli hihojen lisäksi myös maforin (pään yli kulkevan viittan) etureunaan. Pidin hänen vaatimattomasta asusta enemmän ilman somistelua. Tehty mikä tehty - tämä on nyt ensimmäinen kerta kun olen kertakaikkiaan eri meiltä kuin opettaja.

Liitua, joka estää kullan tarttumisen taustaan - chalk to protect the background.

Valoviivat on maalattu kotikaljauutteella.

The light lines are painted with extract of home-brewed beer.

Kulta on lisätty ranskanleivästä pyöritetyllä pallolla. Kultaviivat ovat liian rosoiset...
The gold is added with a ball of soft bread. The golden lines are too rough...

Tämän tapaiselta assist-kultauksen pitäisi minusta näyttää.

This is closer to what I think assist-gold should look like.

Antti pyyhkii sädekehää valkosipulilla - Antti applies garlic on the outline of the halo.

Sädekehä sinoberilla. Harpin terävän kärjen alla on ikonia suojaamassa "kaapinovistoppari", pieni silikoninen pala joka ei liu´u. Ostin niitä läjän ikeasta ja pesin pois tarrapinnan.

The halo is made with cinnabar. Under the sharp end of the compass is a small round piece of silicone, used between cupboard doors to make them close quietly. I bought mine from ikea and removed the glue.

---

This years last painting lesson was at Mellunmäki chapel just before christmas. This time I took with me all five icons - it was time to give the Deesis -group some olifa. I couldn´t possibly remember wether I had treated them with a last layer of water-emulsion or not. Antti said it wasn´t so important in this case, as there was no great differences is the lustre of the painted surface. The face of the Theotokos had changed a lot during drying, Christ and St. John looked much the same as last spring. The colors were duller and more uneven and the fades from light to shade had dissapeared. I suggested I´d try to do something about it, but Antti, who had recently completed a course of ethics of conservation, said no. My first icon should be my first icon.

First I warmed the icon in the kitchen oven for some minutes, 100° c with the shutter open. After that I poured some olifa on the icon. It did feel strange to pour oli over an icon, but as I spread it out with my hand the colors became clearer and her skin looked much nicer. Within a few seconds the color fades came back. Had I been able to anticipate such a miracle, I would have taken "before and after" pictures! During the evening I kept pouring more oli and spreading it over the icons. Some colors absorbed lots of oil, others needed less.

Antti wanted to have assist gold on the clothes of St. Kerkyra and St. Eugenia. I must say I generally dont like it at all. Most amateur icons with assist gold I´ve seen have rough and uneven lines. I feel the gold should look as if it was painted. So, I was very reluctant to use the technique and possibly ruin the icons. On the other hand, as a apprentice I felt eager to experiment. The result was, as far as St. Kerkyra is concerned, almost tolerable. I dont think the gold suits St. Jevgenia at all. Well, what is done is done.

Päivä kuninkaallisena kultaseppänä - A day as a royal jeweller

Kerkiran vanha huntu ja risti - Kerkyra with old veil and cross.

Pyhä Kerkira on nyt varustettu 300-luvun kunikaalliselle neidolle sopivin hepenein. Bysanttilaiseen hovipukuun kuuluvat nahalle helmin kirjotut koristeet olkapäillä, kaula-aukossa ja hihoissa. Olin kuvitellut helmien maalaamisen olevan tuskaisaa pipertämistä, mutta onneksi olin väärässä. Helmiä varten sekoitin vaalean reftin eli titaanivalkoista ja norsunluunmustaa. Väri sai olla sen verran paksua, että oli kunnolla peittävää, mutta kuitenkin juoksevaa. Kukin helmi tehtiin niin, että siveltimen toinen pää kastettiin väriin ja kosketettiin kevyesti maalausta. Plopp! Puvussa oli kaunis helmi. Helppoa ja kivaa.

Antti oli varoitellut Kerkiran hunnusta jo aiemmin, se ei ollut hyvä, ja jotain piti tehdä. Se ei kertakaikkiaan ollut ikonimainen. Kävi ilmi, että "jotain" tarkoitti tässä tapauksessa hellää skalpellirapsutusta. Aluksi ei napannut ollenkaan ryhtyä niin radikaaliin leikkaukseen, ja kitisin että enkö voisi yrittää jotakin muuta. Kun sitten rapsutellessani huomasin, miten värin alta paljastui lähes neitseellinen pohjuste, tuntui ihan mukavalta aloittaa huntu kokonaan alusta.

 

 Uuden hunnun alusväri - underpainting for the new veil.

Tilalle maalasin ensin alusväriksi ultramariinin, kromihydroksidivihreän ja titaanivalkoisen sekoitusta. Sitten lisäsin väriin valkoista ja vaalensin huntua edelleen, lisäsin valkoista ja vaalentelin menemään. Antti tuumi että hyvältä näyttää, mutta itse en ollut tyytyväinen, väri oli ihan liian epätasainen ja varjot miten sattuu. Lopulta loppui maalausaika siltä erää, ja ikoni pääsi kaappiin odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Kun pari päivää myöhemmin otin sen esiin, väri oli kuivuessaan tasoittunut ja rauhoittunut ihan kelvollisen näköiseksi! Taitaa olla tuon titaanivalkoisen ominaisuus? Hunnun punainen raita tehtiin ohuella, suorastaan laihalla, värillä (sinooperi ja vähän englanninpunaista) ja hunnun muotoja mukaillen. Hunnun varjokohdat kuultavat hienosti punaisen läpi ja tekevät varjovärin myös punaisen raidan kohdalle.

 

Ristissä on poltetun sienan ja poltetun umbran sekoitusta sekä sinooperi valo.

The cross is painted with burnt umber and burnt sienna, the light is cinnabar.

Kruunun hahmottelin ensin pehmeällä lyijykynällä suoraan kullalle, jonka jälkeen viivat maalattiin kertaalleen häränsapella. Tämä sai värin tarttumaan kultaan, kunhan vain kieli keskellä suuta osutti värillisen viivan tarkalleen melko näkymättömän sappiviivan päälle. Ääriviivojen värisekoituksessa on tumma englanninpunainen ja sinooperi. Jalokivissä on ultramariinia ja sinooperia. Lopuksi pyöräytin helmiin valot puhtaalla valkoisella.

-------

I have now supplied St Kerkyra with all the finery a royal maiden of 300 AD could wish for. To the Byzantine court dress belongs gold, pearl and jewel stiched leather decorations on the sleeves and around the neckline. I had imagined it would be a vexatious task to paint all the pearls, but fortunately it was very simple. I made a "reft" of titanium withe and ivory black, and dipped the other end of the brush in the color and touched the surface - and a nice little pearl appeared on the dress. Nice and easy!

Antti has warned me about Kerkyras veil, it was not good, something had to be done. It was definitely not looking byzantine. It turned out that "something" meant gently scraping it all off with a scalpel... At first I felt reluctant to do something so radical, but when the original ground appeared nice and white, I was quite happy to start the veil again from zero.

I made a new underpainting of titanium white, ultramarine and viridian green. Then I added more white and started to add light on the veil. Still more white and more light. Antti said it was looking good, but I did not think the same. The color was uneven and I was not happy with it. Finally, I run out of time and had to put away my equipment. A few days later I had a look at the icon, and it was fine! The color was even and the veil looked ok. The color had changed so much when it dried. I wonder if this is the titanium white´s special feature? The red stripes of the veil are painted with very thin red color - cinnabar and english red. The stripes follow the shapes of the veil, and the shadow areas are nicely visible through the red.

The crown is first skeched with pencil and then painted again with ox gall.  Now it was possible to paint on the gold, but only where there was gall. It was a bit tricky to place the lines exactly on the almost invisible gall lines. The colors for the crown are cinnabar and english red for the outlines, cinnabar and ultramarine for the jewels. I also painted light reflections on all the pearls with pure white.

Pari uutta värikerrosta - A few new layers of color

Seuraavassa kuvasarja kasvojen vaalennuskerroksista. Harmi kyllä kuvat on kuvattu milloin missäkin valossa, joten sarja ei ole yhtenäinen. Jotakin työn etenemisetä siitä kuitenkin selviää. Seuraavan ikonin kohdalla lupaan järjestää "vakioidun" kuvauspaikan.

The following pictures show the layers that add light to the face. Unfortunately the pictures are all taken in different lighting conditions, so the colors are not consistent. For my next project I promise to use a fixed place for photographing...

 

Jevgenian kasvoissa on pelkkä sankir - okraa ja norsunluunmustaa. 

Evgenia´s face with sankir - yellow ochre and ivory black.

"Appelsiiniväri", okraa ja sinoperia, tekee kasvot jotenkin Modigliani -henkiseksi.

"Orange", yellow ochre and cinnabar makes the face look like a Modigliani portrait.

Ensimmäinen valokerros, appelsiiniväriin on lisätty titaanivalkoista. 

First layer of light, orange-color with titanium withe.

 

Valokerrosten väillin tulee okra lasuuri. Valoväriin on lisätty edelleen valkoista.

There is a glaze of yellow ochre between the light layers. More withe has been added in the light color.

Lämpöväri, sinoperi lasuuri, poskissa, otsassa, alahuulessa ja oikealla ohimolla.

Warmth, a glaze of cinnabar on the cheeks, lower lip and right temple.

Ei enää kovin kesken - ehkä.
Not much left to do to the face - maybe.

 

Kerkira ja appelsiinväri. Kerkyra with orange layer.

 

1. valokerros. 1st layer of light.

Useita valokerroksia, välissään okra lasuuri, lämpöväri. Ja isommat korvannipukat.

Several layers of light with glaze of yellow ochre between, warmth. And bigger ear lobes.

Olen tyytyväinen hänen huuliinsa.
I am quite happy with her lips.

Kerkyra ja Evgenia

Olen maalannut neitsytmarttyyreja Kerkyraa ja Evgeniaa jo jonkun aikaa. Keväällä työ eteni niin että heillä oli jo vaatteissa väriä, sankirit kasvoilla ja Kerkyran huntu oli saanut tummansinisen alusvärin. Kesällä oli harmillisen pitkä tauko, kun kesäkurssi, jolle aioin ei toteutunutkaan. Nyt olen kuitenkin niin pitkällä, että sain maalata heille kasvonpiirteet sankirin päälle. Se on jotenkin herkkä hetki, kun kohtaa kuvattavan "silmätysten".

 

Kultauksen hyvä puoli on että yli suditun värin voi helposti pyyhkiä pois.
The nice thing with gold is that it´s easy to remove the paint that goes ower the line.

Kerkyra on joskus aristokraattisen tyyni ja hieman leipääntyneen näköinen, mutta vain hetkittäin. Toisinaan hänen katseessaan on jotakin samaa kuin kummityttärelläni Kriskalla. Toivon että sitä säilyy läpi työvaiheiden valmiiseen ikoniin.

Kerkira tänään. Kerkyra today.

Kerkiran pinkki viitta on liian rajun värinen, mutta täytynee löytää reunojen värin ennen kuin lähden muuttamaan sitä. Valkoinen huntu tulee vielä valkoisemmaksi ja ristille pitää tehdä jotakin, en ole varma mitä. Aluspukuun tulee koristelua, reunanauhoja ja helmiä - onhan kyseessä kuninkaan tytär. Outo juttu, molemmilla neidoilla on oikea poski pulleampi kuin vasen. Evgenialla häiritsevässä määrin, tulee mieleen että hänellä särkee poskihammasta. Taitaa tulla korjaushommia, tai sitten virhe katoaa kun kasvoihin tulee valoväriä.

Pidän Evgeniasta päivä päivältä enemmän. Aluksi Kerkiraa oli hauskempi piirtää helmineen ja hepeneineen. Evgenia tuntui vieraalta, melko valtavirta-marttyyriltä. Kun eilen sain kasvonpiirteet kohdalleen, minua katsoi tyyni ja lempeä nuori nainen, ja sympatiani syveni. Tänään löysin uuden hänestä kertovan artikkelin. Vaikka transgender-nimitys 200-luvun pyhälle voi olla anakronistinen uustulkinta, se antaa oman lisänsä. Ainakin hän oli nainen joka tiesi mitä tahtoi. Tieto siitä että Eugenia olisi hoitanut igumenin tehtäviä on myös minulle uutta.

PS. Käytän tietoisesti ristiin eri kirjoitusasuja (Kerkira - Kerkyra, Eugenia - Evgenia - Jevgenia), jotta mm. hakukoneella olisi helpompi löytää tänne.

I have been painting saint Kerkyra and saint Eugenia for quite a while now. Last spring I got color on the clothes, sankir on the faces and a blue undercolor for Kerkiras veil. During summer I had a long, much too long brake in painting as the summercourse I wanted to take, did not happen. Now I painted the countenance on their faces. I is a delicate moment, when one gets to meet a saint face to face.

Kerkyra sometimes looks very aristrocratic, serene and just a little fed up - but not always. Sometimes she reminds of my goddaughter Kriska, who will get the icon. I hope something of her will remain in the icon through the work.

Kerkyras pink robe is soo bright. I guess I have to find the color for the frame before I change it. The white veil should become still whiter and something, I do not know what, has to be done to the cross. Her undergarment will have decorations, ribbons and pearls - she is after all a kings daughter. Strangely enough, both girls have the right cheek much rounder than the left. Eugenia looks like she had toothache. I got to fix that too, unless it dissappears when I start adding light to the faces.

I like Evgenia more and more every day. First I liked Kerkyra better, it was fun to draw her pearls and finery. Evgenia felt more like a stranger to me, a mainstream saint. When I yesterday painted her features, and a calm and pleasing face suddenly looked back at me, my sympathies grew. Today I found a new article about her. Although calling her a transgender saint might be a anacronism and too modern a reading, it does give her character more depth. At least she was a woman who knew what she wanted. It was also new to me that she served as a igumen.

PS. I purposely spell the names in several ways (Kerkira - Kerkyra, Evgenia - Eugenia - Jevgenia) in order to give the search engines a better chance to find here. 

Kultaa kynnen alla

Neitsytmarttyyrit Evgenia (tai Eugenia tai Jevgenia) ja Kerkyra saivat kaksi kerrosta lehtikultaa ylleen. Käytimme kolmen tunnin mixtionia, jotta kullan laskun ehtisi tehdä kurssin tuntien puitteissa. Mixtionia kaadettiin ikonilaudalle teelusikallisen verran ja se levitettiin pehmeään puuvillakankaaseen käärityllä pumpulipallolla.

Seuraavaksi piti ottaa puhdas kangastollo ja aluksi kastaa sitä hiukan kuvan keskellä olevaan (suojakalvon päällä lilluvaan) mixtioniin, jotta se ei imaisisi itseensä liikaa ainetta kullattavasta alueesta. Tällä tupolla sitten pyyhittiin pois ylimääräinen mixtion. Periaateessa kultauksesta tulee sitä kiiltävämpi, mitä ohuempi mixtionkerros on, mutta samalla on varottava ettei sitä poista liikaa. Seurasi tuskastuttava kolmen tunnin odotus, jonka käytin Maria Egyptiläisen piirtämiseen.

Kuvan vasemmassa laidassa näkyy arkissa kiinni olevaa kultaa.

Siirtokulta on hiukkasen kiinni sitä tukevassa silkkipaperiarkissa. Kun arkin laskee kulta edellä mixtoinin päälle ja hieroo varovasti, kulta irtoaa paperista ja tarttuu mixtioniin. Ainakin teoriassa. Käytännössä kultaan saattaa tulla ryppyjä ja vekkejä, lerpattavia reunoja ja vaikka mitä häslinkiä. Lopuksi kullattua pintaa pyöriteltiin suurella puuterisiveltimen näköisellä oravankarvapensselillä. Tämä käsittely siistikin pintaa kummasti ja siloitti pois pienemmät kämmät kokonaan. Kullanmuruja lenteli työn tuoksinassa sinne tänne, farkut kimalteli ja glitteriä oli kynnenalusissakin.

 

Olin kuvitellut että 40:llä arkilla kultaa vaikka mitä, mutta niin kävi, että se riitti juuri ja juuri kahteen 24x30 lautaan, joista kullattiin vain pyhien sädekehä ja tausta - reunat jätettiin kultaamatta. Koska kultapinnasta ei tullut yhdellä kerralla tasainen, tarvittiin yksi kerros sellakkaa väliin, lisää mixtionia, uusi odotus ja toinen kerros kultaa.

En ole ihan varma pidänkö kullan pinnasta ollenkaan. Se on jotenkin kylmä ja tekninen, siihen liittyy jollain tapaa jotain epäpuhdasta, ahneutta, epänöyrää painolastia...  Jokin siinä on minulle niin luotaantyöntävää, että vitkuttelin jopa lehtikullan ostamista tätä työtä varten viimeiseen asti. Kullan ekologinen jalanjälki on hirvittävä, eikä se takuulla ole mitään reilun kaupan tavaraa.

Eikö juuri ikoni pitäisi valmistaa mahdollisimman eettisesti? Eihän voi rukoilla ikonin edessä, jonka materiaalit ovat aiheuttaneet onnettomuutta toiselle ihmiselle, tai vahingoittaneet luontoa? Antti on kehoittanut mietä käyttämään luomu-munia temperan emulsioon. Ensinnäkin siksi, että niiden keltuainen on rasvaisempi, mutta myös siksi että olemme vastuussa teoistamme. Jätän nämä ajatukset hautumaan päähäni, ja teen nämä ikonit valmiiksi. Seuraavien kohdalla voin valita toisin. Voi olla, että haluan tutkia ja selvittää mistä eri pigmentit ovat peräisin ja kuinka ne tuotetaan.

 

Pyhä Kerkyra kurkistelee kullan takaa. 

Kasvoilla oleva kulta on tarttunut suojamuoviin.

The virginmartyrs Holy Kerkyra and Holy Evgenia (also Eugenia or Jevgenia) got two layers of leaf gold. First I treated the icon boards with mixtion and let them dry for about 3 hours. The type of gold we used is called transfer gold, wich means it is stuck to a thin piece of paper. The paper is laid on top of the mixtion, gold side down, and rubbed gently. The gold sticks to the mixtion. It was quite difficult to do it and avoid cracks in the gold, wrinkles, scratches and sloppy edges.

At first I tought 40 leaves will be enough to gild many icons, but it was barely enough for two boards of 24 x 30 cm. Because one layer of gold was not enough ti give a even surface, I had to add a layer of shellac, more mixtion, wait for it to dry and do another layer of gold. Finally the gilded surface was gently rubbed with something that resembled a makeup brush. This treatment made the surface a lot neater, some of the small mistakes wanished. The brushing made little goldcrumbs fly and stick everywhere, I had glitter on my jeans and under my fingernails.

I am not sure wether I like the gilded surface or not. It is somehow very cold and technical, mechanic. I associate it with something impure, greed, not humble at all. I realized there is something I find so disagreable about gold, I was postponig buying the glodleaf for this exercise altogether. The ecological footprint of gold is enormous, and it is definetly not "fair trade" stuff. 

Shouldn´t an icon, if anything, be made of materials produced as ethically as possible? How can anyone pray in front of something wich has caused misery to ohters or harmed nature? Antti has told us to use ecologically produced eggs for the tempera emulsion. First of all because the yolk is fatter, but also because we are responsible for what we consume. I leave theese toughts to brew, and complete Kerkyra and Evgenia. For my next icons I can choose other solutions. I might even find out about different pigments, where and how they are produced.

Peeling of the masking film. 

The x on Kerkyras forehead is for centering the halo.

Uudet laudat, uudet metkut

Neitsytmarttyyrit Kerkyra ja Eugenia ovat päässeet laudoilleen ja piirrokset on vahvistettu. On tullut aika palautella mieleen kultausasioita, onhan tätä tullut kerran kokeiltua.

Antti päätti että kullataan sädekehä ja tausta, mutta ei kehystä. Ensin koko ikonilauta peitettiin suojamuovilla - se ei ole tavallista kontaktimuovia. Kulmiin leikkasin viistot viillot, jotta kulmatkin sai tiiviisti kiinni.

 

Kuvassa Kerkyran alla on muuten vanuvuorellinen keskeneräisen ikonin kuljetuspussi. Pari sellaista piti omella hurauttaa, kun tuntui että Kristus ja Johannes varovaisetsa käsittelystä huolimatta kärsivät jatkuvista reissuista kurssille ja kotiin. Olen keksinyt kuljettaa ikoneita läppäri-repussa. Siinä on kolme tukevaa taskua, joihin jokaiseen mahtuu yksi ikonilauta ja hyvät toppaukset. Nyt ei pitäisi enää tulla kolhuja tai naarmuja.

Eugenian muovista on poistettu taustan ja sädekehän osa.

 

Lautaan on sivelty 6-7 kerrosta sellakkaa, sen verran että kaikki kullattavat alueet kiiltävät. Sellakka on alkoholiin liukeneva aine, ja liuos haisi sen verran että silmiäkin punoitti. Kun alkoholi oli haihtunut, sellakan oma haju oli tuttu ja miellyttävä.

Nyt tulee ikonimaalaukseen pidempi tauko, sillä ensi maanantai on jo Suuren viikon maanantai! Sitten on kirkkaan viikon maanantai ja sitä seuraavalla viikolla jo Vappu! Toivotan kaikille seesteistä juhaln odotusta ja oikein hyvää juhlaa!

Started to work on Holy Kerkyra and Holy Evgenia. Theese two icons I will put leaf gold on. The pictures show Kerkyra with masking plastic, Evgenia with the plastic cut in shape and with shellac.

Easter will be here soon and make a brake in my paintinglessons. I wish you all a very good feast!

8 x neitsytmartyyri

Prosessipiirtäminen ei ehkä ole se ensimmäinen mikä ikonimaalauksesta tulee mieleen, mutta nyt olen harjoittanut sitäkin. Isä Vladin hurskas toive että tekisin 25 esipiirrosta ennen kunkin ikonin maalausta, jää ehkä saavuttamatta, mutta 5 kappaletta on ihan realistinen tavoite.

Kun tajusin että "pojat" valmistuvat hahmotettavissa olevan ajan sisällä, tuli kiire asettaa uudet päämäärät. Vanhin kummityttöni, Kriska Kerkira on tavallaan ikonijonossa ensimmäisenä. Melissa, jonka pyhä on Maria egyptiläinen, olisi seuraavana, mutta Antin mielestä olisi järkevää maalata kahta samantyyppistä ikonia rinnakkain. Neitsytmarttyyri Kerkyran kaveriksi löytyi toinen uskonsa tähden kovia kärsinyt neito, pyhän Evgenia, vakio-lapsenvahtimme Jennin nimikkopyhä.

Viime viikon aikana tuli sitten piirrettyä valtavassa innostuksessa neljä kappaletta kutakin. Korfun nimikkopyhälle, P. Kerkiralle ei löytynyt kunnon esikuvaa, vaan sain käyttää Pyhän Olgan kuvaa. Olga ja Evgenia löytyivät molemmat erinomaiselta nettisivustolta eikonografos.com joka ystävällisesti tarjoaa tulostuskokoisia kuvia yleisön käytöön! Kaksi ensimmäistä piirrosta piirsin sen kokoisiksi kun paperille mahtui, mutta sitten keksin rajata paperille laudan kokoisen ruudun marginaaleineen. Piirsin ensin lyijykynällä, ja kun muodot löytyivät, piirsin päälle Rotring Art Pen´illä. Toiset kavahtavat merkkiä Rotring, se mielletään usein arkkitehtien ja insinöörien kynämerkiksi, mutta Art Penin sketch EF ja F ovat ihan kelpo piitimiä.

Kerkiran kruunu ja huntu hakee edelleen muotoaan. Pukuun tulee paljon erilaisia koristeita, ja hunnun laidassa on värillinen raita. Kuvat ovat tässä siinä järjestyksessä kun ne on piirretty. Kolmas on tehty vahaliitumaisella kynällä. Piirrokset saa isommiksi klikkaamalla.


Oli mukava leikkiä kirjoituksen sijoittelulla ja hakea parasta kirjoitusasua. Evgenian voi kirjoittaa myös Eugenia tai Jevgenia, hän voi olla suomeksi pyhä, kreikaksi hagia ja venäjäksi kai svjati. Kriskan isä pyysi Kerkyralle nimenomaan kreikkalaista kirjoitusasua, Jenni toivoi suomea. Ikonilaudat odottavat jo Tapiolan postissa, mutta aion kuitenkin piirtää vielä ainakin yhden piirroksen kustakin. Voi olla että ehdin enemmänkin, näihin kanhteen ikoniin on tarkoitus tehdä kullattu sädekehä, joten en tiedä mikä on tarkka marssijärjestys.

I have been experimenting with process drawing. Fr. Vladimir told me I should do 25 drawings of each icon before I start to paint, but I guess 5 is better than just one. As I realised St. John and the Pantokrator will get ready sooner or later, I needed to find some new projects. My godchild Kriska will get a virgin martyr Kerkyra and our baby-sitter Jenni a St. Evgenia. I found a excellent site, eikonografos.com with a lot of nice examples to draw from. St. Kerkira however, was not included, so I had to use a St. Olga instead. The drawings are here in the order I drew them, and you can klick them bigger. I guess I´ll do at least one more of each, maybe more. I will have the iconboards arriving at the postoffice tomorrow, but as I will use leaf gold on the halos this time, I´m not sure how to proceed. I will have to wait a week for Anttis advice.

Please, do not copy theese drawings for painting icons. 

They are examples of stages of the process, not perfect drawings!