Matkalla Makedoniaan - Going to Macedonia

Hei vaan kaikille, tämä tyttö lähtee nyt Makedoniaan! Vain virtuaalisesti, työpöytänsä ääressä, mutta kuitenkin... Nämä Desis -ryhmän esipiirrokset olen tehnyt kokeillakseni makedonialaisen koulukunnan tapaa maalata kasvoja. Johan tässä on maalattu kreeetalaisittain kohta viidettä vuotta, on aika ottaa vähän riskejä ja kokeilla uutta. Makedonialainen koulukunta käyttää laajempia valoalueita kasvoissa kuin kreetalainen ja tekee mielenkiintoisia vastavärikuullotuksia valon ja varjon rajalle. Enempää en vielä osaakaan kertoa!

Jumalanäidin ja Kristuksen olen piirtänyt Manuel Panselinoksen freskojen mukaan. Pinterest tarjosi tapansa mukaan hyviä malleja. Sopivaa Johannesta samalta mestarilta en löytänyt netistä, vaan piti koostaa oma malli muutamasta eri lähteestä. Tänään, yli kuukausi näiden piirrosten jälkeen, löysin sitten Panselinoksen tekemän Johaneksen. Arvaukseni ei mennyt kovin pieleen!

Pyhä Johannes Edelläkävijä, Manuel Panselinos, noin 1300, Protatoksen luostari, Athos

St John the Forerunner, Manuel Panselinos, 1300, Protatos monastery, Athos

Luonnostellessani keksin tavan kuivaharjoitella kasvovaalennosta. Skannasin piirrokset ja tulostin ne harmaalle kartongille. Väritin kuvat Dervent Artistin maavärisävyisillä vahakynillä (oil pencils). Kertakaikkiaan mainio tapa kokeilla mihin tulee minkäkinlaista valoa. Pitääpä soveltaa myös vaatevaalennoksiin!

Tähän saakka kaikki hyvin. Pitääkää peukkuja! Palaan aiheeseen heti kun työ etenee.

Bye-bye everyone, I am goin´to Macedonia! Well, not in real life, just virually, at my desk. I made these drawings of The Desis for experimenting with painting faces the Macedonian style. I have been using the Cretan school method now for almost five years. Now it´s time to take a risk and try something new! Macedonian school paints the light of the face in larger areas than the Cretan school, and uses washes of complementary colors on the opposite sides of the face.

The Teotokos and Christ are drawn after the Manuel Panselinos´ frescoes. Pinterest was again a great source for material. For St. John I couldn´t find anything suitable, so I had to make my own, working from a few different models. Today, over a month after I completed the drawing, I fonud a St John by Panselinos. My guess was not too bad!

I also made a experiment with practising to draw the light of the faces. I scanned the drawings and printed them on gray cardboard. After that I coloured them with earth tone Derwent soft sketching pencils. Seems to be a quite usefull method. I must remember to try it for drawing clothes too!

So far, so good, wish me luck! I get back to this as soon as the work advances.

Piirrustuspäivä - A day for Drawing

Annoin hänelle Malala Yousafzain kulmakarvat. Juhlan kunniaksi!

I gave her Malala Yousafzai's eyebrows. To celebrate this day!

Symmetriasta - On symmetry

Isä Vladimir tuli Kanadasta pitämään kurssia Uudessa Valamossa, ja kerkesi meillekin kylään kurssin jälkeen. Käväisimme työhuonnella katsomassa ikoneita, ja sain liudan hyviä neuvoja ja palautetta. Isä Vladi huomasi, että tekeillä oleva pyhä Nikolaokseni ei ole kovinkaan symmetrinen. Tämä kävi hämmentävän selväksi, kun tarkastelimme kuvaa peilistä: oikea (siis Nikolaoksen oma vasen) poski on turvoksissa.

Tein photoshopilla kaksi havainnekuvaa peilaamalla oikean ja vasemman puoliskon. Muutin kuvat mustavalkoisiksi, jotta värierot eivät häiritsisi. Kahdesta vasemmasta puoliskosta koostettu kuva on liiankin askeetinen, oikeista puoliskoista koostettu taas todella pulskan näköinen.

Minusta on tarpeetonta, että ikonilla olisi matemaattisen tarkkaan symmetriset kasvot. Vanhoissa bysantilaisissa tai venäläisissä ikoneissa näkee mitä merkillisimpiä kasvonpiirteitä. Minun pitää vain olla hieman tarkempi tämän asian kanssa. Täytyy jatkossa aina tutkia esipiirrokset peilissä, ja työn edetessä vielä tarkistaa, että mikään kohta ei pääse vääristymään.

  

Father Vladimir came over from Canada to give a course in New Valamo monastery. He also visited us and took a look at my work. I got some good advise and feedback. For example, the Saint Nicholas I am working on now, is far from symmetrical. This became very clear, when we looked at the icon in a mirror: the right cheek is swollen.

I made two mirrored images with photoshop to demostrate what I saw. The pics are black and withe so the color does not disturbe. The face with two left sides is almost too ascetic, and the one with two right sides is very cubby.

I do not think that icons should have mathematically perfect symmetrical faces. The old original Byzantine or Russian icons sometime show the most peculiar countenances. I just have to be a bit more aware of how I draw. I really have to start to examine the drawings in a mirror, and do a few checkups while I paint!

Mukavuusalueen ulkopuolelle - Outside my comfort zone

No niin, nyt on taas uutta työn alla. Pienempi kummityttö ja toisen kummitytön äiti saavat ennen pitkää omat ikonit. Laudoilla pyristelee kaksi vastahakoista pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläistä. Tai pikemminkin, se olen minä, joka olen vastakarvaan. Sommitteluun kuuluu Marian lisäksi hänen leijonansa, vähän erämaan kallioita ja oikeassa yläkulmassa pikkuinen Jumalanäiti Kristuslapsi sylissään. Kaikki on siis kovin, kovin pientä ja erilaista verrattuna tähän mennessä maalaamiini puolivartalokuviin. Olo on epämukava, kun olen taas täysin opettajan talutettavana. Luulin jo oppineeni jotakin, mutta nyt tuntuu että saan aloittaa nollasta!

 

Tähän mennessä maalaamani pyhät ovat tavalla tai toisella tulleet läheisiksi. Maalaamisen aikana kontakti on ollut hyvin selvä ja se on tuntunut hyvältä. Maria Egyptiläinen puolestaan on pyhä, jota monella tapaa vierastan. Minua aina hieman epäilyttää, että hän pikemminkin oli olosuhteiden uhri, kuin suuri syntinen. Hänen paaston riuduttama olemuksensa on hieman pelottava. Askeesi ei taida kuulua vahvoihin puoliini. Entä mitä se erämaa-äitiys oikein on? Oma elämä ja kotiäitiys on niin kovin kaukana erämaakilvoittelusta. Vaikka toisinaan tuntuukin, että yksin olo olisi ihanaa, ei kokopäiväinen erakon elämä ole minua varten.

Leijonaa piirsin Lauri-kissan muistolle 

The lion is to the memory of Lauri the cat.

Suuren paaston alkuun on alle viikko. Kilvoittelun ja rukouksen tulisi olla minunkin elämäni keskipisteessä. Helppo juttu sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Vähintä mitä voin tehdä on häätää oma ajattelu taka-alalle, lukea jälleen isä Serafimin Tie ylösnoudemukseen huolella ja yrittää ottaa vähän nöyrempi suhde tähän maaalaamiseen. Ehkä Pyhittäjä-äiti Maria sitten tulee puolitiehen vastaan?

Now I have new works going on. My younger goddaughter and a friend of mine will sooner or later have icons with their own saint. I have two most reluctant mother Marys of Egypt on the boards. Or, to be honest, it is me who is reluctant. The composition includes Mary, her lion, some desert rocks and a little Theotokos with a tiny Christ in her lap in the upper right corner. Everything is so very, very small and different compared to anything I painted before. I feel most uncomfortable as I am again totally dependent on the teacher. I thought I had learned a few things, but now it is as if I was starting again from zero!

Mother Mary of Egypt is a saint I somehow shun. I always suspect she was more a victim than a great sinner. I find her almost anorectic being daunting. Asceticism is definitely not my strength. Being a desert mother, what does it mean? My own life at home with my kids is so very far from that. Even if I sometimes long to be alone, the life of a full time hermit is not for me.

There is less than a week before the great lent begins. Fasting and prayer should be in the center of my life too. It is so easy to say, but so difficult to carry out. The least I can do about this is push my own thoughts aside, re-read father Serafim´s book Tie ylösnousemukseen (The Road to resurrection) and try to find a bit more humble attitude to painting. Maybe mother Mary will help me?

Hyvää juhlaa!

Hyvää Antonios Suuren päivää!

Have a nice St. Anthony´s day!

Jäähyväiset Megrille - Farewell to Megri

Arkkienkelit Mikael ja Gabriel valmistuivat juuri joulun alla. Viimeinen työvaihe oli nimien tekstaus. Eikä se ollut mikään pikku juttu, se...

Alkuperäisen ikonin teksti, saat kuvasta suuremman klikkaamalla.
The text from the original icon, click for a bigger wiew.

Alkuperäisen ikonin teksti oli pahasti vaurioitunut, ja sikäli kuin sain selvää siinä näytti olevan
kirjoitusvirhe. Halusin tekstin olevan mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja niin "vanhauskoista tyyliä" kuin suinkin mahdollista. Ystäväni Nikita Simmons (Syrnikov), vanhauskoinen etnomusikologi Oregonista korjasi valokuvan tekstiä, siitä kiitokset hänelle.

Nikitan korjaama teksti, suurenna klikkaamalla.
The text fixed by Nikita, click for a bigger wiew.

Käytin tekstaukseen kaksi työpäivää. Ensin tekstasin kirjaimia paperille, tunnustelin välistyksiä, korkeuksia ja kätivintä tapaa muotoilla heittomerkkejä ja aksentteja. Vaikeimmaksi osoittautui arhangl -sanassa -ang- kirjainten päällä oleva koristellinen kiemura. Lopulta keksin kääntää paperin ylösalaisin, silloin minä, onneton vasuri, onnistuin vetämään siveltimellä suht samanmuotoisen kuvion. Sitten piti vain uskaltaa maalata sama ikoniin. Kun on vuoden verran pakertanut työn kanssa, on aina hieman perhosia vatsassa kun pitäisi tekstata. Päätin että jatkossa, kun aloitan uuden ikonin, tekstaan siveltimellä siihen tarvittavaa tekstiä aina silloin tällöin työn edetessä.

Ensin maalasin kirjaimet kultaokralla. Vasenkätisenä, minun on helpointa aloittaa oikeasta laidasta ja "kirjoittaa takaperin" kirjain kerrallaan. Näin en pyyhi kädensyrjällä tuoreita kirjaimia ja sanan saa helposti loppumaan juuri kuvan laitaan. Toisena työvaiheena maalasin kirjaimet uudelleen simpukkakullalla. Sen käytöstä tuli seuraava havainto: sipaisemalla useita kertoja samaa kohtaa ei saa tasaista pintaa. Helpoin keino luoda leveitä tasasävyisiä viivoja on tehdä lammikoita - täyttää väripinta piripintaan värillä ja antaa kuivua rauhassa.

Taustapuoli ja kiilat käsittelin antiikkivahalla.
The backside and the wedges I polished with paste wax.

Jokin Megrin luostarissa kiehtoo minua ja vetää puoleensa, ehkä se on ajatus siitä, että sukulaiseni Salmista kenties ovat käyneet siellä. En ole käynyt Venäjän Karjalassa "kivijalkoja halaamassa" mutta luostarin raunioilla haluaisin käydä ja ehkä tuoda sieltä jotakin, kiven tai kasvin siemenen.

On ollut ihmeellinen projekti maalata Megrin anheleita. Kun sain viimeisenkin kirjaimen kullattua, asetin valmiit ikonit ikkunalaudalle ja katselin niitä. Ulkona oli joulukuinen ja luminen hämärä. Muistelin esikuva-ikonin matkaa pois luostarista. Näin tykkylunta kuusissa ja varhain hämärtyvän illan ja kuulin purilaita vetävän ilomantilasisen liinaharjan pärskähdykset. Yhtäkkiä muistin ne ikonit, jotka katosivat hankeen tuolla matkalla, ja nousi kyyneleet silmiin. Voi meitä ihmisiä, arkkienkelit Mikael ja Gabriel, rukoilkaa meidän puolestamme!

The Archangels Michael and Gabriel got ready just before christmas. The last task was doing the texts - and this was a really tricky thing.

The text in the original icon was partly damaged, and as far as I could deduce had some spelling mistakes. I wanted the icons to be as close to the original and as "old believer -style"as possible Fortunately we have a old believer friend in Oregon, Nikita Simmons (Syrnikov), who could photoshop the corrections I needed. I am so gratefull for this help!

I used two days for the lettering. First I just fiddled around with the long haired lettering brush on paper, experimented with spacing, size and the ringht way to draw the accents and other dots. The amost difficult part was the word "arhangl", wich has a decoration above the "ang" -letters. I am left-handed, and after a lot of wasted paper, the solution for getting it nice was turning the paper upside down. When you have been working on a icon for a year or so, you don´t want to make a mess of the lettering. I most solemnly promse to practise the lettering for my next icons several times during the process...

First I painted the letters with golden ochre. As a left-hander it is easier for me to start with the last letter and write backwards. Working this way I dont wipe the fresh text with my hand and it is heeaisier to space the letters. I left the icons to dry for a week. The second layer of paint was shell gold. I noticed that it was impossible to get a eaven layer of it if I made several brubeshstrokes - applying the gold in puddles gave a better result.

It has been a strange to paint the Megri angel. Something in the Megri monastery is fascinating me, maybe it is the tought that my ancestors might have made pilgrimages there. When I had finished gilding the last letter, I placed both icons on the windowsill. Outside there was a blue and snowy december afternoon-dusk. I remermbered the original icons journey away from the monastery through the Ilomantsi backwoods. I could almost see the spruces heavyly covered with snow, the sleigh and the typical finnish horse with flaxen mane. Suddenly I remembered the icons that were lost in the snow on that road, and my eyes filled with tears. Archangels Michael and Gabriel pray for us!

Anhelit laudasill - Angels on board

Hei, olen taas matkalla! Olin siinä luulossa, että seuraava oppitunti menee hissuksiin piirrellessä ja että pitää hiljalleen tilata uudet laudat. Olin vallan unohtanut, että Gabrielin piirros tuli jo edellisellä viikolla kutakuinkin Antin hyväksymään kuntoon, ja kaapissa odotti kaksi sopivaa lautaa. 

Tänään tarvitsikin vain kääntää piirros peilikuvaksi ja korjata molempiin piirroksiin ne virheet, jotka ilmenivät peilikuvaa tarkastellessa. Kertakaikkiaan hämmentävä ilmiö: kun piirros toistetaan peilikuvana, sommittelun heikkoudet käyvät ihmeen selviksi. Olin kyllä kuullut puhuttavan siitä jo kauan sitten, mutta en olut kokeillut temppua käytännössä. Olisi varmaan pitänyt! Illan aikana ehdin vielä siirtää molemmat arkkienkelit laudalle ja vahvistaa piirrokset.

Wow! I´m on the road again! I thought next painting lesson would consist of quiet drawing and some more drawing, and that I should think about ordering new boards. I had forgotten that I had made an ok drawing of Gabriel last week, and that I had two boards of the right size waiting. 

All I had to do was make a mirror image of the drawing, and in both drawings correct the small flaws wich became discernible in the mirrored one. This is a most peculiar phenomenon: watch your drawing through a mirror and all the weak points in the composition will become evident. I had heard about this method ages ago, but never tried it. I should have tried it earlier!