keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Tuotteliasta epäröintiä - Productive Hesitation

Iiik! Se oli ensimmäinen reanktio, kun piti valmistaa sankir ihan kummallisella reseptillä, ja valovärikin oli toinen kuin mihin on tottunut. Taidankin olla tottumusteni orja. Oikein hyvä, että olen hankkiutunut heikoille jäille virkistäytymään!

Ohjeet ja mallit makedonialaisen koulukunnan mukaisiin kasvovaalennoksiin sain Konstantinos Xenopouloksen kirjasta Kopos kai Spoudi - Vaivannäöllä ja harjaannuksella. Se sisältää kelpoja vaalennusmalleja Kristuksesta, Jumalansynnyttäjästä, Johannes Kastajasta ja muutamasta apostolista ja heidän vaatteistaan. Ohjeita on sekä kreetalaisen että makedonialaisen koulukunnan mukaiseen työskentelyyn. Kirjaa myy Suomessa kirjakauppa Filokalia ja sen mukana voi tilata vihkon, jossa on maalausohjeiden suomennos.



Makedonialaisittain työskenneltäessä ensimmäisen valovärin jälkeen tehdään seos valoväristä ja sankirista, ja häivydetään sillä valoalueen rajaa. Helppo juttu, tähän saakka saatoin vain maalata porskuttaa tavalliseen tapaan. Sitten työskentelyni pysähtyi viikoksi tai kahdeksi, valtasi "hirvittävä" epävarmuus. Ohje oli kyllä kutakuinkin selvä, vaikka suomennosta ei voi parhaalla tahdillakaan kutsua selkokieliseksi. Jännitti, koska siinä oli "makedonialaisuuden" koko juju, temppu lisätä varjopuolelle sinoperi kuullotus, ja valopuolelle vihreä kuullotus. Jäin aprikoimaan mm. mitä vihreää käyttää, koska se puuttui ohjeesta.


Ensimmäinen valoväri ja sen häivytys - First light and some "fade"

Kummasti keksin miellyttävämpää tekemistä, kuten piirtämistä ja kultaamista. Piirsin ja suhasin, lueskelin ikoniartikkeleita netistä ja pinnasin kuvia Pinterestiin. Lopulta oli pakko lopettaa prokrastinaatio, jonka tuloksena pyhä Eulampios ja kaksi pientä arkkienkeliä olivat auttamattomasti laudoilla, maskimuovit yllään - kultaukseen tarvittava mixtion oli loppu. Pensseli kauniiseen käteen ja sinoperia varjoihin! Se näyttikin sen verran hyvältä, että rohkaistuin tutkimaan vihreitä väripurkkejani. Raaka umbra oli liian raakaa, Veronan vihreä aika räikeää, malakiitti liian vaaleata ja kromioksidin vihreä liian arvaamatonta. Jäljelle jäi Tealta saatu Verde Vagone, joka osoittautui mukavan läpikuultavaksi.


Sinooperi lasuuri kasvojen oikealla puolella.
Cinnabar glace on the right side.


Eeek! This was my first reaction, when I had to make a sankir out of colors I was not used to. I seem to be stuck in my routines! Very good I forced myself to explore new terrain!

My models and instructions for Macedonian school are from the book Kopos kai Spoudi by Constantinos Xsenopoulos. It contains fairly good models for Christ, the Teotokos, St. John the Forerunner and a few apostles and their clothes.  The instructions (in Greek) are for both Cretan and Mackedonian shool. I have a booklet with translation to Finnish.


After applying the first light color and some fade color made by mixing light and sankir, my work stopped for a week or two. I just felt very unsure of painting further. My instructions were clear enough - altough the translation is not the best possible. The next step contained the main point with Macedonian style: the trick of adding a cinnabar glace on the shadow side of the face, and a green glace on the light side. My instuctions said nothing on what green to use.


Verde vagone lasuuri vasemmalla - A glace of Verde Vagone on the left side.


No wonder I found lots of more pleasant things to do such as drawing and gilding. I drew and drew, read articles on iconography on the internet, pinned more icons on Pinterest. At long last I had to stop my very productive procrastination, I had St. Eulampios and two small archangels on their boards, with masking film on top and I had run out of gilding mixtion. Better to pick up my brush and get things done! The cinnabar shadows looked good enough, I felt reassured and had a look at my green pigments. Raw umber was just too raw, my Veronese green a bit too glaring, malachite too pale and viridian too wayward. That left me with the Verde Vagone Tea had brought back from Rome. It proved to be suitably transparent.


perjantai 21. marraskuuta 2014

Matkalla Makedoniaan - Going to Macedonia

Hei vaan kaikille, tämä tyttö lähtee nyt Makedoniaan! Vain virtuaalisesti, työpöytänsä ääressä, mutta kuitenkin... Nämä Desis -ryhmän esipiirrokset olen tehnyt kokeillakseni makedonialaisen koulukunnan tapaa maalata kasvoja. Johan tässä on maalattu kreeetalaisittain kohta viidettä vuotta, on aika ottaa vähän riskejä ja kokeilla uutta. Makedonialainen koulukunta käyttää laajempia valoalueita kasvoissa kuin kreetalainen ja tekee mielenkiintoisia vastavärikuullotuksia valon ja varjon rajalle. Enempää en vielä osaakaan kertoa!


Jumalanäidin ja Kristuksen olen piirtänyt Manuel Panselinoksen freskojen mukaan. Pinterest tarjosi tapansa mukaan hyviä malleja. Sopivaa Johannesta samalta mestarilta en löytänyt netistä, vaan piti koostaa oma malli muutamasta eri lähteestä. Tänään, yli kuukausi näiden piirrosten jälkeen, löysin sitten Panselinoksen tekemän Johaneksen. Arvaukseni ei mennyt kovin pieleen!


Pyhä Johannes Edelläkävijä, Manuel Panselinos, noin 1300, Protatoksen luostari, Athos
St John the Forerunner, Manuel Panselinos, 1300, Protatos monastery, Athos


Luonnostellessani keksin tavan kuivaharjoitella kasvovaalennosta. Skannasin piirrokset ja tulostin ne harmaalle kartongille. Väritin kuvat Dervent Artistin maavärisävyisillä vahakynillä (oil pencils). Kertakaikkiaan mainio tapa kokeilla mihin tulee minkäkinlaista valoa. Pitääpä soveltaa myös vaatevaalennoksiin!

Tähän saakka kaikki hyvin. Pitääkää peukkuja! Palaan aiheeseen heti kun työ etenee.



Bye-bye everyone, I am goin´to Macedonia! Well, not in real life, just virually, at my desk. I made these drawings of The Desis for experimenting with painting faces the Macedonian style. I have been using the Cretan school method now for almost five years. Now it´s time to take a risk and try something new! Macedonian school paints the light of the face in larger areas than the Cretan school, and uses washes of complementary colors on the opposite sides of the face.

The Teotokos and Christ are drawn after the Manuel Panselinos´ frescoes. Pinterest was again a great source for material. For St. John I couldn´t find anything suitable, so I had to make my own, working from a few different models. Today, over a month after I completed the drawing, I fonud a St John by Panselinos. My guess was not too bad!

I also made a experiment with practising to draw the light of the faces. I scanned the drawings and printed them on gray cardboard. After that I coloured them with earth tone Derwent soft sketching pencils. Seems to be a quite usefull method. I must remember to try it for drawing clothes too!

So far, so good, wish me luck! I get back to this as soon as the work advances.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Loppukesän Deesis - Late Summer Deesis

Maalauskaverini Tea ja minä pidimme oman viikonloppuretriitin mökillä. Tea maalasi ruhtinas Igorin Jumalanäitiä, ja minä sain pienen Deesikseni hyvälle alulle. Olin keväällä saanut Ullallta mukavan esipiirrossarjan kopion ja Joonaksella oli myynnissä edullisesti pieniä, juuri samalla mittasuhteilla olevia lautoja. Nykyään pyrin piirtämään esipiirrokset itse, mutta välillä on rentouttavaa olla ammoisen, tuntemattoman kolleegan vietävänä. Tea oli lomaillut Italiassa, ja tuonut setin ihania Pompeij -henkisiä pigmenttejä. Päätin kokeilla ercolano blu -nimistä turkoosia taustaan.


My friend Tea and I had our own painting retreat in the countryside. Tea worked on her Igor´s Mother of God and I started on a mini-Desis. In the spring Ulla gave me some copies of drawings of a small Desis -group. Joonas happened to have little boards for sale, with exactly the same proportions as the drawings. Nowadays I mostly do my drawings myself, but sometimes it feels good to let a unknown colleague from a distant past take the the lead. Tea had been to Italy on her vacation and bought a set of lovely, Pompei -style pigments. I decided to try out the ercolano blu for the background.



Puutarhassa auringonkukat ja kesäkurpitsat ottivat kesän loppuspurttia.
Outside in the garden my sunflowers and zucchinis were growing like crazy.



Ehdittiin me hiukan sienestääkin.
We did some mushrooming too.





Taustassa Ercolano blu, okra ja sekoitusvalkoinen ohuina kerroksina.
The background is Ercolano blu, yellow ochre and titanium/zinc withe in thin layers.


Kukkahuivi? Peitän sillä ikonit, jotta kärpäset eivät kävisi syömässä emulsiota!
Scarf with roses? For covering the icons to keep the flies from eating emulsion!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Paras okra? Best ochre?

Lukija lähestyi meilillä ja kysyi mitä okraa käytän. Ei hassumpi kysymys, sillä kaikenlaista okraa maailmasta löytyy! Aluksi minulla oli ties mitä venäläistä hiekkaa, sitten Sennelierin okraa, mutta sekin oli melko karkeaa, eikä sen sävy ollut kovin heleä. Uulankin okraa taisin kokeilla, mutta sitten löytyi Maimerin keltaokra. Värikylläistä, kuultavaa ja niin hienojakoista että sitä ei tarvitse hierää. Hyvää tytötä, Maimeri!

Tästä joku varmaan tekikin sen päätelmän, että en pidä värin hiertämisestä...?


A reader asked me what ochre I use. Good question, there is all kinds of ochre out there! At first I had God knows what Russian sand, then Senneliers ochre, but it was pretty coarse too, and the hue wasn´t too brilliant. I think I tried Uulas ocher as well, before finding, at long last, Maimeri´s yellow ochre. It´s bright, transparent and so fine you can forget about grinding. Good stuff, well done, Maimeri!

Now, did you guys make the conclusion that I don´t like grinding color...?