Harjoituspohjat - Primed paper for testing

Nyt tulee posti "yleisön pyynnöstä". Kirkkokahvilla tuli puheeksi harjoituspohjat, ja kerroin että olen saanut ystävältäni paperisten harjoituspohjien ohjeen, mutten ole sitä vielä (kahden vuoden aikana) ehtinyt testata. Jaan nyt ohjeen, kertokaa ihmeessä minullekin kuinka se toimii!

Tarvitset näitä:

• sileää akavarellipaperia, halpakin käy
• kananmuna
• väkiviinaetikkaa (siis ei valkoviinietikkaa)
• teippiä
• pahvialustoja
• sähkövatkain
• kulho
• sieni
• leveä sivellin

Pignota arkit teipillä alustoille. Kostuta ne veteen kastetulla sienellä. Riko koko kananmuna ja vatkaa sitä 5 minuuttia.  Lisää ruokalusikallinen väkiviinaetikkaa. Vatkaa toinen 5 minuuttia. Sivele arkit ensin pystysuuntaan, anna kuivua ja sivele sitten vaakasuuntaan. Kuivata ja käytä.

_____

This is a post "by the request of the readers". A friend at church asked me how I prime boards for practise. Of course I do have a stack of all kinds of old panels, experiments, pieces of mdf-board and such. When I do priming, I use up the leftover levkas on any old piece of wood. Sometimes people give me fiber boards that "granny made in the 70´s". And I do have a recipe for priming paper for egg tempera. An other friend gave it two years ago, but I haven´t had time to try it. So here it comes, please let me know how it works!

This is what you need:

• smooth water color paper (any cheap stuff will do)
• an egg
• strong vinegar (not the stuff made from white vine, 10% acetic acid)
• masking tape
• big, strong pieces of cardboard
• a bowl
• hand mixer
• sponge
• big brush

Stretch the paper on the card boards with tape. Dampen the paper with water and the sponge. Brake the egg and whip it for 5 minutes. Let the foam set. Add a table spoon of spirit vinegar. Whip again for 5 minutes. Apply the size on the papers, first with vertical strokes. Let dry and repeat with horizontal strokes. Let dry and paint.

Laudan kanssa kurssille - How to transport all my stuff

Sain lukijakysymyksen ikonilautojen kuljettamisesta. Käyn kursseilla eri paikoissa noin 4-5 kertaa vuodessa, opettamassa 1-2 kertaa viikossa ja itse maalaustunnilla 1-2 kertaa viikossa. Materiaa saa todellakin rahdata paikasta toiseen kaksin käsin, kaikkia laillisia keinoja käyttäen. Opetustyöt ovat omalla kirkolla, sinne kävelee nopeammin kuin ajaa autolla. Suora metroyhteys meiltä Myllypuroon aukeaa elokuussa, sitä odotellessa köröttelen vaihtoyhteyden varassa.

Pieniä ikonilautoja kuljetan usein tukevissa kenkälaatikoissa, jos varovasti laskostaa lautojen väliin huivin tai muun kankaan, laatikkoon voi mahtua useampikin lauta. Tilkitsen kankaalla ikonin ympäriltä, ettei se liiku. Isommille ikoneille olen ommellut pari pussia. Päällikangas on tukevaa puuvillaa, sisäpuoli tikkaamatonta toppakangasta. Fleece tai takkivillakin käy - tosin fleeceä ei pitäisi käyttää yhtään mihinkään, sillä kun sitä pesee, vesistöihin joutuu mikrokuitua kalojen ruuaksi.

Kannettavan tietokoneen suojapussi

 tuli meille miehen repun mukana, sekin on ihan näppärä.

A laptop sleeve works well for protecting icon boards, or any bag with soft lining.

 Pigmenttejä ei kannata säilyttää minigrip-pusseissa, 
sillä ne eivät ole kissankestäviä...

nämä eivät ole minun värejäni, niiden omistaja antoi minun kuvata
kisulin aikaansama tuho kaikkien varoitukseksi! 

PS. Katti voi hyvin, mutta tassut olivat jonkun aikaa oranssit.

Don´t keep your pigments in plastic bags, they are not cat-proof. These are not my pigments, my friend let me take this picture as a warning to us all. 
PS The cat is well, but had orange paws for a while.

Filmipurkit ja karkkirasia, kuin luodut toisilleen.

 Film cans and a candy box, a mach made in heaven.

Ikean läppärilaukku on ajalta, jolloin läppärit olivat valtavia. Tukeva kapine, pysyy itsekseen pystyssä ja siihen menee kaksikin ikonilautaa kerralla. Vastaavia tukevia laukkuja ja reppuja on myös Claes Ohlsonilla. Jos kulkee autolla, alumiinikehikko-kori on hyvä väreille ja tilpehöörille. Hyviä ovat kaikki kantovälineet, jotka ovat sen verran ryhdikkäitä, etteivät pyöri sinne tänne auton takakontissa. Jotkut kurssituttut käyttävät pyörien varassa kulkevia suuria työkalupakkeja. Sen verran taidan olla hienohelma, etten halua kiskoa sellaista perässäni kaupungilla.

 

A robust laptopbag from Ikea, big enough for two boards.

Laptop rucksacks are another handy solution.

Vielä viime syksynä, meillä oli polkupyörän peräkärry, jolla sai irtonyssäkät koottua pressun alle sateelta suojaan, ja painavat tavarat pyörien päälle. Nyt kun kärry kävi lapsille pieneksi ja annettin pois, pitää logistiikkaan panostaa tarkemin. Lentolaukku on uskollinen ystäväni, johon uppoaa kaikki. Värit pensselit, mallikansiot, harppi, viivotin ja essu. Se seuraa perässäni ylä- ja alamäissä. Kulmakunnan napurit varmaankin kuvittelevat, että matkustan työkseni.

Lentolaukku on kätevä, paitsi rospuuton aikaan.

A small trunk on wheels solves most logistic problems, exept during rasputitsa.

 Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Extreme weather conditions are not an excuse for not painting.

Antiikkivahan käyttö - Using Wax Polish

Tervehdys! Taas on maalattu niin että blogi on lähes kesannolla. Tässä pieni postaus ikonin reunojen viimeistelystä. 

Usein ikonilaudoissa laidat, kiilat ja tausta ovat valmiiksi lakatut, eivätkä vaadi mitään käsittelyä. Muistakaa, että kiiloja ei saa ikinä liimata kiinni lautaan. Niiden on voitava liikkua, kun puu elää ilmankosteuden vaihtelujen mukaan. Laudan taakse voi merkitä lyijykynällä päivämäärän, jolloin ikoni on valmistunut, mutta ei koskaan maalarin nimeä. Meillä on kotona ikoni, jonka takana lukee, että Saara-täti on antanut sen isälleni, ja isä antanut sen meidän kuopukselle. Se on hieno tapa pitää suvulle muistissa ikonin alkuperä.

Jos ikonilaudassa ei ole lakkaa, pinnat täytyy viimeistellä muilla keinoin. Ensimmäisten ikonieni taustat ja reunat olivat melko karkeapintaiset. Oli helpointa maalata niiden reunat temperalla, samalla punaruskealla värillä kuin kuvapinnan reunan uloin viiva. Taustapuoli käsiteltiin antiikkivahalla, ja kaikki maalattut pinnat olifoitiin.

Jos ikonilaudan laidat ja tausta ovat hyvin hiotut, on parasta käsitellä puupinnat antiikkivahalla. Se ei halkeile puun eläessä, ja antaa puulle suojaa likaa ja pölyä vastaan. Antin kursseilla on käytetty Liberon Bison -vahaa, joka on kuivuttuaan myrkytöntä. Sen käyttö on helppoa, vahaa levietään puupinnalle, annetaan hetki imeytyä, ja sipaistaan ylimääräiset pois nukkaamattomalla kangaspalalla. Vanha lakana tai t-paita käy tähän hyvin. Varo töhrimästä vahaa laudan pohjustukselle! Vahan anetaan kuivua pari tuntia, jonka jälkeen pinta kiilloitetaan sukkahousulla. Antiikkivaha -käsittely on paras tehdä ennen kuin laudalle mitään muuta. Silloin reunat ovat suojassa bolukselta, mixtionilta, väreiltä ja maalarin sormien rasvalta. Bison -vahaa on muutamaa eri sävyä, ja haisee miellyttävälle.

Kerran olen kokeillut Osmo-color vahaa, mutta oli erehdys levittää sitä siveltimellä, kerroksesta tuli liian paksu. Seuraavalla kerralla teen ensin koepinnan kangastupolla. Sävy oli muistaakseni nimeltään ebenpuu, mutta se ei mielestäni vastaa ollenkaan värikartan mallia. Laudan reunat ja taustan voisi ehkä myös petsata ensin ja vahata värittömällä vahalla, kunhan pystyy tekemään sen sotkematta pohjustusta. Minä en...

Hello there! I have been painting, not blogging... Here comes a short post about finishing the edges of the icon.

Most boards come from the shop all varnished and ready, they do not need any treatment. Just remember never to glue the wedges to the board! They must be able to move, when the wood moves as the humidity changes. Behind your icon you can mark the date the icon is finished, but never your name. We have an icon where on the back, aunt Saara has written she has given the icon to my father, and my father has written he has given it to my youngest son. This is a nice way to document the history of the icon for the family. Use a sharp pencil, it will last.

If there is no varnish on the board, the surfaces have to be protected in other ways. My first icons had a fairly rough finish on the edges and the back. It was easiest to paint the edges with the same tempera paint as the outermost frame line on the levkas (gesso). The back was treated with wax polish, and the edges with olifa.

Wax polish is a great solution, if the surfaces are smooth and nice. I use a something called Liberon Bison. It´s silicone free, it does not crack as the wood moves, and it protects the wood from dirt and dust. The wax is easy to use, you spread it onto the surface with a rag, let it set for a moment and wipe of the excessive wax. Let it dry for 2-4 hours and polish it with a piece of pantyhose. Take care not to smear wax on the levkas.

It´s best to do the wax before you do anything else to the board. You want to have edges of the board protected from bolus, mixtion, paint and the grease from your fingertips. The wax comes in a couple of hues and has a pleasant smell.

Ihmeidentekijä - The Wonderworker

Mukaan Eurajoelle olin pakannut Marioiden lisäksi pienen 17x20 cm laudan. Ajattelin, että olisin aloitellut Tytin Antonios Suuren maalaamista ja ehkä piirtää Milenalle Nikolaos Ihmeidentekijää siinä sivussa, molemmat rintakuva -rajauksella. Antonioksesta oli muutama puolikelpo piirroskin mukana, ja Nikolaoksesta pari mallia.

Raumalla piti vaihtaa bussia, ja olimme kurssikaverini Tean kanssa suunnitelleet matkamme niin, että saatoimme viettää pari tuntia turistielämää. Kävelimme vanhassa Raumassa, söimme herkullista salaattia Salilla torin laidalla ja pääsimme käymään Rauman ortodoksisessa kirkossa. Kirkko on pyhitetty Nikolaos ihmeidentekijälle, vaikka en sitä etukäteen tiennytkään. Kun astuin sisään kirkkoon kävelin suoraan analogin luo suudellakseni ikonia, joka sen päällä oli – kas, pyhä Nikolaoshan se siinä! Ajattelin että olenhan matkalla, ja lausuin mielessäni lyhyen rukouksen pyytäen siunausta. Tuntui mukavalta kohdata näin.

Perillä kurssilla työstin päivisin Maria Egyptiläisiä, mutta kun opetus klo 16 loppui, saatoin ruveta piirtämään. Tealla oli mukanaan kiintoisa kirja Novgorodin tabletkoista, pienistä kaksipuoleisista ikoneista, jotka ovat peräisin Pyhän Viisauden katedraalista, 1600-1700 lukujen vaihteen tienoilta. Kirjasta löysin hyvin selkeän kokokuvan Pyhästä Nikolaoksesta. Laskokset ja vaatevaalennokset, kaikki oli samassa paketissa! Jotenkin kävi niin, että aloinkin piirtämään Nikolaosta. Kiitos hyvän mallin oli helppo saada jokainen vaatepoimu kohdalleen. Kun Antti oli ehdottanut, että korvaisin evankeliumikirjan laivalla näin heti mielessäni millainen sen tuli olla. Hyvin pian muotoutui kuva esipaimenesta, joka seisoi kalliolla, meri takanaan ja piti pientä laivaa kädessään.  

Laivan piirsin suoraan mielikuvituksesta – vaikka niin ei pitäisi koskaan tehdä. Antti kuitenkin hyväksyi paattini mukisematta. Jälkikäteen surffailin bysantilaisia laivamalleja ja huomasin että en ollut kovin kaukana totuudesta. Tosin minun laivassani on pronssikautinen takilointi raakapurjeineen, kun Bysantissa suosittiin viistoa latinalaispurjetta. Sitä, millaista takilointia Nikolaoksen elinaikana käytettiin, en ole saanut selville. Jos lukijakunnassa on laivanrakennushistorian tuntijaa, otan mielelläni vastaan neuvoja!

 

Joka tapauksessa piispallani oli hyvä tuuli purjeissa, sillä jo torstaina sain ryhtyä maalaamaan. Torstait ovatkin omistettuja pyhälle Nikolaokselle, sekin tuntui mukavalta. Ortikon Marilla oli viereisessä luokassa myynnissä sopiva 15x20 lauta ilman syvennystä. Marilla oli myös mukanaan pieni kokeilulauta, jossa oli enkelin pää malakiitti/valkoisella taustalla ja platinaisella sädekehällä. Siitä lähti värityssuunnitelmakin mukavasti liikkeelle. Teen kultauksesta oman postausken.

 

Polystavrion tarkoittaa monirististä.

Polystarvrion means "with many crosses".

 

Pari uutta ”temppua” tuli kokeiltua. Piispan polystavrion -felonin ristit kuvataan niin että, kuvio jatkuu katkeamattomana laskoksista huolimatta. Jos väliin osuu omofori tai muu vaatekappale kuvio jatkuu silti sen toisella puolella samassa katkeamattomassa rytmissä. Tämän piirtämisen ja laudalle siirtämisen kanssa tuli hieman tenkkapoo. Toteutin polystavrionin niin, että tein piirrokseen tasaisen ruudukon, jonka siirsin laudalle. Kun vahvistin siirettyjä viivoja, vahvistin vain ne, jotka olivat ristien ääriviivoja. Kuvion jatkumisen samassa rytmissä varmistin siten, että tein pienelle kuultopaperille ristikuviota, ja siirtelemällä lappua pystyin jatkamaan kuviota tasaisesti omforin yli. Tämä oli oma hätäratkaisuni, mutta se toimi ja unohdin kysyä miten tuo yleensä tehdään.

 

Edellisen ikonin kanssa tuli pariin otteeseen ongelmaa siitä, että pienille kasvoille kertyi paljon värikerroksia. Jotkut värit ovat hierrettynäkin melko karkeita ja aiheuttavat röpöisyyttä ikonin pinnassa. Jos sitten kuvan kasvot ovat vain hieman kahden euron kolikkoa suuremmat, tällainen kolmiuloitteisuus on häiritsevää.

Mari oli jo edellisenä vuonna kertonut kokemuksistaan venäläisen ikonimaalarin, Georgi Gashevin kurssilla. Tämä mestari tekee suorastaan luonnottoman siistiä jälkeä, ja Mari paljasti, että yksi mestarin apukeinoista on rapsuttaa kaikki röpelöt pois partakoneen terällä. Pakkohan sitä oli kokeilla! En missään tapauksessa halua, että maalausjälkeni olisi yhtä muovisen kliinistä kuin Gashevilla, mutta koska olen melkoinen sutija, liialliseta siisteydestä tuskin on pelkoa.

Onneksi löytyi lainaterä, ja saatoin krapsuttaa liiat röpelöt pois ennen kuin niistä muodostui vuorijonoja. Terällä käsittely tuntui tekevän värille myös jotakin muuta. Kärkisivellintekniikalla joutuu joskus tekemään useita valokerroksia vuorotellen okralasuurien kanssa ennen kun värikerrokset alkavat ”upota” eli tasoittua ja hohtaa. Nyt kasvot valmistuivat ennätysnopeasti. Joko olen oppinut sutimaan kerroksia sukkelammin, tai partateräkäsitely teki sen, että värikerroksia tarvittiin vähemmän. Tämä taitaa vaatia perusteellisempia kokeiluja!

Palasin hämmästyksekseni kesäkurssilta kotiin, jos ei nyt puolivalmiin, niin ainakin 1/3 valmiin ikonin kanssa. Ilmeisesti pyhä esipaimen oli hypännyt Raumalla kyytiin. Kotona maalasin vielä felonin ristit ja aluspuvun pohjavärin. Sekin tuntui mukavalta, että uskalsin tehdä jotakin ominpäin. Jos teen joka pensselivedon opettajan valvonnassa, olen tuskin sirkuskoiraa kummempi...

When I packed my things for going to Eurajoki for the summer course I also took with me a small 17x20 cm board. I tought I might start painting St Anthony the Great, and perhaps draw sketches for St Nicholas the Wonderworker. I had planned both would be cropped at the chest with hands visible. I had a few tolerable sketches of St Anthony and a couple of models for St Nicholas.

To get to Eurajoki, we first had to take the train to Turku, and catch a bus to Rauma. Tea and I had planned our trip so that we could spend a few hours touristing in Rauma old town before the last bus to Eurajoki. We had a delicious salad at Sali by the market square and were lucky to be able to visit the Orthodox church, it is not open every day.  I did not know in advance that it is consecrated to St Nicholas, but there he was, as if waiting for me on the analog. I said a small prayer - I was after all travelling. It felt somehow good to meet him like this.

At the summer course I worked on my Mary of Egypts in the daytime, but when the lessons ended at 16, and Antti went home, I continued with drawing. Tea had a very interesting book on the Novgorod tablets, small icons from St. Sophia Cathedral in Novgorod, dated to late 15th—early 16th centuries. From the book I found a very clear picture of St Nicholas, and somehow I started to draw it. Soon enough I had a decent skech of him, standing on a cliff with the sea in the background and holding a small ship in his hand. Antti had told me that St Nicholas could have a ship instead of a Gospel, and I immediately saw the way I wanted the ship. Later on I did some googling on byzantine ships, and my ship prooved to be close enough! Well, my ship has bronze-age square rigging, whereas medieval byzantine ships had lateen rig.

However, my bishop seemed to have a fair wind in his sails, because on thursday I was able to start painting. Thursdays are consecrated to St Nicholas, so that might have helped a bit. Mari who was teaching the class next door, had a 15 x 20 board for sale. She also had a small sketch of an angel with malachite/white background and platinum halo - it looked so good I wanted to try the same color combination for my icon. I shall get back to the gilding later.

I learned two new gimmicks during the week. Saint Nicholas is wearing a felon with a "polystavrion" -pattern. The pattern is usually drawn to repeat regardless of any creases or folds in the garment. If there is for example a omofor over it, the pattern continues in the same rythm on the other side. I had to invent a way to make and transfer the pattern to the board. After mulling over the task for a while I made an even grid on the drawing, and transfered it onto the board. When I strengthened the lines on the board, I worked only those lines that were part of the crosses. Then I copied the cross pattern to some tracing paper and moved the paper around to be able to continue the pattern in the same rythm. This was my own solution, it worked, so I forgot to ask how it is usually done.

With my previous icon I sometimes had problems with many layers of color building up 3-dimensionality on the small faces. If you paint a face the size of your fingertip, little ridges or bumps of color are very disturbing. Mari told me about her expierience at a master class with Georgy Gashev, a russian iconographer. This master´s icons are almost unnaturally even, Mari said one his tricks was to use a razor blade to scrach of any exess buildup of color and emulsion of the board. This sounded exiting, of course I had to try it! I do not attempt to obtain such almost clinically neat surfaces Gashev, but with my habit of daubing about, there is no risk of it either...

So I, scrach, scrach, removed all roughness between each layer of color, before there were any mountains of pigment. Treating the surface with the razor seemed to do something else to the color too. Sometimes, when one works with the "dry brush" Cretan style, building up the areas of light is difficult, one has to add quite many layers of light and ochre glaze before the layers really sink into each other and start glowing. Now the face was ready so promptly I could not believe it was true. Either I have learned to paint quicker, or the razor did something to the way the color and emulsion worked, so that less layers were needed. This will absolutely require more experiments!

I returned home with a - if not half ready - at least 1/3 ready icon. At home I did some more paintig, worked the crosses with more color and added the foundation for the robe. It felt great to have the courage to work on my own. If I only do what the teacher tells me, I will be like a circus dog, not a iconograper.

Väri ja valinnan vaikeus - Color troubles

Kevättalvella Parikkalan kurssilla niin vaivatta maalattu Kristus käsittätehty on sittemmin joutunut monenlaisten värikkäiden kokeilujen uhriksi - Antin tarkkojen, ja vähemmän tarkkojen ohjeiden mukaan, tietenkin. En tiedä mikä meni vikaan, mutta mittavan koloristisen korpivaelluksen jälkeen kaikki kuitenkin päättyi hyvin.

The Mandylion I started so easily during last great lent in Parikkala, has since been subjected to some wild coloristic experiments - all according to Anttis accurate or not so accurate instructions. I have no idea what went wrong, but after stumbling around in the dark, I did find the right color.

 Risti on liian räikeä, pidän liinan valkaisemattomasta pellavasta.
The cross is too glaring. I like the look of the cloth, like unbleached linen.

 Edellistä väriä on osittain pesty pois, päällä valkoinen lasuuri. 

The previous color has partly been washed off, and topped with white glaze.

 Lisää sinistä, lammikkotekniikalla.
More blue, in puddles.

En edes muista mitä...
Can´t even rember what...

 Skalppelilla kaikki värikerrokset pois.
All layers off with a sharp knife.

Hyvä okra, mutta hiukan liian paksusti. Lisää pesua.
Nice ochre, but just a little too thick. More washing.

Kun sädekehä lopulta näytti sädekehältä, eikä esimerkiksi Saamenmaan lipulta, oli jälleen vetopiirtimen vuoro. Plurautuksia tuli tällä kertaa suorastaan luvattoman monta. Oneksi ne saa kuivana pois hammastikulla. Huomasin vielä että sotkunpoiston voi viimeistellä kostutetulla tikulla. Koska alla olevaa väriä oli tässä tapauksessa hyvin ohuesti, kostea tikku toimi kuin pienen pieni pyyhekumi.

Finally I got a halo wich both I and the teacher could accept, and it was time to take out my old favorite, the ruling pen. This time it was splurging even more than ever. Fortunately it is easy to remove the dired stains with a toothpick afterwards. I also noticed that a damp toothpick was great to finish the cleaning, on the thin layers of the halo, it worked just like a miniature eraser.

 Tästä aloitin. - This is where I started.

Kunnia Jumalalle! Glory to God! Slava Bogu!
 

Olifan korjaaminen - Correcting olifa

Toisinaan olifa imeytyy epätasaisesti. Se on raivostuttavaa, joku kohta ikonin pinnasta kiiltää, ja toinen ei. Joskus uusi olifakerros auttaa mutta aina ei sekään. Silloin ikonin voi käsitellä vahavernissalla.

 

Maijan maalaama Jumalanäiti kiiltää epätasaisesti.
Maija´s Teotokos has uneven olifa.

Schmincken tuote sisältää mehiläisvahaa, mineraalitärpättiä ja hiukan dammaria. Sitä saa mm. Ortikosta - jossa se muuten on edullisempaa kun kuvan tuubi. Winsor&Newtonin vahavernissa ei sisällä dammaria, joten sitä voi työstää hieman pidempään. Ikävää että sen valmistus on vastikään lopetettu - jos näet sitä taiteilijatarvikeliikkeessä, se kannattaa hamstrata talteen. Vernissaa pursotetaan kämmenelle ja lämmitetään hieromalla käsiä yhteen.  Sitten sitä hierotaan ikonin pintaan ja annetaan kuivahtaa.

Vaha antaa ikonille himmeän kiillon ja korjaa olifan epätasaisuuden. Vahavernissa ei kuitenkaan täysin vedä vertoja onnistuneelle olifoinnille, se jättää kuvaan tuskin havaittavan maitomaisen kalvon. Siksi sitä ei pidä käyttää olifan korvikkeena vaan käyttää ainoastaan silloin kun mikään muu ei auta.

Sometimes the olifa absorbs unevenly. It is very aggravating when part of your icon is nice and shiny, part not. In some cases a new treatment with olifa will do the trick, but not always. Wax varnish might still save the icon.

Scmincke´s wax contains beeswax, withe spirit and some dammar. Winsor &Newton had a similar product - without dammar - but they don´t make it anymore. You might still be able to find it. The varnish is warmed between your hands and applied on the icon and left to dry. 

The wax gives the icon a silky, not too shiny finish and correct the uneven olifa.  Wax varnish is not as good as a perfect olifa, it leaves a hardly distinguishable milky film on the colours. It should not be used instead of olifa, only as a emergency fix, if nothing else can be done.

Kultakutri ja seitsemän pigmenttiä - Goldilocks and the seven pigments

Terveiset Eurajoelta! Karkasin heinäkuun kunniaksi kotoa ikonimaalauskurssille - tämähän alkaa olla jo perinne. Tällä kertaa Antti piti kurssia Eurajoen kristillisellä opistolla. Viiden päivän kurssin aikana arkkienkelini ehtivät jo lähes valmiiksi.

Olin jo mielessäni aprikoinut, mitä taustavärin oikeaan sekoitukseen saattaisi tarvita. Antti oli tuonut mukanaan Schminken cobolt türkis -nimistä pigmenttiä. Sen lisäksi hän oli ruotsalaiselta oppilaaltaan saanut purkin keväisen vihreää, jonka nimeä hän ei tiennyt. Ruotsalainen oppilas oli puolestaan saanut pigmentin kreikkalaiselta nunnalta, jonka kurssilla oli ollut... On siis melko mahdotonta määritellä ihanaisen vihreän alkuperää. Värillä ei ollut virallista nimeä, joten ristin sen luostariwasabiksi, sillä se muistutti tarkalleen japanilaista piparjuuritahnaa. Lisäksi taustavärin sekoitukseen tuli valkoista ja okraa.

 Koboltin turkoosia, valkoista, hieman okraa ja "luostarin wasabia".
Cobalt turqoise, yellow ohcre, withe and "monastic wasabi".

 

Taustavärin määrittäminen kohotti kummasti tunnelmaa, ikoni lähestyi alkukuvaansa isolla harppauksella. Kasvoihin tein hieman lisää valoa, vaatteiden valoalueita piti täsmentää, ja viitan rintarossi sai jalokiven ja helmiä ympärilleen.

Vetopiirrin - Ruling pen

Sitten tuli sädekehän vuoro. Olen edellisissä ikoneissa voinut antaa Antin hoitaa sädekehän piirtämisen. Sädekehä tehdään harpilla ja vetopiirtimellä, keljulla kapineella, joka plurauttaa väriä silloin kun sille päälle sattuu. Olin jo arvuutellut, että nyt joudun tekemään sen ihan itse - eihän sitä voi loputtomiin piileskellä opettajan selän takana tässäkän asiassa.

Vaikeinta on sijoittaa harpin piikki juuri oikeaan kohtaan, niin että piirrin kulkee täsmälleen sädekehän ääriviivaa pitkin. Esipiirrokseen sijoitetaan pieni x kohtaan, johon harppi tulee sijoittaa, mutta ei se enää 10-15 värikerroksen jälkeen juuri auta. Oma pikku niksini on tökätä harpin piikki pieneen silikoniseen kaapinsulkijanappulaan, jotta harppi ei vahingoittaisi jo maalattuja kasvoja. Kyseessä on pieni linssinmuotoinen muovipallukka, joka laitetaan keittiökaappien ovien sisäpuolelle estämään ovien paukkumisen. Toiset maalarit käyttävät pyyhekumin palaa. Minusta kaappitäppä on parempi, koska se on läpinäkyvä. Omani ostin Ikeasta, mutta eiköhän mistä tahansa rautakaupasta löydy vastaavia. Siitä pitää ensin pestä pois tarrapinta takaa.

Miihkalin sädekehä onnistui ihan mukavasti. Ei pahoja plörähdyksiä ja viivakin seurasi tarkasti sädekehää. Mutta sitten oli Gabrielin vuoro. Huokaus. "Taisit ylpistyä, kun ensimmäinen meni niin hyvin." tuumi Antti. Retusoimalla vimmatusti risukasastakin tuli lopulta ihan kelpo sädekehä...

 

Olisin minäkin huolestuneen näköinen, jos sädekehäni olisi tuollainen risukasa...

I too would look this worried, if my halo was such a mess...

Hiuksiin tein ensin huipuvaloja ja tummensin syvimpiä varjoja, sitten jokaisen kiehkuran päälle vielä tumma lasuuri. Megrin Gabrielilla on uskomattoman tarkasti kullalla piirretyt kiharat. Tiesin etten yltäisi lähellekään samaan lopputulokseen, mutta yrittää piti. Ajattelin että tärkeintä on, että saan sen verran hienoa viivaa, ettei tukka näytä ihan marimekkokankaalta.

Jos vetopiirrin oli hankala käsitellä, Ortikosta tilattu simpukkakulta oli miellyttävä uusi tuttavuus. Kyseessä on pienen pieni nappi aitoa kultaa, joka käyttäytyy kuten vesiväri. Kulta tarttuu nätisti siveltimeen ja siitä ikonin pintaan. Voi tätä onnistumisen iloa! Miksi tuhertaa kotikaljauutteiden ja leipäpalojen kanssa kun kaunista kultaviivaa saa näinkin?

Kun kurssi päättyi Megrin Gavrila ja veljensä Miihkali olivat jo melko valmiit. Puuttumaan jäi enää reunaviivat ja tekstit - joissa sitten onkin tekemistä. Syksyllä on luvassa Theofanes Kreetalaisen Kaikkivaltias, sillä kaikki Mellunmäen kurssilaiset tekevät tänä vuonna saman työn. Luvassa on myös uusi tekniikka - ikoniin tehdään bolus-kultaus. Postauksia tästä on siis luvassa joskus syyskuun puolenvälin jälkeen!

 

Jippii! Yippee!

Greetings from Eurajoki! It seems already like some kind of tradition that I run avay from home for a icon painting course every July. This time Antti was teaching in Eurajoki, south west Finland. During a five day course my angels of Megrijärvi got close to ready.

I had been trying to figure out wich pigments I would need for the background. Antti had brought with him a jar of Schminke cobolt türkis. He had earlier this summer been teaching somewhere in Sweden, where a student had given him a small amout of a fresh spring green pigment. The swedish student had acquired the pigment from a Greek nun - so it is more than impossible to find out what the lovely green actually was. I decided to call it monastic wasabi - thats exactly what the color was like.

Determinating the color of the background did a lot for the overall feeling. The icons seemed to take a big jump closer to their paragon. For the faces I added a little more light, the light on the clothes needed to be altered, and the brooches fastening the cloaks got some jewels and pearls. Then it was time for the halos. In my earlier icons Antti has made the halos beacause it is a very tricky thing to do. The halo is drawn with a ruling pen attached pair of compasses. A ruling pen is a relic of technical drawing engineers and architects used before there was rotring pens. From time to time it will make splatters of paint when you least expect it. I had sort of expected I would have to do the halos myself this time - I can´t just hide behind Anttis back anymore.

 

The most difficult thing is to place the point of the pair of compasses exactly in the middle, so that the pen will go exactly along the outline of the halo. In the original drawing I always mark a little x where the point should go, but after 10 - 15 layers of paint, it is not visible anymore. You also need to protect the face of the icon from being damaged by the point. My own little gimmick is to use a little lens-shaped piece of silicone on the point - it is intended to be glued on kichen cupboards to prevent the doors from banging. Others prefer a little piece of eraser. I like the piece of silicone, beacause it is transparent. I bought a little bag of them from Ikea. You have to wash off the glue from them first.

Michaels halo came out just fine. No paint blotches and the line was right where I wanted it. But then... deep sigh. Gabriels halo sure needed a lot of retouching.

I had also feared painting the hair would be an ordeal, but it proved I was wrong. The curls needed some high lights of yellow ochre, more shadows and a dark glaze on top of every curl. The Gabriel of Megri monastery has amazing thin golden lines on every curl. I was sure I would not be able to copy the thing exactly.

Simpukkakulta - Shell gold

If the ruling pen was difficult to use, the shell gold proved to be quite the opposite. I bought mine from Ortiko. It is a small button of pure gold and it works just like watercolor. It is easy to fill your brush with it and just as easy to apply it on the icon. Quite a relief after the ruling pen! Why smudge with home brewed beer extracts, bread and chalk like I did with Evgenia? This was much easier...

When the 5-day course ended, there was only the texts and the frame lines left to be done. In the autum the entire icon group in Mellunmäki will start working on the theme - The Pantokrator of Theophanes the Cretan. With bolus-gold - new technique ahead! You will find new postings here after mid-september...