St Georgios

Teetä, hunajaa ja 3:n tunnin mixtionia, joka kuivui 20 minuutissa.

Tea, honey and 3 hour-mixtion, which dried in 20 minutes.

Omin neuvoin - Out there on my own

Tämä on neljäs vuoteni ikonimaalauksen parissa. Käyn kahdessa Antin ryhmässä, joka toinen viikko kokoontuvassa Mellunmäen ryhmässä ja joka viikkoisessa ryhmässsä Arabianrannassa. Nyt aloitan myös joka toinen viikko Ulla Vaajakallion ryhmässä Tapiolassa, joten maalausta on kaksi kertaa viikossa. Antin kanssa maalaan Antonios Suurta, viimeistelen Nikolaosta ja piirrän kotitehtävinä palkattaparantaja Triifonia. Ullan kanssa aloittelen hellyyden Jumalanäitiä. Jos en nyt päivitä blogia säännöllisesti, en pysy itsekään kärryillä tekemisistäni!

Viime vuoden aikana maalasimme Mellunmäen ryhmässä Pantokratorin Teofanes Kreetalaisen maalaaman mallin mukaan. Hiersimme yhteiset värisekoitukset koko ryhmälle ja saimme tarkat kirjalliset ohjeet ja vaalennusmallit eri vaiheista.  Jos vertaan tätä työtä keväällä malaamiini Maria Egyptiläisiin, Pantokratoria oli mukava maalata, kaikki rullasi kuin raiteilla. Ei suuria hässäköitä, vaikeuksia tai mokia. Toisaalta Pantokratorin kokoisia kasvoja olin tehnyt aiemmin jo useita kun taas Maria oli ensikosketus tapahtumaikonin kokoluokkaan.

Olen yrittänyt alusta lähtien ylläpitää keskiaikaista mestari-oppipoika - asennetta ikonimaalaukseeni. En keksi omia ratkaisuja, maalaan niin kuin opettaja sanoo. Tai ainakin suurin piirtein. Tämä siksi että en kuvittele vielä pitkään aikaan omaksuneeni Bysantin taiteen lainalaisuuksia. Nyt haluan kuitenkin kokeilla mitä on tullut opittua ja pitäisi vielä oppia. Kaikkia hierrettyjä värejä on jäljellä ja Antti suostui armollsesti siihen, että kokeilisin maalata toisen Pantokratorin omin päin.

Pari pientä korjausta vaati mestari minua tekemään pienentämääni esipiirrokseen - tuossa laudalla kyynärpäät ovat hiukan liian levällään - vertaa sitä alempana oleviin kuviin. Mixtionkultauksen tein ohjauksessa Porvoon kurssilla, mutta nyt: omin päin kaivamaan verta nenästä! Tämä on seikkailu, onneksi minulla on pyhät mukanani.

Heti alkuun menin tekemään tummempaa sankiria, se Mellunmäessä käytetty oli aivan kamalan, ärsyttävän vaaleaa. Tämä saattaa nyt sitten olla liiankin tummaa. Mahdanko olla vielä helisemässä tämän seikan kanssa?

I have painted icons for over three years now. I go to two of Antti´s classes, Mellunmäki every two weeks and Arabianranta once a week. Now I will also start in Ulla Vaajakallio´s group in Tapiola, that means I will paint twice a week. With Antti I shall paint St. Anthony the Great and draw St. Triphon. With Ulla I have started to draw a Umilenie, Mother of God of tenderness. I must keep updating my blog regularily, or I can´t keep track on what I am doing!

Tässä kohtaa huolestutti jonkin verran, - At this stage I was very worried.

Last winter the Mellunmäki painting class was working on the Pantokrator of Theophanes the Cretan. We mixed the colors together and got very accurate instructions and models on how to paint. If I compare to the exasperating Mary of Egypt -project of last spring, the Pantokrator was kind of easy going. No hassle, no big mistakes, no panic. Of course, I had already made several ikons with faces the same size as the Pantokrator´s. Mary was my first with tiny faces.

Ensimmäinen valoväri kasvoilla ja vaatteissa. Tämän jälkeen sininen sekoitus homehtui.

 First light color on the face and the clothes. After this my blue-mixture grew moldy.

Right from the beginning I have had a most medieval apprentice-master attitude to my studies. I do not invent solutions of my own, and I paint as I am told to. This is because I do not imagine that I have digested all the rules of Byzantine art. Now, however, I want to find out what I have learned so far. There is plenty left of all the ready mixed and ground colors from last winter. Antti graciously agreed to me painting another Pantokrator all by my self.

Tähän mennessä kaikki suht kunnossa, tein huippuvaloja varten oman sinisen sekoituksen.

So far so good, I mixed my own blue for the highlights.

Hiukan platinaa - A little Platinum

Olen jo jonkun aikaa ihastellut ikoneja joissa on keltakullan sijasta käytetty valkokultaa tai platinaa. Hopeaahan ei kannata käyttää, sillä se mustuu nopeasti. Eurajoen kurssilla näin Mari Zabyshnyin pienessä kokeilulaudassa niin upean väriyhdistelmän että oli suorastaan pakko kopioida. Taustalla on malakiittia ja valkoista.

I love this combination of pale malachite and platinum,
so I decided to try it for St. Nicholas. Icon by Mari Zabyshnyi.

Laudan yläosa on suojattu maskimuovilla. 

The board is protected with masking film.

Mikstion kaadetaan suojamuovin päälle.

Mixtion poured of the plastic film.

 

Ei hätää, sellakan himmeys katoaa kun se on kokonaan kuiva.

No panic, the milky schellac will dry transparent.

Maski pois.

Off with the mask.

Kullanmuruja - Crumbs of gold

Vuoden viimeinen maalausilta oli Mellunmäen kappelilla juuri ennen joulua. Täällä kertaa rahtasin mukaani kaikki viisi ikonia, sillä oli jo aika laittaa deesis-ryhmälle olifa. Hiukan mietitytti, sillä en saanut millään mieleeni olinko laittanut niihin viimeisen, värien kiinnittymistä varmistavan vesi-emulsiokerroksen vai en. Antti kuitenkin totesi, että ikonien pinnassa ei ollut suuria eroja kiiltävyydessä, joten asialla ei ollut merkitystä. Jumalansynnyttäjän iho oli kuivumisen aikana muuttunut rumaksi ja epätasaiseksi, ja häivytykset valosta varjoon olivat kadonneet. Ehdotin, että yrittäisin sittenkin tehdä sille vielä jotakin, mutta Antti, joka juuri oli suorittanut konservaattorin etiikka -kurssin, sanoi että siihen ei enää kosketa. Ensimmäinen mikä ensimmäinen.

 

P. Johannes ja olifa -St. John and some olifa

Ensin ikonia lämmitettiin hetki uunissa 100° C:ssä, uuninluukku auki. Sitten kaadoin 2 euron kolikon kokoisen määrän olifaa laudalle. Tuntui kieltämättä hieman omituiselta kaataa öljyä ikonin päälle, mutta värit kirkastuivat hienosti. Kului muutama sekunti, ja Jumalansynnyttäjän iho sileni ja heleni ihan silmissä. Jos olisin osannut odottaa tällaista, olisin tietinkin ottanut "ennen ja jälkeen" kuvia tästä pikku ihmeestä. Sitten kävin muiden töiden lomassa lisäilemässä ja levittämässä olifaa. Toiset värit imivät öljyä aivan valtavasti, toiset tyytyivät vähempään.

Kerkiran ja Evgenian vaatteisiin oli tarkoitus laittaa sädekultausta. Täytyy sanoa, että tämä on taas niitä yksityiskohtia, joista en yleensä pidä ikoneissa. Assist-kulta on yleensä niin rosoreunaista ja rumaa. Minusta sen pitäisi olla kuin siveltimellä vedettyä. Minkäs teet, maestro oli toista mieltä. Oppipoika pitää suun supussa ja tekee parhaansa. Noh, olin kieltämättä myös utelias kokeilemaan, vaikka hirvitti että pilaan ikonit. Lopputulos oli Kerkyran osalta paikoin jotakin melkein siedettävää. Evgenialle ei kulta sopinut ollenkaan. Sitä tuli hihojen lisäksi myös maforin (pään yli kulkevan viittan) etureunaan. Pidin hänen vaatimattomasta asusta enemmän ilman somistelua. Tehty mikä tehty - tämä on nyt ensimmäinen kerta kun olen kertakaikkiaan eri meiltä kuin opettaja.

Liitua, joka estää kullan tarttumisen taustaan - chalk to protect the background.

Valoviivat on maalattu kotikaljauutteella.

The light lines are painted with extract of home-brewed beer.

Kulta on lisätty ranskanleivästä pyöritetyllä pallolla. Kultaviivat ovat liian rosoiset...
The gold is added with a ball of soft bread. The golden lines are too rough...

Tämän tapaiselta assist-kultauksen pitäisi minusta näyttää.

This is closer to what I think assist-gold should look like.

Antti pyyhkii sädekehää valkosipulilla - Antti applies garlic on the outline of the halo.

Sädekehä sinoberilla. Harpin terävän kärjen alla on ikonia suojaamassa "kaapinovistoppari", pieni silikoninen pala joka ei liu´u. Ostin niitä läjän ikeasta ja pesin pois tarrapinnan.

The halo is made with cinnabar. Under the sharp end of the compass is a small round piece of silicone, used between cupboard doors to make them close quietly. I bought mine from ikea and removed the glue.

---

This years last painting lesson was at Mellunmäki chapel just before christmas. This time I took with me all five icons - it was time to give the Deesis -group some olifa. I couldn´t possibly remember wether I had treated them with a last layer of water-emulsion or not. Antti said it wasn´t so important in this case, as there was no great differences is the lustre of the painted surface. The face of the Theotokos had changed a lot during drying, Christ and St. John looked much the same as last spring. The colors were duller and more uneven and the fades from light to shade had dissapeared. I suggested I´d try to do something about it, but Antti, who had recently completed a course of ethics of conservation, said no. My first icon should be my first icon.

First I warmed the icon in the kitchen oven for some minutes, 100° c with the shutter open. After that I poured some olifa on the icon. It did feel strange to pour oli over an icon, but as I spread it out with my hand the colors became clearer and her skin looked much nicer. Within a few seconds the color fades came back. Had I been able to anticipate such a miracle, I would have taken "before and after" pictures! During the evening I kept pouring more oli and spreading it over the icons. Some colors absorbed lots of oil, others needed less.

Antti wanted to have assist gold on the clothes of St. Kerkyra and St. Eugenia. I must say I generally dont like it at all. Most amateur icons with assist gold I´ve seen have rough and uneven lines. I feel the gold should look as if it was painted. So, I was very reluctant to use the technique and possibly ruin the icons. On the other hand, as a apprentice I felt eager to experiment. The result was, as far as St. Kerkyra is concerned, almost tolerable. I dont think the gold suits St. Jevgenia at all. Well, what is done is done.

Punsselointia - Embossing

En ole ihan varma pidänkö punsseloinnin jäljestä. Ainakaan tämän kokemuksen jälkeen. Kävi ilmi että juuri nämä Kerkyraan ja Evgeniaan käyttämäni pohjat olivat aivan poikkeuksellisen kovia. Niin kovia että tällaisen keskikokoisen ja -ikäisen naisen käsivoimin ei punsselista meinannut jäädä kunnon jälkeä. Koska punsselissa oli piikki molemmissa päissä, ei siihen voinut nojatakaan.

 Jouduin käyttämään paljon voimaa eikä kohdistaminen ei ollut niin tarkkaa kuin olisin halunnut. 

I had to press the tool very hard, and it was dificult to place the dots accurately.

Olin päässyt vähän yli sädekehän puolenvälin kun pohja yhtäkkiä antoi periksi. Punsselin piikki rusahti useita millejä pohjusteen sisään. Koska takana oli jo kokonainen työpäivä, tuloksena oli hysteerinen hihityskohtaus, joka ei ottanut loppuakseen. Laudan reunasta törröttävä punsseli oli tässä tilanteesa kertakaikkisen koominen näky. Antti vakuutteli että pohjusteen voi paikata.

Seuraavalla opetuskerralla etsin käsiini pienen vasaran, ja lupasin Antille korvata punsselin, mikäli se vaurioituisi. Kolmella kevyellä napautuksella sain sopivan syvyiset kuoppaset pysymään linjassa. Kerkiran kruunu sai myös punsselikoristeet.

----

I am not sure wether I like embossing on icons. Especially not after this expierience. It turned out that theese particular two boards I have been working on had a exeptionally hard levkas. It was so hard that I had to use all my strength to make the tool  leave a decent mark. Beacause the tool had a tip in both ends I could not lean in it either.

I had done just about half of the halo, when the levkas gave in and the tool tip sunk several millimetres in  to the board. As I had been painting all day, the result was a bout of hysterical giggeling. The embossing tool jutting from the board was a utterly comical sight. Antti assured it was possible to repair the dammage.

For the next lesson I found a small hammer, and promised Antti a new embossing tool, if it would break. With three small taps I could make a nice mark in the right place. St. Kerkyras crown got some embossing too.