Väri ja valinnan vaikeus - Color troubles

Kevättalvella Parikkalan kurssilla niin vaivatta maalattu Kristus käsittätehty on sittemmin joutunut monenlaisten värikkäiden kokeilujen uhriksi - Antin tarkkojen, ja vähemmän tarkkojen ohjeiden mukaan, tietenkin. En tiedä mikä meni vikaan, mutta mittavan koloristisen korpivaelluksen jälkeen kaikki kuitenkin päättyi hyvin.

The Mandylion I started so easily during last great lent in Parikkala, has since been subjected to some wild coloristic experiments - all according to Anttis accurate or not so accurate instructions. I have no idea what went wrong, but after stumbling around in the dark, I did find the right color.

 Risti on liian räikeä, pidän liinan valkaisemattomasta pellavasta.
The cross is too glaring. I like the look of the cloth, like unbleached linen.

 Edellistä väriä on osittain pesty pois, päällä valkoinen lasuuri. 

The previous color has partly been washed off, and topped with white glaze.

 Lisää sinistä, lammikkotekniikalla.
More blue, in puddles.

En edes muista mitä...
Can´t even rember what...

 Skalppelilla kaikki värikerrokset pois.
All layers off with a sharp knife.

Hyvä okra, mutta hiukan liian paksusti. Lisää pesua.
Nice ochre, but just a little too thick. More washing.

Kun sädekehä lopulta näytti sädekehältä, eikä esimerkiksi Saamenmaan lipulta, oli jälleen vetopiirtimen vuoro. Plurautuksia tuli tällä kertaa suorastaan luvattoman monta. Oneksi ne saa kuivana pois hammastikulla. Huomasin vielä että sotkunpoiston voi viimeistellä kostutetulla tikulla. Koska alla olevaa väriä oli tässä tapauksessa hyvin ohuesti, kostea tikku toimi kuin pienen pieni pyyhekumi.

Finally I got a halo wich both I and the teacher could accept, and it was time to take out my old favorite, the ruling pen. This time it was splurging even more than ever. Fortunately it is easy to remove the dired stains with a toothpick afterwards. I also noticed that a damp toothpick was great to finish the cleaning, on the thin layers of the halo, it worked just like a miniature eraser.

 Tästä aloitin. - This is where I started.

Kunnia Jumalalle! Glory to God! Slava Bogu!
 

Vieras pigmentti - Unkown pigment

Tässä on nyt opettavaisen anekdootin paikka, aiheena tuntematon pigmentti. Sain ensimmäisellä alkeiskurssilla - noin kaksi vuotta sitten - Antilta purkillisen keltaista pigmenttiä. Hän oli saanut sitä pussillisen kolleegaltaan, eikä tarvinnut kaikkea. Emme kunpikaan tienneet mikä pigmentti oli kyseessä. Purkki vain kulki mukanani kurssilta kurssille, myös Parikkalaan Oromyllylle. En halunnut kullata Käsittätehdyn sädekehää, joten ehdotin että kokeilisin sitä "tuntematonta keltaista". Antti piti sitä hyvänä ideana, mutta vaati että se pitää maalata "lätäkkötekniikalla". Koska olen tehnyt kaiken tähän saakka kärkisivellintekniikalla hipsuttamalla, suostuin uteliaana. Antti teki erittäin laihan lasuurin, jota sain lappoa sädekehälle niin, että se oli ihan piripinnassa. Tuosta se kuivuu lounastauon aikana vaaleaksi, tuumi Antti.

Lammikollinen tuntematonta keltaista - a puddle of unknown yellow.

Ja katin kontit kuivui... lounaan jälkeen Kristuksen sädekehä helotti keltaisena kuin leegopalikka. Väri ei suinkaan muuttunut lasuurimaiseksi, vaan muodosti kuvapinnalle muovisen ja rasvaisen oloisen keton. Ei auttanut muu kuin ottaa kostea oravasivellin kauniiseen käteen ja käydä pesemään. Onneksi pesu tuotti juuri sen lopputuloksen, mitä toivottiin - lämpimän keväisenä hohtavan sädekehän.

Nyt Käsittätehty Kristus saa odottaa, jatkan loppukevään arkkienkeleiden maalaamista. Jos teillä, hyvät lukijat, on aavistus mitä tuo pigmentti saattaisi olla, kertokaa ihmeessä minullekin!

Puolet on pesty - washing, washing...

Ei kovin paha - not so bad after all.

Today I want to share a instructive anecdote about using unknown piments. In my paintbox I have a bright yellow pigment neither I nor Antti can recognize. The little jar of color just travelled with me from painting lesson to painting lesson. At the Oromylly weekend course I suggested we try it for the Mandylions halo, because I did not feel like using gold. Ok, said Antti, but you should try the puddle-tecnique for it. He made a very thin solution of the color, and I spread it in huge quantities over the halo. After lunch hour, it will have dried looking a nice, pale glaze, Antti promised.
Indeed, it did not. After lunch Christ´s halo was still a "plastic" bright yellow. The color was anything but a glaze nor had it become any lighter, it just lied on the surface like a greasy membrane. I had to take a wet squirrel brush and wash it all off. Fortunately, this was exactly what was needed: The halo has now a nice warm glow.

The Mandylion will now have to wait, I will continue with the Archangels for the rest of the spring. And, dear readers, if you have the slightest idea of what this pigment might be, let me know!

Kasvojen vaalennus I - Painting the face I

Viime viikonlopun kurssi Oronmyllyllä ylitti kaikki odotukseni - väri lensi laudalle sellaista vauhtia, että ihan hirvitti. Kasvot valmiiksi viikonlopussa - tämän kun osaisi toistaa ominpäin!

Kuten tähänkin asti, Antti opetti kärkisivellintekniikkaa Teofanes Kreetalaisen mukaan. Tämä tarkoittaa karkeasti yksinkertaistaen että kasvojen valoalueet maalataan hyvin kuivalla siveltimellä hipsuttaen ja jokaisen valovärin jälkeen maalataan okra lasuuri. Tässä alla tulee tarkempi selostus, joka pohjautuu luentomuistiinpanoihin. Tämä ei ehkä ole niitä kaikkein jännittiävimpiä postauksia, olen kirjoittanut sen lähinnä siksi, että oppi oikein painuisi selkäytimeen.

Ensin tehdään normaalit pohjatyöt, siirretään piirros laudalle ja maalataan punaokran ja mustan seoksella ja maalataan pohjaokra ja sankir. Pohjaokra vedellään laihana isolla siveltimellä sinne tänne suunnatuin vedoin. Sankir sekoitetaan okrasta ja mustasta ja levitetään pitkin vedoin, jotka kallistuvat kerros kerrokselta eri suuntiin. Näin saadaan tasainen pohjaväri.

First some yellow ochre and sankir, this I had painted before the course.

Sitten sekoitetaan I-valo eli ”appelsiiniväri” keltaokrasta ja sinoperinpunaisesta.  Keltaokralla tulee olla lämmin, ei vihertävä, ja riittävän peittävä. Jos sankir on tumma, voi laittaa valkoista jo I-valoon. Silloin on hyvä käyttää sekoitusta sinkkivalkoinen/titaanivalkoinen 50/50 % tai 40/60% Sinkkivalkoinen ole ei kestävä, eikä peittävä, mutta sillä saa kauniita kuultoja. Appelsiinivärillä maalataan valoalueet laajimman rajauksensa mukaan. Väri pitää olla vahva ja emulsiopitoinen, sivellin pyyhitään todella kuivaksi ja maalataan hapsuttamalla. Välilasuuri maalataan ohuesti okralla koko kasvoille, isolla siveltimellä.

"Orange" or 1st light, made of yellow ochre, cinnabar and withe.

II-valoa varten sekoitetaan okraa, edellistä appelsiiniväriä ja valkoista, sekoitus vain vähän vaaleampi kuin I-valo. Tällä värillä maalataan sama alue kuin edellisellä värillä, paitsi valoalueen pitkillä reunoilla, poskilla, kaulalla ja otsalla, joissa hiukan edellistä valoväriä saa jäädä näkyviin. Ohut okra välilasuuri maalataan koko kasvoille.

2nd light, only a tiny bit smaller area than 1st light.

III-valoon käytetään II-valoväriä ja valkoista. Sillä maalataan pienemmät alueet kuin edellisillä, ei luomiin. Väliin jälleen emulsiopitoinen okralasuuri. Vaalennusväriä kannattaa testata ensin nenänpäähän, joka on jokatapauksessa melko vaalea. Pitkät valorajat poskessa, otsalla ja kaulalla rikotaan hapsuttamalla saknkirilla ja niiden päälle maalatan okra lasuuri. Kasvot on maalattava hieman haluttua vaaleammiksi, sillä valkoinen väri painuu kuivuessaan ja olifa tummentaa kasvoja entisestään. Viimeiset valoväri-kerrokset saavat olla ”viivaisempia” kuin edelliset, siveltimenvedot saavat näkyä.

Lopuksi tehdään makeutus - glikasmos - kuivaa sinoperia ripotellaan talouspaperille ja pyyhkäistään siitä sormenpäällä poskiin, leukaan ja otsalle, värialueen rajat rikotaan vaalennusvärillä, ja väri kiinnitetään ohuella okralasuurilla. Viimeiset valot maalataan lähes puhtaalla valkoisella, ei enää okralasuuria. Seuraavasse postauksessa käyn läpi kasvojen ja hiusten viimeistelyn.

 

3rd light, and some sweetness or "glikasmos" - pure cinnabar 

on the cheeks, right temple and chin.

The course at Oronmylly was quite a expierience. We worked from friday afternoon to sunday afternoon, I got the face ready during the weekend. I hope to one day be able to do the same on my own! This post show the different stages of painting the light of the face according to the Cretan school. As this and the following post are mostly written as a note to myself, to be able to remember the workflow, I will not translate the entire text this time. Please let me know if you have questions about the technique! I´ll be happy to answer.

Päivän enkelit - The Angels right now

 

Kadmiumin punainen, sinooperi, caput mortum, ihan vähän poltettua siennaa ja titaanivalkoinen - Gabrielin viitan ja Mikaelin stikarin pohjaväri.

Cadmium red, cinnabar, caput mortum, a little burnt sienna and tinanium withe - the color of Gabriels robe and Michaels stikarion.

 

Huomaa lettinauhojen värit. - Note the color of the ribbons.

Viikonlopuksi olen menossa kasvovaalennoskurssille Oronmyllylle Parikkalaan. Kursilla harjoitellan samaa kärkisivellin-tekniikkaa jota olen tähänkin saakka opetellut. Kurssia varten tarvitsin ikonin jossa on kasvot suoraan edestä, joten siirsin laudalle kesällä piirtämäni Mandylionin eli Käsittätehdyn Kristuksen.

I will spend the weekend at Oromylly at a icon course. I needed a full frontal face to work with so will start a new work for that, a Mandylion I drew last summer.