keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vieras pigmentti - Unkown pigment

Tässä on nyt opettavaisen anekdootin paikka, aiheena tuntematon pigmentti. Sain ensimmäisellä alkeiskurssilla - noin kaksi vuotta sitten - Antilta purkillisen keltaista pigmenttiä. Hän oli saanut sitä pussillisen kolleegaltaan, eikä tarvinnut kaikkea. Emme kunpikaan tienneet mikä pigmentti oli kyseessä. Purkki vain kulki mukanani kurssilta kurssille, myös Parikkalaan Oromyllylle. En halunnut kullata Käsittätehdyn sädekehää, joten ehdotin että kokeilisin sitä "tuntematonta keltaista". Antti piti sitä hyvänä ideana, mutta vaati että se pitää maalata "lätäkkötekniikalla". Koska olen tehnyt kaiken tähän saakka kärkisivellintekniikalla hipsuttamalla, suostuin uteliaana. Antti teki erittäin laihan lasuurin, jota sain lappoa sädekehälle niin, että se oli ihan piripinnassa. Tuosta se kuivuu lounastauon aikana vaaleaksi, tuumi Antti.

Lammikollinen tuntematonta keltaista - a puddle of unknown yellow.

Ja katin kontit kuivui... lounaan jälkeen Kristuksen sädekehä helotti keltaisena kuin leegopalikka. Väri ei suinkaan muuttunut lasuurimaiseksi, vaan muodosti kuvapinnalle muovisen ja rasvaisen oloisen keton. Ei auttanut muu kuin ottaa kostea oravasivellin kauniiseen käteen ja käydä pesemään. Onneksi pesu tuotti juuri sen lopputuloksen, mitä toivottiin - lämpimän keväisenä hohtavan sädekehän.

Nyt Käsittätehty Kristus saa odottaa, jatkan loppukevään arkkienkeleiden maalaamista. Jos teillä, hyvät lukijat, on aavistus mitä tuo pigmentti saattaisi olla, kertokaa ihmeessä minullekin!

Puolet on pesty - washing, washing...

Ei kovin paha - not so bad after all.

Today I want to share a instructive anecdote about using unknown piments. In my paintbox I have a bright yellow pigment neither I nor Antti can recognize. The little jar of color just travelled with me from painting lesson to painting lesson. At the Oromylly weekend course I suggested we try it for the Mandylions halo, because I did not feel like using gold. Ok, said Antti, but you should try the puddle-tecnique for it. He made a very thin solution of the color, and I spread it in huge quantities over the halo. After lunch hour, it will have dried looking a nice, pale glaze, Antti promised.
Indeed, it did not. After lunch Christ´s halo was still a "plastic" bright yellow. The color was anything but a glaze nor had it become any lighter, it just lied on the surface like a greasy membrane. I had to take a wet squirrel brush and wash it all off. Fortunately, this was exactly what was needed: The halo has now a nice warm glow.

The Mandylion will now have to wait, I will continue with the Archangels for the rest of the spring. And, dear readers, if you have the slightest idea of what this pigment might be, let me know!



2 kommenttia:

Kipene kirjoitti...

Upeaa työtä. Äärettömän mielenkiintoista nähdä miten ikonit rakentuvat pala palalta. Tätä haluaisin joskus opiskella itsekin!

Kata kirjoitti...

Kiitos Kipene! Mene vaikka Valamon kansanopiston kurssille. Saat samalla rautaisannoksen käytännön ikonitietoutta.