St Georgios

Teetä, hunajaa ja 3:n tunnin mixtionia, joka kuivui 20 minuutissa.

Tea, honey and 3 hour-mixtion, which dried in 20 minutes.

Luostarissa tapahtuu ihmeitä - Miracles in a monastery

Tämän pikkuikonin maalasin Valamossa suuren paaston loppupuolella. Koko työ syntyi ikäänkuin "siinä sivussa", sillä työskentely Jumalanäidin ikonin kanssa vaati mietintätaukoja. Olin kovin yllättynyt, kun Mandylion valmistui juuri ennen kurssin loppua.

Ensimmäinen vaalennosväri - First light

Toista valoa on hieman aloitettu - Second light only partly done.

Kolmas valo, hiuksissa vaalennosta - Third light, and some light on the hair.

 Kasvojen yksityiskohdat - The details of the face.

Kevätilta luostarissa - Spring evening in New Valamo.

Tämä on platinaa, ei valkokultaa - This is platinum, not withe gold.

Taustavärin pigmentti on nimeltään okra-azuriitti.

The background pigment is called ochre-azurite.

Ai niin, se ihme! Muistatteko sen kummallisen keltaisen pigmentin, jota yritin käyttää edelliseen Käsittätehtyyn? Vihdoinkin tiedän mitä se on! Valamon maalausluokan varastohuoneessa sitä samaa ketaista on kokonainen karamellilaatikko täynnä. Intiankeltainen on värin nimi. Se on samankaltainen voimakas väri kuin kromioksidivihreä, seokseen tarvitaan ihan pieni määrä. Materiaaliopillisen legandan mukaan sitä valmistettiin mangolehdillä ruokittujen lehmien virtsasta, mutta se ei ole totta. Ja vaikka olisikin, tämä pigmentti on synteettinen.

I painted this little Mandylion in only three days. I was on a short course in New Valamo monastery, and all I did was paint, pray, eat and sleep. And the miracle? Remember the unknown pigment I tried to use for my first Mandylion? I finally found out what this bright yellow pigment in my paintbox is! They have it in the paniting class at Valamo. It is called Indian yellow, and according to urban legends it is made of pee from cows fed with mango leaves. It is not true, however, this stuff is synthetic.

Assist -kultaus - Working with assist gold

Hyvää uutta vuotta 2014! Happy new year 2014!

Tässä postauksessa kerron assistkultauksen työvaiheista. Mutta ensin käyn läpi ne yksitoista pientä korjausta, jotka mestari vaati tekemään "kotitehtä-ikoniin". Tässä "ennen ja jälkeen" kuvat korjauksista, harmillista että valo on niin erilainen. Pitäsi ehkä järjestää vakioitu kuvauspaikka.

1. vasemman silmäpussin ja poskipään valo-alueet irti toisistaan
2. ylähuuli leveämmäksi ja hieman hymyä lisää
3. leveämpi nenä, tämä on liian naisellinen
4. leuan valo ylös
5. viikset lyhyemmiksi (suupieliin)
6. partakarvoja parran yläreunaan
7. himation (sin. vaate) varjo olkapäälle
8. hoikenna kirjakäden peukaloa skalppelilla
9. kirjan ja clavuksen väri tasaiseksi
10. oikea kämmen, viiva pois ja etusormen alle varjoa
11. samuta reunan punaista

Before and after, eleven little things fixed

Ja sitten sitä luvattua kultausta! Assist-kulta eli sädekultaus tehdään kotikalja-uutteella. Laimenna uutetta lämpimällä vedellä 1:1 tai hieman vähemmän vettä kuin uutetta. Lopusta uutteesta voi tehdä kaljakakun. Levitä sormella kullattaville alueille liitujauhetta ja sipaise pörheällä orava-siveltimellä liiat liidut pois.

Maalaa kaljauutteella kullattavat viivat. Sivellin saa olla niin kuiva kuin mahdollista, älä jätä lammikoita tai pisaroita. Muista, että kullattu viiva on aina leveämpi kuin kaljaviiva. Kuivata viivoja 1-2 h. Jos kuivatat liian vähän, viiva saattaa levitä, kun lasket kullan päälle. Jos kuivatat liikaa, kulta ei tartu.

Ota siirtokultalehti kästeesi, hönkäise maltillisesti kaljaviivoja, ja laske kultalehti päälle. Paina sormesi kullan tukipaperin laidalle, jotta se pysyy paikallaan - se ei saa liikahtaa. Pyörittele toisella sormella hellästi paperin päältä, jotta kulta tarttuu kaljaviivoihin. Jos hönkäisee liikaa, viiva kostuu liikaa ja leviää.

Kulta-arkkeja voi leikata sopivamman kokoisiksi. Anna kultauksen kuivua seuraavaan päivään. Lopuksi ota pörheä oravasivellin ja pyörittele irrallinen kulta pois. Suojaa kultaus sivelemällä viivat sellakalla.

Kultaus kuivumassa - Gold drying.

 

In this post, I shall write about working with assist gold. But first I will list the eleven little fixes Antti asked me to do for my "homework icon". Here above you will find the "before and after" pics. Unfortunately the light is so different. I should really start using the same place and light for every picture.

1. separate the lights of the eyelid and the cheek
2. make the upper lip wider and add some smile
3. wider nose, it is too feminine
4. move the light of the chin up
5. make the mustache shorter (to the corners of the mouth)
6. add hairs to the upper edge of the beard
7. make a deeper shadow on the shoulder, on the blue himation
8. scratch the book holding thumb narrower with a scalpel
9. paint the clavus and book cover even
10. right hand palm, cover the line and add shadow under the fingers
11. tune down the red on the "frame".

 

And then to the gilding! I do assist gold with a ready syrup for making home brewed beer or kvass. I dilute the mix with hot water 1:1 - or a little less water. Of the rest of the beer syrup you can make beer cake. If you can´t find the syrup in your local store, you have to gently boil ale until it is thick. Spread chalk with your fingertip on the areas to be gilded and brush of the exessive chalk with a squirrel brush.

Paint the lines to be gilded with the beer mix. The brush should be as dry as possible, do´t leave puddles or drops on the lines. Remember the gilded line is always wider than the line you paint with beer. Let the lines dry for 1-2 hours. If you don´t let them dry enough, the beer will spread under the gold, and if you dry them too long, the gold will not stick.

Take a leaf of transfer gold in your hand, breathe gently at the beer lines, and apply the gold leaf. Press your finger on the edge of the transfer paper, it must not move. Rub the transfer paper gently with your other hand, to make the gold stick to the lines. If you breathe too heavily on the beer lines, they will bee too damp and spread. You can cut the transfer gold leaves into smaller slices.

Let the gilding dry over the night. Take a squirrel brush and roll it gently over the gilded area to remove the surplus gold. Protect the gilded lines with schellac using a narrow brush.

Pyhä Nikolaos - Saint Nicholas

Pyhän Nikolaoksen ikoni on valmis, tämäpä kävi äkkiä! Aloitin heinäkuussa, työssä on ollut muutamia taukoja, mutta yhteenlaskettuja työtunteja ei ole kovin montaa. Toissa keskiviikkona laitoin sellakan assist-kullan päälle, maalasin helmet ja nyt ikoni saa odottaa olifointia. Assistin kanssa tuli varsinaista häslinkiä. Ensin viivat eivät meinanneet tarttua, ja kun tarttuivat, kultaa tarttui vääriinkin paikkoihin. Ilmeisesti pyhä Nikolaos oli sitä mieltä että kulta olisi pitänyt antaa köyhille!

Tässä hieman käytettyjä värisekoituksia: Omofori eli piispan kaulavaate maalataan ensin valkoisen ja raa´an umbran sekoituksella, ja sitten valo-alueet puhaammalla valkoisella. Käytän nykyään aina "sekoitusvalkoista" jossa on puolet sinkkivalkoista ja puolet titaanivalkoista. Tämä siksi, että vaikka sinkkivalkoisella saa hienoja kuultoja, se ei ole kovin kestävää. Kun siihen lisätään titaanivalkoista, sen kesto paranee. Lyjyvalkoinen olisi kai paras valkoinen, mutta kukapa sellaista myrkkyä haluaa käsitellä? Omoforin ristit ja raidat on maalattu shungit -mustan ja ultramariin seoksella.

Aluspukuun on vaalennokset maalattu seoksella jossa on ercolanoa, keltaokraa ja valkoista. Potamokset eli virrat, aluspuvun sivussa olevat "vauhtiraidat" maalasin uudella pigmentillä, cinnabar oscurolla. Värin nimi on italiaa ja tarkoittaa tummaa sinoperia. Se on näppärästi kylmän sävyinen. Vaikka tähän mennessä en tosin ole tarvinnut kylmää punaista kovin usein, se on hyvä olla olemassa. Ikonimaalarilla ei voi olla liikaa pigmenttejä, vai voiko? Arkkienkeleiden vaatteita maalattaessa se olisi saattanut olla ihan paikallaan... Värin ostin Arabeskistä, joka tuo maahan ikonimaalaustarvikkeita Venäjältä, vaikka niitä ei heidän nettisivuilaan mainostetakaan.

Aallokko on ensin pohjustettu sankirilla ja rajattu shungit-mustalla. Sitten toimitaan hieman samaan tapaan kuin hiuksia tai partaa maalattaessa: Ensin maalataan leveä keskiharmaa raita reftillä eli mustan ja valkoisen sekoituksella. Seuraavaksi lisätään valkoiset kapeat raidat molemmin puolin. Viimeisenä tässä on lasuuri, jossa on ultramariinia, kromidioksiidi-vihreää, raakaa umbraa ja tippa mustaa. Vuorissa varjot on tehty laihalla hercolanolla ja valo okralla ja valkoisella. Itse asiassa, tällainen sommitelma, joka näyttää niemenkärjeltä, tarkoittaa ikonitaiteessa että henkilö on saarella, kuten erimerkiksi Herman Alaskalainen.

Oli todella mukavaa maalata pyhä Nikolaosta. Työstä sain mukavasti hieman lisää itseluottamusta pienten asioiden maalaamiseen. Seuraavana valmistunee pyhittäjä Antonios Suuri, ja palkattaparantaja Trifon Lampsakoslainen pääsee työn alle.

Omofori, pohjaväri - Omoforion first color.

Omoforiin on lisätty valoa ja varjoa , aluspukuun "addidas" -viivat eli potamokset.
Lights and shades added to the omoforion, the potamos, and the "addidas"-lines on the stikarion.

Tilaaja halusi tekstit ruotsiksi - This ikon will have text in swedish.

Suttuista puuhaa, tämä tekstaus, pigmentti on falunin punainen.

Smudgy business, this lettering, the pigment is called falun red.

The icon of Saint Nicholas is ready, this went fast! I started in July, there has been a few brakes in the work, but the actual hours I spent on this one are not many. Last wednesday I applied shellac on the assisist gold, now the tempera has to dry before the olifa. Working with the assist was quite a mess.  First the gold did not want to stick to the icon, and when it did, there was gold stuck all over the place. I guess saint Nicholas thought the gold should have been given to the poor!

Here comes a few notes on the colours I used. For the omofor I used raw umber and withe. For lighter areas I added more withe. I use a 50/50 mix of zinc white and titanium white, because the zink gives nice glazes, but does not last alone. Lead white would be ideal, but who wants to handle such poisonous stuff? The crosses and lines on the omophor are painted with a mix of shungite black and ultramarine.

The potamos - the rivers, are stripes on both sides of the cassock. I painted them with a new pigment, cinnabar oscuro - dark cinnabar. It is nice to have a strong cold red, even though I so far have rarely needed it in my icons. If you´re an iconographer, you can´t have too many pigments, can you? It could have been useful when I did the Archangels vestments...  The pigment is from a webshop Arabeski, they import materials for iconography from Russia.

The wawes have first a ground of sankir, and are drawn with shungite black. Then the procedure is the same as when you work on hair or beard: first a wide line in reft gray, and then two narrower lines on both sides with white. For the sea you need to end with a glaze of ultramarine, viridian green, raw umber and a little black. On the mountains the shadows are made withe ercolano red and the light with white and yellow ochre. As a matter of fact, this composition I used, with the person standing on a peninsula, is in iconography used to show a person who is on an island. Take saint Herman of Alaskala, for example.

I really liked painting this icon, it made me much more confident about painting small things. The next to be completed is st. Anthony the Great, then I will start working on the holy unmercenary Tryphon of Campsada.

Pyhä Nikolaos ihmeidentekijä, rukoile meidän puolsetamme!

Saint Nicholas, pray for us!

Omin neuvoin - Out there on my own

Tämä on neljäs vuoteni ikonimaalauksen parissa. Käyn kahdessa Antin ryhmässä, joka toinen viikko kokoontuvassa Mellunmäen ryhmässä ja joka viikkoisessa ryhmässsä Arabianrannassa. Nyt aloitan myös joka toinen viikko Ulla Vaajakallion ryhmässä Tapiolassa, joten maalausta on kaksi kertaa viikossa. Antin kanssa maalaan Antonios Suurta, viimeistelen Nikolaosta ja piirrän kotitehtävinä palkattaparantaja Triifonia. Ullan kanssa aloittelen hellyyden Jumalanäitiä. Jos en nyt päivitä blogia säännöllisesti, en pysy itsekään kärryillä tekemisistäni!

Viime vuoden aikana maalasimme Mellunmäen ryhmässä Pantokratorin Teofanes Kreetalaisen maalaaman mallin mukaan. Hiersimme yhteiset värisekoitukset koko ryhmälle ja saimme tarkat kirjalliset ohjeet ja vaalennusmallit eri vaiheista.  Jos vertaan tätä työtä keväällä malaamiini Maria Egyptiläisiin, Pantokratoria oli mukava maalata, kaikki rullasi kuin raiteilla. Ei suuria hässäköitä, vaikeuksia tai mokia. Toisaalta Pantokratorin kokoisia kasvoja olin tehnyt aiemmin jo useita kun taas Maria oli ensikosketus tapahtumaikonin kokoluokkaan.

Olen yrittänyt alusta lähtien ylläpitää keskiaikaista mestari-oppipoika - asennetta ikonimaalaukseeni. En keksi omia ratkaisuja, maalaan niin kuin opettaja sanoo. Tai ainakin suurin piirtein. Tämä siksi että en kuvittele vielä pitkään aikaan omaksuneeni Bysantin taiteen lainalaisuuksia. Nyt haluan kuitenkin kokeilla mitä on tullut opittua ja pitäisi vielä oppia. Kaikkia hierrettyjä värejä on jäljellä ja Antti suostui armollsesti siihen, että kokeilisin maalata toisen Pantokratorin omin päin.

Pari pientä korjausta vaati mestari minua tekemään pienentämääni esipiirrokseen - tuossa laudalla kyynärpäät ovat hiukan liian levällään - vertaa sitä alempana oleviin kuviin. Mixtionkultauksen tein ohjauksessa Porvoon kurssilla, mutta nyt: omin päin kaivamaan verta nenästä! Tämä on seikkailu, onneksi minulla on pyhät mukanani.

Heti alkuun menin tekemään tummempaa sankiria, se Mellunmäessä käytetty oli aivan kamalan, ärsyttävän vaaleaa. Tämä saattaa nyt sitten olla liiankin tummaa. Mahdanko olla vielä helisemässä tämän seikan kanssa?

I have painted icons for over three years now. I go to two of Antti´s classes, Mellunmäki every two weeks and Arabianranta once a week. Now I will also start in Ulla Vaajakallio´s group in Tapiola, that means I will paint twice a week. With Antti I shall paint St. Anthony the Great and draw St. Triphon. With Ulla I have started to draw a Umilenie, Mother of God of tenderness. I must keep updating my blog regularily, or I can´t keep track on what I am doing!

Tässä kohtaa huolestutti jonkin verran, - At this stage I was very worried.

Last winter the Mellunmäki painting class was working on the Pantokrator of Theophanes the Cretan. We mixed the colors together and got very accurate instructions and models on how to paint. If I compare to the exasperating Mary of Egypt -project of last spring, the Pantokrator was kind of easy going. No hassle, no big mistakes, no panic. Of course, I had already made several ikons with faces the same size as the Pantokrator´s. Mary was my first with tiny faces.

Ensimmäinen valoväri kasvoilla ja vaatteissa. Tämän jälkeen sininen sekoitus homehtui.

 First light color on the face and the clothes. After this my blue-mixture grew moldy.

Right from the beginning I have had a most medieval apprentice-master attitude to my studies. I do not invent solutions of my own, and I paint as I am told to. This is because I do not imagine that I have digested all the rules of Byzantine art. Now, however, I want to find out what I have learned so far. There is plenty left of all the ready mixed and ground colors from last winter. Antti graciously agreed to me painting another Pantokrator all by my self.

Tähän mennessä kaikki suht kunnossa, tein huippuvaloja varten oman sinisen sekoituksen.

So far so good, I mixed my own blue for the highlights.

Hiukan platinaa - A little Platinum

Olen jo jonkun aikaa ihastellut ikoneja joissa on keltakullan sijasta käytetty valkokultaa tai platinaa. Hopeaahan ei kannata käyttää, sillä se mustuu nopeasti. Eurajoen kurssilla näin Mari Zabyshnyin pienessä kokeilulaudassa niin upean väriyhdistelmän että oli suorastaan pakko kopioida. Taustalla on malakiittia ja valkoista.

I love this combination of pale malachite and platinum,
so I decided to try it for St. Nicholas. Icon by Mari Zabyshnyi.

Laudan yläosa on suojattu maskimuovilla. 

The board is protected with masking film.

Mikstion kaadetaan suojamuovin päälle.

Mixtion poured of the plastic film.

 

Ei hätää, sellakan himmeys katoaa kun se on kokonaan kuiva.

No panic, the milky schellac will dry transparent.

Maski pois.

Off with the mask.

Jäähyväiset Megrille - Farewell to Megri

Arkkienkelit Mikael ja Gabriel valmistuivat juuri joulun alla. Viimeinen työvaihe oli nimien tekstaus. Eikä se ollut mikään pikku juttu, se...

Alkuperäisen ikonin teksti, saat kuvasta suuremman klikkaamalla.
The text from the original icon, click for a bigger wiew.

Alkuperäisen ikonin teksti oli pahasti vaurioitunut, ja sikäli kuin sain selvää siinä näytti olevan
kirjoitusvirhe. Halusin tekstin olevan mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja niin "vanhauskoista tyyliä" kuin suinkin mahdollista. Ystäväni Nikita Simmons (Syrnikov), vanhauskoinen etnomusikologi Oregonista korjasi valokuvan tekstiä, siitä kiitokset hänelle.

Nikitan korjaama teksti, suurenna klikkaamalla.
The text fixed by Nikita, click for a bigger wiew.

Käytin tekstaukseen kaksi työpäivää. Ensin tekstasin kirjaimia paperille, tunnustelin välistyksiä, korkeuksia ja kätivintä tapaa muotoilla heittomerkkejä ja aksentteja. Vaikeimmaksi osoittautui arhangl -sanassa -ang- kirjainten päällä oleva koristellinen kiemura. Lopulta keksin kääntää paperin ylösalaisin, silloin minä, onneton vasuri, onnistuin vetämään siveltimellä suht samanmuotoisen kuvion. Sitten piti vain uskaltaa maalata sama ikoniin. Kun on vuoden verran pakertanut työn kanssa, on aina hieman perhosia vatsassa kun pitäisi tekstata. Päätin että jatkossa, kun aloitan uuden ikonin, tekstaan siveltimellä siihen tarvittavaa tekstiä aina silloin tällöin työn edetessä.

Ensin maalasin kirjaimet kultaokralla. Vasenkätisenä, minun on helpointa aloittaa oikeasta laidasta ja "kirjoittaa takaperin" kirjain kerrallaan. Näin en pyyhi kädensyrjällä tuoreita kirjaimia ja sanan saa helposti loppumaan juuri kuvan laitaan. Toisena työvaiheena maalasin kirjaimet uudelleen simpukkakullalla. Sen käytöstä tuli seuraava havainto: sipaisemalla useita kertoja samaa kohtaa ei saa tasaista pintaa. Helpoin keino luoda leveitä tasasävyisiä viivoja on tehdä lammikoita - täyttää väripinta piripintaan värillä ja antaa kuivua rauhassa.

Taustapuoli ja kiilat käsittelin antiikkivahalla.
The backside and the wedges I polished with paste wax.

Jokin Megrin luostarissa kiehtoo minua ja vetää puoleensa, ehkä se on ajatus siitä, että sukulaiseni Salmista kenties ovat käyneet siellä. En ole käynyt Venäjän Karjalassa "kivijalkoja halaamassa" mutta luostarin raunioilla haluaisin käydä ja ehkä tuoda sieltä jotakin, kiven tai kasvin siemenen.

On ollut ihmeellinen projekti maalata Megrin anheleita. Kun sain viimeisenkin kirjaimen kullattua, asetin valmiit ikonit ikkunalaudalle ja katselin niitä. Ulkona oli joulukuinen ja luminen hämärä. Muistelin esikuva-ikonin matkaa pois luostarista. Näin tykkylunta kuusissa ja varhain hämärtyvän illan ja kuulin purilaita vetävän ilomantilasisen liinaharjan pärskähdykset. Yhtäkkiä muistin ne ikonit, jotka katosivat hankeen tuolla matkalla, ja nousi kyyneleet silmiin. Voi meitä ihmisiä, arkkienkelit Mikael ja Gabriel, rukoilkaa meidän puolestamme!

The Archangels Michael and Gabriel got ready just before christmas. The last task was doing the texts - and this was a really tricky thing.

The text in the original icon was partly damaged, and as far as I could deduce had some spelling mistakes. I wanted the icons to be as close to the original and as "old believer -style"as possible Fortunately we have a old believer friend in Oregon, Nikita Simmons (Syrnikov), who could photoshop the corrections I needed. I am so gratefull for this help!

I used two days for the lettering. First I just fiddled around with the long haired lettering brush on paper, experimented with spacing, size and the ringht way to draw the accents and other dots. The amost difficult part was the word "arhangl", wich has a decoration above the "ang" -letters. I am left-handed, and after a lot of wasted paper, the solution for getting it nice was turning the paper upside down. When you have been working on a icon for a year or so, you don´t want to make a mess of the lettering. I most solemnly promse to practise the lettering for my next icons several times during the process...

First I painted the letters with golden ochre. As a left-hander it is easier for me to start with the last letter and write backwards. Working this way I dont wipe the fresh text with my hand and it is heeaisier to space the letters. I left the icons to dry for a week. The second layer of paint was shell gold. I noticed that it was impossible to get a eaven layer of it if I made several brubeshstrokes - applying the gold in puddles gave a better result.

It has been a strange to paint the Megri angel. Something in the Megri monastery is fascinating me, maybe it is the tought that my ancestors might have made pilgrimages there. When I had finished gilding the last letter, I placed both icons on the windowsill. Outside there was a blue and snowy december afternoon-dusk. I remermbered the original icons journey away from the monastery through the Ilomantsi backwoods. I could almost see the spruces heavyly covered with snow, the sleigh and the typical finnish horse with flaxen mane. Suddenly I remembered the icons that were lost in the snow on that road, and my eyes filled with tears. Archangels Michael and Gabriel pray for us!

Kultausvideo - Gilding clip

Lyhyt videopätkä siitä kuinka lasketaan lehtikultaa lekarilla ikonille. Neste, jota ikonille sivellään on vodkaa. Pahoittelen äänenlaatua, video on kuvattu puhelimella ja siihen on tullut outoa surinaa.

 

Short video on how to work with bolus gold. The liquid which is being burshend on the icon is vodka. I am sorry about the noise, the video was filmed with a telephone wich made a strange buzzing.

Boluskultaus - gilding with bolus clay

Vihdoinkin! Ero ikonimaalauksesta on tuntunut ikuisuudelta - "kesäloma" toukokuun alusta syyskuun puoleenväliin on kertakaikkiaan liian pitkä. Viiden päivän kesäkurssi pakkoloman puolessavälissä ei auta kuin hetkellisesti. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta läträämään omin päin kesäisin? Nyt on kuitenkin syksyn kurssi käynnistynyt ja tahti on kova. Sunnuntaina aloitimme Mellunmäessä bolus-kultauksen pohjatyöt.

Aiheena on Teofanes Kreetalaisen Kristus kaikkivaltias. Työskentelemme samasta esipiirroksesta koko ryhmä, Antin perustelu on että jokainen oppisi hieman pois omista piirtämisen maneereistaan. En ole varma, mitkä ovat minun maneereitani, mutta varmaankin niitä on. Kun taukoa maalaamisessa oli ollut näinkin pitkään tuntui todella mukavalta saada pian piirros laudalle ja päästä ripeästi työskentelyn imuun. Tällä kertaa piirrosta ei maalattu uudelleen englanninpunaisella, vaan siirretty piirros kiinnitettiin piirtämällä pelkällä emulsiolla, eli vielä yksi työvaihe jäi pois. Kullattava alue puhdistetiin rasvasta lakkabensiinillä ja kuvan päälle laitettiin tuttuun tapaan maskimuovi suojaamaan niitä alueita, joihin ei tule kultaa.

 

Bolus-savea saatiin ennen vain Armeniasta. Sitä on mm. keltaisena, punaisena, vihreänä, sinisenä ja mustana. Sinistä ja mustaa käytetään jos halutaan käyttää valkokultaa tai platinaa. Tähän työhön käytimme ensin keltaista ja sitten punaista. Keltainen bolus on ohuempaa, ja sitä voi sivellä useita kerroksia ilman että savikerros käy liian paksuksi. Punainen on paksumpaa, ja se antaa jykevän värin kullalle.

Antti sekoittaa keltaista bolusta. Antti mixing yellow bole.

Resepti on kutakuinkin seuraava: Kukkurallinen teelusikallinen bolusta, 1/2 dl kuumaa vettä ja 1/2 liotettu liivatelehti. Hierretään tekokuitusiveltimellä - luonnonkuituinen ei tässä hommassa kestä. Kultaussiveltimet kannattaa ylipäänsä pitää erillään maalaukseen käytettävistä siveltimistä, sillä jos tempera-emulsion rasvaa jää siveltimiin, se saattaa pilata kultauksen.

 

Keltaisia boluskerroksia levitin ainakin 5-6. Aina välillä siveltimestä lähti karva, joka jäi saveen kiinni. Piti odottaa pinnan kuivumista ja nostaa karvaa skalpelin kärjellä. Olin sattumalta juuri ostanut hienot punkkipinsetit, ja kuinka ollakaan, niillä saattoi juuri sopivasti tartuttua karvaan ja nykäistä sen pois. Viimeisen savikerroksen jälkeen kullattava pinta hiottiin vesihiomapaperilla 800- ja 1500- karkeuksilla. Sitten se kiilloitettiin paksulla sianharjassiveltimellä pyörittävin liikkein. Lopuksi koko kullattava alue hangattiin vielä villateryleenillä. Hiontapölyn sai pois mikrokuituliinalla. Punaista bolusta laitettiin toiset 5 kerrosta ja hionta toistettiin.

Ensimmäinen kerros punaista bolusta ja punkkipinsetti. First layer of red bole and my new tweezer.

 

Kultausvälineitä. Ylärivissä vasemmalta: sinolia veitsen puhdistukseen, viinapullo, vanua, vitalispurkki, alhaalla: kultaustyyny, kultausveitsi, lekari, viinasivellin, ikoni, lasi viinalle ja irtokultakirja.
Equipment for gilding. From upper left: denaturated alcohol for cleaning the knife, vodka, cotton, handcream. Lower left: gilders cushion and knife, gilders tip, brush for vodka, icon, a glass for the vodka and a book of leaf gold.

En tiedä miksi bolus-kultaus on niin vaikean maineessa. Minusta tämä oli ihan yhtä vaikeaa kuin mixtion-kultaus! Toinen hämmentävä seikka on että suomeksi puhutaan bolus-kultauksesta ja, mikäli olen oikein ymmärtänyt, englanniksi käytetään sanaa "water gilding". Me ainakin käytimme kullan laskemiseen ihan kotimaista kossua...

Kaikki tässä tekniikassa tuntuu pyörivän sanaparin rasvainen - rasvaton ympärillä. Ensimmäiseksi kultausveitsi pitää puhdistaa sinolilla, sillä jos se on rasvainen, kulta tarttuu siihen. Sitten käsivarrelle sipaistaan hieman vitalis-voidetta. Irtokulta-kirjasesta kipataan varovasti lehti kultaustyynyn (rasvattomalle) mokkapinnalle. Kultalehden keskelle voi varovasti hönkäistä, jotta se siliää. Riittää että lausuu kevyesti "H" - jos teet sen liian voimakkaasti, saatat löytää kultasi lattialta. Lehdestä leikataan sahaavin liikkein sopiva pala. Sitten lekarilla pyyhkäistään kevyesti käsivartta, niin että lekariin tarttuu hiukan vitalista.  Kun lekarilla varovasti koskee kultalehteen se tarttuu rasvaisiin harjaksiin. Toiseen käteen otetaan viinasivellin ja sillä kostutetaan kultalehden kokoinen alue. Lekari viedään lähelle kullattavaa kohtaa, niin että harjakset ovat samansuuntaiset ikonin pinnan kanssa. Ja tsup, viina ikäänkuin imaisee kultalehden irti lekarista! Lehti saattaa olla melko rypyssä, mutta ainakin pienemmät rypyt siliävät itsestään. Hankalinta on sitten sijoittaa seuraava lehti sopivasti toisen viereen, sekä varoa ettei jo lasketun kullan päälle tule viinaa, sillä se näkyy himmeänä pintana.

  

Lehtikultaa lekarissa - Leaf gold on the gilders tip.

 

At last! My involuntary "summer holiday" from icon painting has lasted from May to mid-September, but it feels like a small eternity. A five day summer course in July helps, but is not enough! I guess I have to start practising on my own next summer. Now the lessons have started with a fast pace. Last sunday we started with gilding the panels.

This autum everybody is working on the same icon, and from the same drawing. The icon is the Pantokrator of Theopanes the Cretan. The idea is that we will learn to avoid our typical mannerisms. I do not know wich my mannerisms are, but I suppose there might be some. After such a long brake in painting it felt really good to quickly have the drawing on the board and right a away be in the middle of it all!

Bolus-clay was originally a product of Armenia. There is yellow, red, green, blue and black bole. The blue and black bole is used for white gold and platinum.  For our icons we used yellow and red. Yellow bole is thinner, you can have more layers of it without the ground getting too thick. Red bole is thicker, but it gives the gold a nice strong tint.

The bole is mixed with hot water and gelatine. The recipe is aproximately this: a brimfull teaspoon of bole, 1/2 dl of water and 1/2 a leaf of gelatine. Mix with a syntethic brush, one of natural fibers would wear out too fast. It is a good idea to have separate brushes for painting and gilding. The tempera emulsion leaves a little grease in the brushes, and the grease might ruin the gilding.

The yellow bole was applied in 5-6 layers. This meant a lot of waiting between the layers. Even more if one happened to leave puddles of clay on the surface. I first worked with a lousy old squirrel brush, which left quite a few hairs in the clay. To remove them I used a scalpell to lift the end of the hair and a tweezer to pick it away. After the last layer of clay had dried, the clay was polished, first with sanding papers nr. 800 and 1500 and then with a polishing brush, and finally with wool-terylene fabric. After this another 5 layers of red bole was added, and the procedure of polishing was repeated.

Argh, se on vaikeaa! Difficult!

I don´t know why bolus gilding is considered to be so difficult. It seemes to me it is just as difficult as mixtion-gilding. I also wonder why it is called water gilding in english? We used vodka for aplying the gold, beacause it makes the gelatine in the clay active, so that the gold can stick to it.

You start with cleaning the gilders´s knife with denaturated alcohol. If  it would be greasy the gold might stick to it. Then you take a little greasy handcream and draw a thin line on your arm. Move a gold leaf on the cushion - if its very wrinkly, you might try to very, very gently blow right on the middle of the leaf. It is quite sufficient to pronounce "haa". If you overdo it you may find your gold on the floor.  Cut it in 4 parts with sawing movements. Now comes the magic part: touch your greased arm with the gilders tip, and gently press it against the gold, and lift it up. Take the alcohol brush in your other hand, dip it in the vodka and apply some on the bole. Bring the tip close to the wet area - make sure the tip is parallel to icon - and zap! The vodka almost pulls the leaf onto the bolus. It might be all wrinkled, but don´t you worry, at least some of the wrinkles will eventually smooth out all by themselves! The hard part is positioning the following leaf nicely next to the other, and to take care that the vodka does not run on the already gilded surface - this will give ugly stains.

Oikealla vasta laskettua kultaa, 

vasemmassa laidassa pahimmat vekit ovat oienneet.
Kuvan otti Tea.
To the right gold I just placed,

to the left drying gold, some of the worst wrinkles are gone.

Photo by Tea.

Kultakutri ja seitsemän pigmenttiä - Goldilocks and the seven pigments

Terveiset Eurajoelta! Karkasin heinäkuun kunniaksi kotoa ikonimaalauskurssille - tämähän alkaa olla jo perinne. Tällä kertaa Antti piti kurssia Eurajoen kristillisellä opistolla. Viiden päivän kurssin aikana arkkienkelini ehtivät jo lähes valmiiksi.

Olin jo mielessäni aprikoinut, mitä taustavärin oikeaan sekoitukseen saattaisi tarvita. Antti oli tuonut mukanaan Schminken cobolt türkis -nimistä pigmenttiä. Sen lisäksi hän oli ruotsalaiselta oppilaaltaan saanut purkin keväisen vihreää, jonka nimeä hän ei tiennyt. Ruotsalainen oppilas oli puolestaan saanut pigmentin kreikkalaiselta nunnalta, jonka kurssilla oli ollut... On siis melko mahdotonta määritellä ihanaisen vihreän alkuperää. Värillä ei ollut virallista nimeä, joten ristin sen luostariwasabiksi, sillä se muistutti tarkalleen japanilaista piparjuuritahnaa. Lisäksi taustavärin sekoitukseen tuli valkoista ja okraa.

 Koboltin turkoosia, valkoista, hieman okraa ja "luostarin wasabia".
Cobalt turqoise, yellow ohcre, withe and "monastic wasabi".

 

Taustavärin määrittäminen kohotti kummasti tunnelmaa, ikoni lähestyi alkukuvaansa isolla harppauksella. Kasvoihin tein hieman lisää valoa, vaatteiden valoalueita piti täsmentää, ja viitan rintarossi sai jalokiven ja helmiä ympärilleen.

Vetopiirrin - Ruling pen

Sitten tuli sädekehän vuoro. Olen edellisissä ikoneissa voinut antaa Antin hoitaa sädekehän piirtämisen. Sädekehä tehdään harpilla ja vetopiirtimellä, keljulla kapineella, joka plurauttaa väriä silloin kun sille päälle sattuu. Olin jo arvuutellut, että nyt joudun tekemään sen ihan itse - eihän sitä voi loputtomiin piileskellä opettajan selän takana tässäkän asiassa.

Vaikeinta on sijoittaa harpin piikki juuri oikeaan kohtaan, niin että piirrin kulkee täsmälleen sädekehän ääriviivaa pitkin. Esipiirrokseen sijoitetaan pieni x kohtaan, johon harppi tulee sijoittaa, mutta ei se enää 10-15 värikerroksen jälkeen juuri auta. Oma pikku niksini on tökätä harpin piikki pieneen silikoniseen kaapinsulkijanappulaan, jotta harppi ei vahingoittaisi jo maalattuja kasvoja. Kyseessä on pieni linssinmuotoinen muovipallukka, joka laitetaan keittiökaappien ovien sisäpuolelle estämään ovien paukkumisen. Toiset maalarit käyttävät pyyhekumin palaa. Minusta kaappitäppä on parempi, koska se on läpinäkyvä. Omani ostin Ikeasta, mutta eiköhän mistä tahansa rautakaupasta löydy vastaavia. Siitä pitää ensin pestä pois tarrapinta takaa.

Miihkalin sädekehä onnistui ihan mukavasti. Ei pahoja plörähdyksiä ja viivakin seurasi tarkasti sädekehää. Mutta sitten oli Gabrielin vuoro. Huokaus. "Taisit ylpistyä, kun ensimmäinen meni niin hyvin." tuumi Antti. Retusoimalla vimmatusti risukasastakin tuli lopulta ihan kelpo sädekehä...

 

Olisin minäkin huolestuneen näköinen, jos sädekehäni olisi tuollainen risukasa...

I too would look this worried, if my halo was such a mess...

Hiuksiin tein ensin huipuvaloja ja tummensin syvimpiä varjoja, sitten jokaisen kiehkuran päälle vielä tumma lasuuri. Megrin Gabrielilla on uskomattoman tarkasti kullalla piirretyt kiharat. Tiesin etten yltäisi lähellekään samaan lopputulokseen, mutta yrittää piti. Ajattelin että tärkeintä on, että saan sen verran hienoa viivaa, ettei tukka näytä ihan marimekkokankaalta.

Jos vetopiirrin oli hankala käsitellä, Ortikosta tilattu simpukkakulta oli miellyttävä uusi tuttavuus. Kyseessä on pienen pieni nappi aitoa kultaa, joka käyttäytyy kuten vesiväri. Kulta tarttuu nätisti siveltimeen ja siitä ikonin pintaan. Voi tätä onnistumisen iloa! Miksi tuhertaa kotikaljauutteiden ja leipäpalojen kanssa kun kaunista kultaviivaa saa näinkin?

Kun kurssi päättyi Megrin Gavrila ja veljensä Miihkali olivat jo melko valmiit. Puuttumaan jäi enää reunaviivat ja tekstit - joissa sitten onkin tekemistä. Syksyllä on luvassa Theofanes Kreetalaisen Kaikkivaltias, sillä kaikki Mellunmäen kurssilaiset tekevät tänä vuonna saman työn. Luvassa on myös uusi tekniikka - ikoniin tehdään bolus-kultaus. Postauksia tästä on siis luvassa joskus syyskuun puolenvälin jälkeen!

 

Jippii! Yippee!

Greetings from Eurajoki! It seems already like some kind of tradition that I run avay from home for a icon painting course every July. This time Antti was teaching in Eurajoki, south west Finland. During a five day course my angels of Megrijärvi got close to ready.

I had been trying to figure out wich pigments I would need for the background. Antti had brought with him a jar of Schminke cobolt türkis. He had earlier this summer been teaching somewhere in Sweden, where a student had given him a small amout of a fresh spring green pigment. The swedish student had acquired the pigment from a Greek nun - so it is more than impossible to find out what the lovely green actually was. I decided to call it monastic wasabi - thats exactly what the color was like.

Determinating the color of the background did a lot for the overall feeling. The icons seemed to take a big jump closer to their paragon. For the faces I added a little more light, the light on the clothes needed to be altered, and the brooches fastening the cloaks got some jewels and pearls. Then it was time for the halos. In my earlier icons Antti has made the halos beacause it is a very tricky thing to do. The halo is drawn with a ruling pen attached pair of compasses. A ruling pen is a relic of technical drawing engineers and architects used before there was rotring pens. From time to time it will make splatters of paint when you least expect it. I had sort of expected I would have to do the halos myself this time - I can´t just hide behind Anttis back anymore.

 

The most difficult thing is to place the point of the pair of compasses exactly in the middle, so that the pen will go exactly along the outline of the halo. In the original drawing I always mark a little x where the point should go, but after 10 - 15 layers of paint, it is not visible anymore. You also need to protect the face of the icon from being damaged by the point. My own little gimmick is to use a little lens-shaped piece of silicone on the point - it is intended to be glued on kichen cupboards to prevent the doors from banging. Others prefer a little piece of eraser. I like the piece of silicone, beacause it is transparent. I bought a little bag of them from Ikea. You have to wash off the glue from them first.

Michaels halo came out just fine. No paint blotches and the line was right where I wanted it. But then... deep sigh. Gabriels halo sure needed a lot of retouching.

I had also feared painting the hair would be an ordeal, but it proved I was wrong. The curls needed some high lights of yellow ochre, more shadows and a dark glaze on top of every curl. The Gabriel of Megri monastery has amazing thin golden lines on every curl. I was sure I would not be able to copy the thing exactly.

Simpukkakulta - Shell gold

If the ruling pen was difficult to use, the shell gold proved to be quite the opposite. I bought mine from Ortiko. It is a small button of pure gold and it works just like watercolor. It is easy to fill your brush with it and just as easy to apply it on the icon. Quite a relief after the ruling pen! Why smudge with home brewed beer extracts, bread and chalk like I did with Evgenia? This was much easier...

When the 5-day course ended, there was only the texts and the frame lines left to be done. In the autum the entire icon group in Mellunmäki will start working on the theme - The Pantokrator of Theophanes the Cretan. With bolus-gold - new technique ahead! You will find new postings here after mid-september...