Boluskultaus - gilding with bolus clay

Vihdoinkin! Ero ikonimaalauksesta on tuntunut ikuisuudelta - "kesäloma" toukokuun alusta syyskuun puoleenväliin on kertakaikkiaan liian pitkä. Viiden päivän kesäkurssi pakkoloman puolessavälissä ei auta kuin hetkellisesti. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta läträämään omin päin kesäisin? Nyt on kuitenkin syksyn kurssi käynnistynyt ja tahti on kova. Sunnuntaina aloitimme Mellunmäessä bolus-kultauksen pohjatyöt.

Aiheena on Teofanes Kreetalaisen Kristus kaikkivaltias. Työskentelemme samasta esipiirroksesta koko ryhmä, Antin perustelu on että jokainen oppisi hieman pois omista piirtämisen maneereistaan. En ole varma, mitkä ovat minun maneereitani, mutta varmaankin niitä on. Kun taukoa maalaamisessa oli ollut näinkin pitkään tuntui todella mukavalta saada pian piirros laudalle ja päästä ripeästi työskentelyn imuun. Tällä kertaa piirrosta ei maalattu uudelleen englanninpunaisella, vaan siirretty piirros kiinnitettiin piirtämällä pelkällä emulsiolla, eli vielä yksi työvaihe jäi pois. Kullattava alue puhdistetiin rasvasta lakkabensiinillä ja kuvan päälle laitettiin tuttuun tapaan maskimuovi suojaamaan niitä alueita, joihin ei tule kultaa.

 

Bolus-savea saatiin ennen vain Armeniasta. Sitä on mm. keltaisena, punaisena, vihreänä, sinisenä ja mustana. Sinistä ja mustaa käytetään jos halutaan käyttää valkokultaa tai platinaa. Tähän työhön käytimme ensin keltaista ja sitten punaista. Keltainen bolus on ohuempaa, ja sitä voi sivellä useita kerroksia ilman että savikerros käy liian paksuksi. Punainen on paksumpaa, ja se antaa jykevän värin kullalle.

Antti sekoittaa keltaista bolusta. Antti mixing yellow bole.

Resepti on kutakuinkin seuraava: Kukkurallinen teelusikallinen bolusta, 1/2 dl kuumaa vettä ja 1/2 liotettu liivatelehti. Hierretään tekokuitusiveltimellä - luonnonkuituinen ei tässä hommassa kestä. Kultaussiveltimet kannattaa ylipäänsä pitää erillään maalaukseen käytettävistä siveltimistä, sillä jos tempera-emulsion rasvaa jää siveltimiin, se saattaa pilata kultauksen.

 

Keltaisia boluskerroksia levitin ainakin 5-6. Aina välillä siveltimestä lähti karva, joka jäi saveen kiinni. Piti odottaa pinnan kuivumista ja nostaa karvaa skalpelin kärjellä. Olin sattumalta juuri ostanut hienot punkkipinsetit, ja kuinka ollakaan, niillä saattoi juuri sopivasti tartuttua karvaan ja nykäistä sen pois. Viimeisen savikerroksen jälkeen kullattava pinta hiottiin vesihiomapaperilla 800- ja 1500- karkeuksilla. Sitten se kiilloitettiin paksulla sianharjassiveltimellä pyörittävin liikkein. Lopuksi koko kullattava alue hangattiin vielä villateryleenillä. Hiontapölyn sai pois mikrokuituliinalla. Punaista bolusta laitettiin toiset 5 kerrosta ja hionta toistettiin.

Ensimmäinen kerros punaista bolusta ja punkkipinsetti. First layer of red bole and my new tweezer.

 

Kultausvälineitä. Ylärivissä vasemmalta: sinolia veitsen puhdistukseen, viinapullo, vanua, vitalispurkki, alhaalla: kultaustyyny, kultausveitsi, lekari, viinasivellin, ikoni, lasi viinalle ja irtokultakirja.
Equipment for gilding. From upper left: denaturated alcohol for cleaning the knife, vodka, cotton, handcream. Lower left: gilders cushion and knife, gilders tip, brush for vodka, icon, a glass for the vodka and a book of leaf gold.

En tiedä miksi bolus-kultaus on niin vaikean maineessa. Minusta tämä oli ihan yhtä vaikeaa kuin mixtion-kultaus! Toinen hämmentävä seikka on että suomeksi puhutaan bolus-kultauksesta ja, mikäli olen oikein ymmärtänyt, englanniksi käytetään sanaa "water gilding". Me ainakin käytimme kullan laskemiseen ihan kotimaista kossua...

Kaikki tässä tekniikassa tuntuu pyörivän sanaparin rasvainen - rasvaton ympärillä. Ensimmäiseksi kultausveitsi pitää puhdistaa sinolilla, sillä jos se on rasvainen, kulta tarttuu siihen. Sitten käsivarrelle sipaistaan hieman vitalis-voidetta. Irtokulta-kirjasesta kipataan varovasti lehti kultaustyynyn (rasvattomalle) mokkapinnalle. Kultalehden keskelle voi varovasti hönkäistä, jotta se siliää. Riittää että lausuu kevyesti "H" - jos teet sen liian voimakkaasti, saatat löytää kultasi lattialta. Lehdestä leikataan sahaavin liikkein sopiva pala. Sitten lekarilla pyyhkäistään kevyesti käsivartta, niin että lekariin tarttuu hiukan vitalista.  Kun lekarilla varovasti koskee kultalehteen se tarttuu rasvaisiin harjaksiin. Toiseen käteen otetaan viinasivellin ja sillä kostutetaan kultalehden kokoinen alue. Lekari viedään lähelle kullattavaa kohtaa, niin että harjakset ovat samansuuntaiset ikonin pinnan kanssa. Ja tsup, viina ikäänkuin imaisee kultalehden irti lekarista! Lehti saattaa olla melko rypyssä, mutta ainakin pienemmät rypyt siliävät itsestään. Hankalinta on sitten sijoittaa seuraava lehti sopivasti toisen viereen, sekä varoa ettei jo lasketun kullan päälle tule viinaa, sillä se näkyy himmeänä pintana.

  

Lehtikultaa lekarissa - Leaf gold on the gilders tip.

 

At last! My involuntary "summer holiday" from icon painting has lasted from May to mid-September, but it feels like a small eternity. A five day summer course in July helps, but is not enough! I guess I have to start practising on my own next summer. Now the lessons have started with a fast pace. Last sunday we started with gilding the panels.

This autum everybody is working on the same icon, and from the same drawing. The icon is the Pantokrator of Theopanes the Cretan. The idea is that we will learn to avoid our typical mannerisms. I do not know wich my mannerisms are, but I suppose there might be some. After such a long brake in painting it felt really good to quickly have the drawing on the board and right a away be in the middle of it all!

Bolus-clay was originally a product of Armenia. There is yellow, red, green, blue and black bole. The blue and black bole is used for white gold and platinum.  For our icons we used yellow and red. Yellow bole is thinner, you can have more layers of it without the ground getting too thick. Red bole is thicker, but it gives the gold a nice strong tint.

The bole is mixed with hot water and gelatine. The recipe is aproximately this: a brimfull teaspoon of bole, 1/2 dl of water and 1/2 a leaf of gelatine. Mix with a syntethic brush, one of natural fibers would wear out too fast. It is a good idea to have separate brushes for painting and gilding. The tempera emulsion leaves a little grease in the brushes, and the grease might ruin the gilding.

The yellow bole was applied in 5-6 layers. This meant a lot of waiting between the layers. Even more if one happened to leave puddles of clay on the surface. I first worked with a lousy old squirrel brush, which left quite a few hairs in the clay. To remove them I used a scalpell to lift the end of the hair and a tweezer to pick it away. After the last layer of clay had dried, the clay was polished, first with sanding papers nr. 800 and 1500 and then with a polishing brush, and finally with wool-terylene fabric. After this another 5 layers of red bole was added, and the procedure of polishing was repeated.

Argh, se on vaikeaa! Difficult!

I don´t know why bolus gilding is considered to be so difficult. It seemes to me it is just as difficult as mixtion-gilding. I also wonder why it is called water gilding in english? We used vodka for aplying the gold, beacause it makes the gelatine in the clay active, so that the gold can stick to it.

You start with cleaning the gilders´s knife with denaturated alcohol. If  it would be greasy the gold might stick to it. Then you take a little greasy handcream and draw a thin line on your arm. Move a gold leaf on the cushion - if its very wrinkly, you might try to very, very gently blow right on the middle of the leaf. It is quite sufficient to pronounce "haa". If you overdo it you may find your gold on the floor.  Cut it in 4 parts with sawing movements. Now comes the magic part: touch your greased arm with the gilders tip, and gently press it against the gold, and lift it up. Take the alcohol brush in your other hand, dip it in the vodka and apply some on the bole. Bring the tip close to the wet area - make sure the tip is parallel to icon - and zap! The vodka almost pulls the leaf onto the bolus. It might be all wrinkled, but don´t you worry, at least some of the wrinkles will eventually smooth out all by themselves! The hard part is positioning the following leaf nicely next to the other, and to take care that the vodka does not run on the already gilded surface - this will give ugly stains.

Oikealla vasta laskettua kultaa, 

vasemmassa laidassa pahimmat vekit ovat oienneet.
Kuvan otti Tea.
To the right gold I just placed,

to the left drying gold, some of the worst wrinkles are gone.

Photo by Tea.