Terveiset Eurajoelta! Karkasin heinäkuun kunniaksi kotoa ikonimaalauskurssille - tämähän alkaa olla jo perinne. Tällä kertaa Antti piti kurssia Eurajoen kristillisellä opistolla. Viiden päivän kurssin aikana arkkienkelini ehtivät jo lähes valmiiksi.
Olin jo mielessäni aprikoinut, mitä taustavärin oikeaan sekoitukseen saattaisi tarvita. Antti oli tuonut mukanaan Schminken cobolt türkis -nimistä pigmenttiä. Sen lisäksi hän oli ruotsalaiselta oppilaaltaan saanut purkin keväisen vihreää, jonka nimeä hän ei tiennyt. Ruotsalainen oppilas oli puolestaan saanut pigmentin kreikkalaiselta nunnalta, jonka kurssilla oli ollut... On siis melko mahdotonta määritellä ihanaisen vihreän alkuperää. Värillä ei ollut virallista nimeä, joten ristin sen luostariwasabiksi, sillä se muistutti tarkalleen japanilaista piparjuuritahnaa. Lisäksi taustavärin sekoitukseen tuli valkoista ja okraa.
Koboltin turkoosia, valkoista, hieman okraa ja "luostarin wasabia".
Cobalt turqoise, yellow ohcre, withe and "monastic wasabi".
Cobalt turqoise, yellow ohcre, withe and "monastic wasabi".
Taustavärin määrittäminen kohotti kummasti tunnelmaa, ikoni lähestyi alkukuvaansa isolla harppauksella. Kasvoihin tein hieman lisää valoa, vaatteiden valoalueita piti täsmentää, ja viitan rintarossi sai jalokiven ja helmiä ympärilleen.
Vetopiirrin - Ruling pen
Sitten tuli sädekehän vuoro. Olen edellisissä ikoneissa voinut antaa Antin hoitaa sädekehän piirtämisen. Sädekehä tehdään harpilla ja vetopiirtimellä, keljulla kapineella, joka plurauttaa väriä silloin kun sille päälle sattuu. Olin jo arvuutellut, että nyt joudun tekemään sen ihan itse - eihän sitä voi loputtomiin piileskellä opettajan selän takana tässäkän asiassa.
Vaikeinta on sijoittaa harpin piikki juuri oikeaan kohtaan, niin että piirrin kulkee täsmälleen sädekehän ääriviivaa pitkin. Esipiirrokseen sijoitetaan pieni x kohtaan, johon harppi tulee sijoittaa, mutta ei se enää 10-15 värikerroksen jälkeen juuri auta. Oma pikku niksini on tökätä harpin piikki pieneen silikoniseen kaapinsulkijanappulaan, jotta harppi ei vahingoittaisi jo maalattuja kasvoja. Kyseessä on pieni linssinmuotoinen muovipallukka, joka laitetaan keittiökaappien ovien sisäpuolelle estämään ovien paukkumisen. Toiset maalarit käyttävät pyyhekumin palaa. Minusta kaappitäppä on parempi, koska se on läpinäkyvä. Omani ostin Ikeasta, mutta eiköhän mistä tahansa rautakaupasta löydy vastaavia. Siitä pitää ensin pestä pois tarrapinta takaa.
Miihkalin sädekehä onnistui ihan mukavasti. Ei pahoja plörähdyksiä ja viivakin seurasi tarkasti sädekehää. Mutta sitten oli Gabrielin vuoro. Huokaus. "Taisit ylpistyä, kun ensimmäinen meni niin hyvin." tuumi Antti. Retusoimalla vimmatusti risukasastakin tuli lopulta ihan kelpo sädekehä...
Olisin minäkin huolestuneen näköinen, jos sädekehäni olisi tuollainen risukasa...
I too would look this worried, if my halo was such a mess...
Hiuksiin tein ensin huipuvaloja ja tummensin syvimpiä varjoja, sitten jokaisen kiehkuran päälle vielä tumma lasuuri. Megrin Gabrielilla on uskomattoman tarkasti kullalla piirretyt kiharat. Tiesin etten yltäisi lähellekään samaan lopputulokseen, mutta yrittää piti. Ajattelin että tärkeintä on, että saan sen verran hienoa viivaa, ettei tukka näytä ihan marimekkokankaalta.
Jos vetopiirrin oli hankala käsitellä, Ortikosta tilattu simpukkakulta oli miellyttävä uusi tuttavuus. Kyseessä on pienen pieni nappi aitoa kultaa, joka käyttäytyy kuten vesiväri. Kulta tarttuu nätisti siveltimeen ja siitä ikonin pintaan. Voi tätä onnistumisen iloa! Miksi tuhertaa kotikaljauutteiden ja leipäpalojen kanssa kun kaunista kultaviivaa saa näinkin?
Kun kurssi päättyi Megrin Gavrila ja veljensä Miihkali olivat jo melko valmiit. Puuttumaan jäi enää reunaviivat ja tekstit - joissa sitten onkin tekemistä. Syksyllä on luvassa Theofanes Kreetalaisen Kaikkivaltias, sillä kaikki Mellunmäen kurssilaiset tekevät tänä vuonna saman työn. Luvassa on myös uusi tekniikka - ikoniin tehdään bolus-kultaus. Postauksia tästä on siis luvassa joskus syyskuun puolenvälin jälkeen!
Jippii! Yippee!
Greetings from Eurajoki! It seems already like some kind of tradition that I run avay from home for a icon painting course every July. This time Antti was teaching in Eurajoki, south west Finland. During a five day course my angels of Megrijärvi got close to ready.
I had been trying to figure out wich pigments I would need for the background. Antti had brought with him a jar of Schminke cobolt türkis. He had earlier this summer been teaching somewhere in Sweden, where a student had given him a small amout of a fresh spring green pigment. The swedish student had acquired the pigment from a Greek nun - so it is more than impossible to find out what the lovely green actually was. I decided to call it monastic wasabi - thats exactly what the color was like.
Determinating the color of the background did a lot for the overall feeling. The icons seemed to take a big jump closer to their paragon. For the faces I added a little more light, the light on the clothes needed to be altered, and the brooches fastening the cloaks got some jewels and pearls. Then it was time for the halos. In my earlier icons Antti has made the halos beacause it is a very tricky thing to do. The halo is drawn with a ruling pen attached pair of compasses. A ruling pen is a relic of technical drawing engineers and architects used before there was rotring pens. From time to time it will make splatters of paint when you least expect it. I had sort of expected I would have to do the halos myself this time - I can´t just hide behind Anttis back anymore.
The most difficult thing is to place the point of the pair of compasses exactly in the middle, so that the pen will go exactly along the outline of the halo. In the original drawing I always mark a little x where the point should go, but after 10 - 15 layers of paint, it is not visible anymore. You also need to protect the face of the icon from being damaged by the point. My own little gimmick is to use a little lens-shaped piece of silicone on the point - it is intended to be glued on kichen cupboards to prevent the doors from banging. Others prefer a little piece of eraser. I like the piece of silicone, beacause it is transparent. I bought a little bag of them from Ikea. You have to wash off the glue from them first.
Michaels halo came out just fine. No paint blotches and the line was right where I wanted it. But then... deep sigh. Gabriels halo sure needed a lot of retouching.
I had also feared painting the hair would be an ordeal, but it proved I was wrong. The curls needed some high lights of yellow ochre, more shadows and a dark glaze on top of every curl. The Gabriel of Megri monastery has amazing thin golden lines on every curl. I was sure I would not be able to copy the thing exactly.
Simpukkakulta - Shell gold
If the ruling pen was difficult to use, the shell gold proved to be quite the opposite. I bought mine from Ortiko. It is a small button of pure gold and it works just like watercolor. It is easy to fill your brush with it and just as easy to apply it on the icon. Quite a relief after the ruling pen! Why smudge with home brewed beer extracts, bread and chalk like I did with Evgenia? This was much easier...
When the 5-day course ended, there was only the texts and the frame lines left to be done. In the autum the entire icon group in Mellunmäki will start working on the theme - The Pantokrator of Theophanes the Cretan. With bolus-gold - new technique ahead! You will find new postings here after mid-september...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti