Valmiit - They are ready

Tuntuu hieman tyhjältä. Onhan tässä vietetty yhdessä aikaa näiden neitojen kanssa viime keväästä lähtien. Pitääpä Gabrielin ja Mikaelin kohdalla ihan uteliaisuudesta kirjata työtynteja muistiin. Nyt on edessä vuoden kuivatus ennen olifointia. Pyhät Evgenia ja Kerkyra, rukoilkaa minun puolestani!

I feel a bit empty. I have, after all spent hours and hours with theese maidens since from last spring. Now they will dry for a year before the olifa. Holy Eugenia and Kerkyra, pray for me!

Kullanmuruja - Crumbs of gold

Vuoden viimeinen maalausilta oli Mellunmäen kappelilla juuri ennen joulua. Täällä kertaa rahtasin mukaani kaikki viisi ikonia, sillä oli jo aika laittaa deesis-ryhmälle olifa. Hiukan mietitytti, sillä en saanut millään mieleeni olinko laittanut niihin viimeisen, värien kiinnittymistä varmistavan vesi-emulsiokerroksen vai en. Antti kuitenkin totesi, että ikonien pinnassa ei ollut suuria eroja kiiltävyydessä, joten asialla ei ollut merkitystä. Jumalansynnyttäjän iho oli kuivumisen aikana muuttunut rumaksi ja epätasaiseksi, ja häivytykset valosta varjoon olivat kadonneet. Ehdotin, että yrittäisin sittenkin tehdä sille vielä jotakin, mutta Antti, joka juuri oli suorittanut konservaattorin etiikka -kurssin, sanoi että siihen ei enää kosketa. Ensimmäinen mikä ensimmäinen.

 

P. Johannes ja olifa -St. John and some olifa

Ensin ikonia lämmitettiin hetki uunissa 100° C:ssä, uuninluukku auki. Sitten kaadoin 2 euron kolikon kokoisen määrän olifaa laudalle. Tuntui kieltämättä hieman omituiselta kaataa öljyä ikonin päälle, mutta värit kirkastuivat hienosti. Kului muutama sekunti, ja Jumalansynnyttäjän iho sileni ja heleni ihan silmissä. Jos olisin osannut odottaa tällaista, olisin tietinkin ottanut "ennen ja jälkeen" kuvia tästä pikku ihmeestä. Sitten kävin muiden töiden lomassa lisäilemässä ja levittämässä olifaa. Toiset värit imivät öljyä aivan valtavasti, toiset tyytyivät vähempään.

Kerkiran ja Evgenian vaatteisiin oli tarkoitus laittaa sädekultausta. Täytyy sanoa, että tämä on taas niitä yksityiskohtia, joista en yleensä pidä ikoneissa. Assist-kulta on yleensä niin rosoreunaista ja rumaa. Minusta sen pitäisi olla kuin siveltimellä vedettyä. Minkäs teet, maestro oli toista mieltä. Oppipoika pitää suun supussa ja tekee parhaansa. Noh, olin kieltämättä myös utelias kokeilemaan, vaikka hirvitti että pilaan ikonit. Lopputulos oli Kerkyran osalta paikoin jotakin melkein siedettävää. Evgenialle ei kulta sopinut ollenkaan. Sitä tuli hihojen lisäksi myös maforin (pään yli kulkevan viittan) etureunaan. Pidin hänen vaatimattomasta asusta enemmän ilman somistelua. Tehty mikä tehty - tämä on nyt ensimmäinen kerta kun olen kertakaikkiaan eri meiltä kuin opettaja.

Liitua, joka estää kullan tarttumisen taustaan - chalk to protect the background.

Valoviivat on maalattu kotikaljauutteella.

The light lines are painted with extract of home-brewed beer.

Kulta on lisätty ranskanleivästä pyöritetyllä pallolla. Kultaviivat ovat liian rosoiset...
The gold is added with a ball of soft bread. The golden lines are too rough...

Tämän tapaiselta assist-kultauksen pitäisi minusta näyttää.

This is closer to what I think assist-gold should look like.

Antti pyyhkii sädekehää valkosipulilla - Antti applies garlic on the outline of the halo.

Sädekehä sinoberilla. Harpin terävän kärjen alla on ikonia suojaamassa "kaapinovistoppari", pieni silikoninen pala joka ei liu´u. Ostin niitä läjän ikeasta ja pesin pois tarrapinnan.

The halo is made with cinnabar. Under the sharp end of the compass is a small round piece of silicone, used between cupboard doors to make them close quietly. I bought mine from ikea and removed the glue.

---

This years last painting lesson was at Mellunmäki chapel just before christmas. This time I took with me all five icons - it was time to give the Deesis -group some olifa. I couldn´t possibly remember wether I had treated them with a last layer of water-emulsion or not. Antti said it wasn´t so important in this case, as there was no great differences is the lustre of the painted surface. The face of the Theotokos had changed a lot during drying, Christ and St. John looked much the same as last spring. The colors were duller and more uneven and the fades from light to shade had dissapeared. I suggested I´d try to do something about it, but Antti, who had recently completed a course of ethics of conservation, said no. My first icon should be my first icon.

First I warmed the icon in the kitchen oven for some minutes, 100° c with the shutter open. After that I poured some olifa on the icon. It did feel strange to pour oli over an icon, but as I spread it out with my hand the colors became clearer and her skin looked much nicer. Within a few seconds the color fades came back. Had I been able to anticipate such a miracle, I would have taken "before and after" pictures! During the evening I kept pouring more oli and spreading it over the icons. Some colors absorbed lots of oil, others needed less.

Antti wanted to have assist gold on the clothes of St. Kerkyra and St. Eugenia. I must say I generally dont like it at all. Most amateur icons with assist gold I´ve seen have rough and uneven lines. I feel the gold should look as if it was painted. So, I was very reluctant to use the technique and possibly ruin the icons. On the other hand, as a apprentice I felt eager to experiment. The result was, as far as St. Kerkyra is concerned, almost tolerable. I dont think the gold suits St. Jevgenia at all. Well, what is done is done.

Punsselointia - Embossing

En ole ihan varma pidänkö punsseloinnin jäljestä. Ainakaan tämän kokemuksen jälkeen. Kävi ilmi että juuri nämä Kerkyraan ja Evgeniaan käyttämäni pohjat olivat aivan poikkeuksellisen kovia. Niin kovia että tällaisen keskikokoisen ja -ikäisen naisen käsivoimin ei punsselista meinannut jäädä kunnon jälkeä. Koska punsselissa oli piikki molemmissa päissä, ei siihen voinut nojatakaan.

 Jouduin käyttämään paljon voimaa eikä kohdistaminen ei ollut niin tarkkaa kuin olisin halunnut. 

I had to press the tool very hard, and it was dificult to place the dots accurately.

Olin päässyt vähän yli sädekehän puolenvälin kun pohja yhtäkkiä antoi periksi. Punsselin piikki rusahti useita millejä pohjusteen sisään. Koska takana oli jo kokonainen työpäivä, tuloksena oli hysteerinen hihityskohtaus, joka ei ottanut loppuakseen. Laudan reunasta törröttävä punsseli oli tässä tilanteesa kertakaikkisen koominen näky. Antti vakuutteli että pohjusteen voi paikata.

Seuraavalla opetuskerralla etsin käsiini pienen vasaran, ja lupasin Antille korvata punsselin, mikäli se vaurioituisi. Kolmella kevyellä napautuksella sain sopivan syvyiset kuoppaset pysymään linjassa. Kerkiran kruunu sai myös punsselikoristeet.

----

I am not sure wether I like embossing on icons. Especially not after this expierience. It turned out that theese particular two boards I have been working on had a exeptionally hard levkas. It was so hard that I had to use all my strength to make the tool  leave a decent mark. Beacause the tool had a tip in both ends I could not lean in it either.

I had done just about half of the halo, when the levkas gave in and the tool tip sunk several millimetres in  to the board. As I had been painting all day, the result was a bout of hysterical giggeling. The embossing tool jutting from the board was a utterly comical sight. Antti assured it was possible to repair the dammage.

For the next lesson I found a small hammer, and promised Antti a new embossing tool, if it would break. With three small taps I could make a nice mark in the right place. St. Kerkyras crown got some embossing too.

Tekemällä oppii - Learning by doing

Tuli taas aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata Porvooseen Fredrikan lähteelle ikoniviikonloppuun. Pyhän Kerkiran hepeneet tuli huolella käytyä läpi jo edellisessä postauksessa, mutta viikonlopun varsinainen kohokohta oli P. Evgenian vaatteiden vaalennokset. Evgenia on maalattaessa käyttäytynyt hieman kuin tyypillinen keskimmäinen lapsi, ei tuota paljon vaivaa, ja kulkee mukana ja odottaa kiltisti vuoroaan. Johannes Edelläkävijän kanssa oli hieman sama juttu. Neidon mafori oli kuitenkin aikamoinen suhru, valoalueet olivat missä sattuu ja miten sattuu. En ollut niihin tyytyväinen, joten en yllättynyt, kun sain kuulla että nyt pistetään tuo uusiksi.

P. Evgenian vaate, vanha versio, valon käsittely päin mäntyä.
St. Eugenias clothes, old version, the light areas are all wrong.

Onneksi ei sentään tarvinnut raaputtaa pois koko maforia. Uusi valoväri tehtiin ultramariinista, kromihydroksidi vihreästä, mustasta ja valkoisesta. Antti selitti että valo-alueiden pitää olla selkeitä alueita ja muotoja. Äkkiä oli kuin päässä olisi pieni ovi auennut, ja tajusin miten oli maalattava.

Olen opiskellut hieman pedagogiikkaa, ja tiedän että oppiminen tapahtuu usein portaittaisesti ja hyppäyksittäin. Asiat opitaan ensin alitajuisesti, ja kun tietoa ja taitoa on varastossa, se voidaan soveltaa käytäntöön. Silti se mitä seuravaksi tapahtui, tuli täytenä yllätyksenä. Ykkösvalo suhahti pukuun sellaisella vauhdilla, että hädin tuskin tajusin mitä tapahtui. Pensseli vei kättä, eikä päinvastoin, se oli kuin zeniläistä jousiammuntaa. Sain oikein pidätellä itseäni, etten olisi maalannut kakkosvaloa ennen kuin Antti kävi tarkistamassa että kaikki oli kunnossa.

Täällähän syntyy bysanttilaista vaatetusta kovaa vauhtia, Antti totesi, ja jatkoi seuraavan oppilaan luo. Avasin suuni sanoakseni, että tuo ei ole minun maalaamaa, mutta samassa hoksasin, että kyllä se oli. Sitten tunsin, että tuonpuoleisessa joku hymyili.

 

 

Ensimmäinen valo on selkeinä alueina ja toinen viivoina ja väritiploina.

First light is in clear areas and shapes, and second light as lines and dots.

I was attending another weekend course in Porvoo. I have already posted about St. Kerkyras jewellery, but the weekends real highlight was highlighting St. Eugenias maforion. Painting St. E. has been like dealing with a typical middle child. She has not caused me too much trouble, and been waiting for her turn like a good girl. Her robe, however, was a mess. Lights and shadows were placed haphazardly all over it. I was not happy with it, so when Antti said we had to redo it, it came as no suprise.

Fortunately I did not have to scrape off the whole thing. A new color for light was made of ultramarine, viridian, black and withe. Antti explained that the light has to be painted in shapes, clearly defined areas. Suddenly it was as if a small door had opened in my mind, and I knew what he meant.

I have studied some pedagogics, and I know learning often happens gradually, first the learning seems to stand still and suddenly leaps forward. Things are taken in subconsciously and when the information sinks in, or the skills mature, the things learned can be put into practice. Still, what followed, took me by suprise. The first layer of light spread over the dress so fast I hardly understood what happened. The brush lead my hand, not the other way around. It was like zen archery. I really had to rein myself in to keep me from painting the second light before Antti had checked the first was ok.

"Here we are having some byzantine clothing!" Antti said, and continued to the next student. I opened my mouth to say something like "That´s not painted by me!" but at the very moment I realized that indeed it was. Then I got a strong feeling there was an otherworldly smile right behind me.

Pari uutta värikerrosta - A few new layers of color

Seuraavassa kuvasarja kasvojen vaalennuskerroksista. Harmi kyllä kuvat on kuvattu milloin missäkin valossa, joten sarja ei ole yhtenäinen. Jotakin työn etenemisetä siitä kuitenkin selviää. Seuraavan ikonin kohdalla lupaan järjestää "vakioidun" kuvauspaikan.

The following pictures show the layers that add light to the face. Unfortunately the pictures are all taken in different lighting conditions, so the colors are not consistent. For my next project I promise to use a fixed place for photographing...

 

Jevgenian kasvoissa on pelkkä sankir - okraa ja norsunluunmustaa. 

Evgenia´s face with sankir - yellow ochre and ivory black.

"Appelsiiniväri", okraa ja sinoperia, tekee kasvot jotenkin Modigliani -henkiseksi.

"Orange", yellow ochre and cinnabar makes the face look like a Modigliani portrait.

Ensimmäinen valokerros, appelsiiniväriin on lisätty titaanivalkoista. 

First layer of light, orange-color with titanium withe.

 

Valokerrosten väillin tulee okra lasuuri. Valoväriin on lisätty edelleen valkoista.

There is a glaze of yellow ochre between the light layers. More withe has been added in the light color.

Lämpöväri, sinoperi lasuuri, poskissa, otsassa, alahuulessa ja oikealla ohimolla.

Warmth, a glaze of cinnabar on the cheeks, lower lip and right temple.

Ei enää kovin kesken - ehkä.
Not much left to do to the face - maybe.

 

Kerkira ja appelsiinväri. Kerkyra with orange layer.

 

1. valokerros. 1st layer of light.

Useita valokerroksia, välissään okra lasuuri, lämpöväri. Ja isommat korvannipukat.

Several layers of light with glaze of yellow ochre between, warmth. And bigger ear lobes.

Olen tyytyväinen hänen huuliinsa.
I am quite happy with her lips.

Glaukoniittia! Glaukonite!

Neitsytmarttyyrit saivat väriä kehyksiin. Sekoitukseen tuli glaukoniittia, okraa, valkoista ja hieman ultramariinia. Hiersin väriseosta ja Antti ripotteli värejä kivelle tv-kokin elkein: tuosta vähän ja vielä ripaus tuota. Lopullinen väriseos oli miellyttävän harmaa vihreä, joka tosin kuivana väripintana oli harmillisen karhea.

"Hiertää glaukoniittia" on fraasi, jonka olen tässä vuoden aikana kuullut kerran jos toisenkin. Nyt pääsin kokeilemaan sitä. Se onkin ihan eri juttu kuin sen keltaokran kanssa sottaaminen. Okra leviää leviämistäään pitkin alustaa ja suurin osa työstä on värin kaapimista uudelleen kasaan. Glaukoniittijauhe käyttäytyy toisin - se kulkeutuu hierrettäessä kivilatan keskelle, mistä sitä on helppo taas hiertimellä levittää. Kuinka tavattoman miellyttävää! Siihen verrattuna on pikkuseikka, että glaukoniitti vaatii todella pitkää hiertämistä ennenkuin hiekkainen rahina muuttuu hennoksi suhinaksi. Yllä olevien linkkien kuvat mineraaleista paljastivat kenties ilmiön syyn: glaukoniittirae on pieni piikkinen pallo, okra taas näyttää luonnon pesusieneltä.

 

The virginmartyrs got color on their frames. The mixture was made of glauconite, yellow ochre, titanium withe and some ultramarine. I ground the mix and Antti sprinkled pigments over the grindstone as if he was a chef at a tv show: some more of this and a pinch of that. The final colour was a pleasant greyish green, but when it dried the surface felt very sandy.

 

"To grind glauconite" is a phrase I have heard several times over the last year, and now I had the chance to try it. It is something totally different from messing with yellow ochre, an other mineral that has to be ground before painting with! Ochre spreads wildly ower the stone slab, and most of the work is scraping it together with a palette knife in order to keep it on the slab in the first place. The glauconite powder behaves differently: it gathers nicely in the middle of the stone and it is easy to spred it out again with the glass muller. How very pleasant! Compared to this it is a minor point that glauconite has to be ground for quite a wihle before the sandy rasping sound changes to a quiet rustle. I guess the reason for this can maybe be seen, if you look at the links to the minerals above. A granule of glauconite is like a thorny little ball, whereas ochre looks like a sponge.

Kerkyra ja Evgenia

Olen maalannut neitsytmarttyyreja Kerkyraa ja Evgeniaa jo jonkun aikaa. Keväällä työ eteni niin että heillä oli jo vaatteissa väriä, sankirit kasvoilla ja Kerkyran huntu oli saanut tummansinisen alusvärin. Kesällä oli harmillisen pitkä tauko, kun kesäkurssi, jolle aioin ei toteutunutkaan. Nyt olen kuitenkin niin pitkällä, että sain maalata heille kasvonpiirteet sankirin päälle. Se on jotenkin herkkä hetki, kun kohtaa kuvattavan "silmätysten".

 

Kultauksen hyvä puoli on että yli suditun värin voi helposti pyyhkiä pois.
The nice thing with gold is that it´s easy to remove the paint that goes ower the line.

Kerkyra on joskus aristokraattisen tyyni ja hieman leipääntyneen näköinen, mutta vain hetkittäin. Toisinaan hänen katseessaan on jotakin samaa kuin kummityttärelläni Kriskalla. Toivon että sitä säilyy läpi työvaiheiden valmiiseen ikoniin.

Kerkira tänään. Kerkyra today.

Kerkiran pinkki viitta on liian rajun värinen, mutta täytynee löytää reunojen värin ennen kuin lähden muuttamaan sitä. Valkoinen huntu tulee vielä valkoisemmaksi ja ristille pitää tehdä jotakin, en ole varma mitä. Aluspukuun tulee koristelua, reunanauhoja ja helmiä - onhan kyseessä kuninkaan tytär. Outo juttu, molemmilla neidoilla on oikea poski pulleampi kuin vasen. Evgenialla häiritsevässä määrin, tulee mieleen että hänellä särkee poskihammasta. Taitaa tulla korjaushommia, tai sitten virhe katoaa kun kasvoihin tulee valoväriä.

Pidän Evgeniasta päivä päivältä enemmän. Aluksi Kerkiraa oli hauskempi piirtää helmineen ja hepeneineen. Evgenia tuntui vieraalta, melko valtavirta-marttyyriltä. Kun eilen sain kasvonpiirteet kohdalleen, minua katsoi tyyni ja lempeä nuori nainen, ja sympatiani syveni. Tänään löysin uuden hänestä kertovan artikkelin. Vaikka transgender-nimitys 200-luvun pyhälle voi olla anakronistinen uustulkinta, se antaa oman lisänsä. Ainakin hän oli nainen joka tiesi mitä tahtoi. Tieto siitä että Eugenia olisi hoitanut igumenin tehtäviä on myös minulle uutta.

PS. Käytän tietoisesti ristiin eri kirjoitusasuja (Kerkira - Kerkyra, Eugenia - Evgenia - Jevgenia), jotta mm. hakukoneella olisi helpompi löytää tänne.

I have been painting saint Kerkyra and saint Eugenia for quite a while now. Last spring I got color on the clothes, sankir on the faces and a blue undercolor for Kerkiras veil. During summer I had a long, much too long brake in painting as the summercourse I wanted to take, did not happen. Now I painted the countenance on their faces. I is a delicate moment, when one gets to meet a saint face to face.

Kerkyra sometimes looks very aristrocratic, serene and just a little fed up - but not always. Sometimes she reminds of my goddaughter Kriska, who will get the icon. I hope something of her will remain in the icon through the work.

Kerkyras pink robe is soo bright. I guess I have to find the color for the frame before I change it. The white veil should become still whiter and something, I do not know what, has to be done to the cross. Her undergarment will have decorations, ribbons and pearls - she is after all a kings daughter. Strangely enough, both girls have the right cheek much rounder than the left. Eugenia looks like she had toothache. I got to fix that too, unless it dissappears when I start adding light to the faces.

I like Evgenia more and more every day. First I liked Kerkyra better, it was fun to draw her pearls and finery. Evgenia felt more like a stranger to me, a mainstream saint. When I yesterday painted her features, and a calm and pleasing face suddenly looked back at me, my sympathies grew. Today I found a new article about her. Although calling her a transgender saint might be a anacronism and too modern a reading, it does give her character more depth. At least she was a woman who knew what she wanted. It was also new to me that she served as a igumen.

PS. I purposely spell the names in several ways (Kerkira - Kerkyra, Evgenia - Eugenia - Jevgenia) in order to give the search engines a better chance to find here. 

Kultaa kynnen alla

Neitsytmarttyyrit Evgenia (tai Eugenia tai Jevgenia) ja Kerkyra saivat kaksi kerrosta lehtikultaa ylleen. Käytimme kolmen tunnin mixtionia, jotta kullan laskun ehtisi tehdä kurssin tuntien puitteissa. Mixtionia kaadettiin ikonilaudalle teelusikallisen verran ja se levitettiin pehmeään puuvillakankaaseen käärityllä pumpulipallolla.

Seuraavaksi piti ottaa puhdas kangastollo ja aluksi kastaa sitä hiukan kuvan keskellä olevaan (suojakalvon päällä lilluvaan) mixtioniin, jotta se ei imaisisi itseensä liikaa ainetta kullattavasta alueesta. Tällä tupolla sitten pyyhittiin pois ylimääräinen mixtion. Periaateessa kultauksesta tulee sitä kiiltävämpi, mitä ohuempi mixtionkerros on, mutta samalla on varottava ettei sitä poista liikaa. Seurasi tuskastuttava kolmen tunnin odotus, jonka käytin Maria Egyptiläisen piirtämiseen.

Kuvan vasemmassa laidassa näkyy arkissa kiinni olevaa kultaa.

Siirtokulta on hiukkasen kiinni sitä tukevassa silkkipaperiarkissa. Kun arkin laskee kulta edellä mixtoinin päälle ja hieroo varovasti, kulta irtoaa paperista ja tarttuu mixtioniin. Ainakin teoriassa. Käytännössä kultaan saattaa tulla ryppyjä ja vekkejä, lerpattavia reunoja ja vaikka mitä häslinkiä. Lopuksi kullattua pintaa pyöriteltiin suurella puuterisiveltimen näköisellä oravankarvapensselillä. Tämä käsittely siistikin pintaa kummasti ja siloitti pois pienemmät kämmät kokonaan. Kullanmuruja lenteli työn tuoksinassa sinne tänne, farkut kimalteli ja glitteriä oli kynnenalusissakin.

 

Olin kuvitellut että 40:llä arkilla kultaa vaikka mitä, mutta niin kävi, että se riitti juuri ja juuri kahteen 24x30 lautaan, joista kullattiin vain pyhien sädekehä ja tausta - reunat jätettiin kultaamatta. Koska kultapinnasta ei tullut yhdellä kerralla tasainen, tarvittiin yksi kerros sellakkaa väliin, lisää mixtionia, uusi odotus ja toinen kerros kultaa.

En ole ihan varma pidänkö kullan pinnasta ollenkaan. Se on jotenkin kylmä ja tekninen, siihen liittyy jollain tapaa jotain epäpuhdasta, ahneutta, epänöyrää painolastia...  Jokin siinä on minulle niin luotaantyöntävää, että vitkuttelin jopa lehtikullan ostamista tätä työtä varten viimeiseen asti. Kullan ekologinen jalanjälki on hirvittävä, eikä se takuulla ole mitään reilun kaupan tavaraa.

Eikö juuri ikoni pitäisi valmistaa mahdollisimman eettisesti? Eihän voi rukoilla ikonin edessä, jonka materiaalit ovat aiheuttaneet onnettomuutta toiselle ihmiselle, tai vahingoittaneet luontoa? Antti on kehoittanut mietä käyttämään luomu-munia temperan emulsioon. Ensinnäkin siksi, että niiden keltuainen on rasvaisempi, mutta myös siksi että olemme vastuussa teoistamme. Jätän nämä ajatukset hautumaan päähäni, ja teen nämä ikonit valmiiksi. Seuraavien kohdalla voin valita toisin. Voi olla, että haluan tutkia ja selvittää mistä eri pigmentit ovat peräisin ja kuinka ne tuotetaan.

 

Pyhä Kerkyra kurkistelee kullan takaa. 

Kasvoilla oleva kulta on tarttunut suojamuoviin.

The virginmartyrs Holy Kerkyra and Holy Evgenia (also Eugenia or Jevgenia) got two layers of leaf gold. First I treated the icon boards with mixtion and let them dry for about 3 hours. The type of gold we used is called transfer gold, wich means it is stuck to a thin piece of paper. The paper is laid on top of the mixtion, gold side down, and rubbed gently. The gold sticks to the mixtion. It was quite difficult to do it and avoid cracks in the gold, wrinkles, scratches and sloppy edges.

At first I tought 40 leaves will be enough to gild many icons, but it was barely enough for two boards of 24 x 30 cm. Because one layer of gold was not enough ti give a even surface, I had to add a layer of shellac, more mixtion, wait for it to dry and do another layer of gold. Finally the gilded surface was gently rubbed with something that resembled a makeup brush. This treatment made the surface a lot neater, some of the small mistakes wanished. The brushing made little goldcrumbs fly and stick everywhere, I had glitter on my jeans and under my fingernails.

I am not sure wether I like the gilded surface or not. It is somehow very cold and technical, mechanic. I associate it with something impure, greed, not humble at all. I realized there is something I find so disagreable about gold, I was postponig buying the glodleaf for this exercise altogether. The ecological footprint of gold is enormous, and it is definetly not "fair trade" stuff. 

Shouldn´t an icon, if anything, be made of materials produced as ethically as possible? How can anyone pray in front of something wich has caused misery to ohters or harmed nature? Antti has told us to use ecologically produced eggs for the tempera emulsion. First of all because the yolk is fatter, but also because we are responsible for what we consume. I leave theese toughts to brew, and complete Kerkyra and Evgenia. For my next icons I can choose other solutions. I might even find out about different pigments, where and how they are produced.

Peeling of the masking film. 

The x on Kerkyras forehead is for centering the halo.

Uudet laudat, uudet metkut

Neitsytmarttyyrit Kerkyra ja Eugenia ovat päässeet laudoilleen ja piirrokset on vahvistettu. On tullut aika palautella mieleen kultausasioita, onhan tätä tullut kerran kokeiltua.

Antti päätti että kullataan sädekehä ja tausta, mutta ei kehystä. Ensin koko ikonilauta peitettiin suojamuovilla - se ei ole tavallista kontaktimuovia. Kulmiin leikkasin viistot viillot, jotta kulmatkin sai tiiviisti kiinni.

 

Kuvassa Kerkyran alla on muuten vanuvuorellinen keskeneräisen ikonin kuljetuspussi. Pari sellaista piti omella hurauttaa, kun tuntui että Kristus ja Johannes varovaisetsa käsittelystä huolimatta kärsivät jatkuvista reissuista kurssille ja kotiin. Olen keksinyt kuljettaa ikoneita läppäri-repussa. Siinä on kolme tukevaa taskua, joihin jokaiseen mahtuu yksi ikonilauta ja hyvät toppaukset. Nyt ei pitäisi enää tulla kolhuja tai naarmuja.

Eugenian muovista on poistettu taustan ja sädekehän osa.

 

Lautaan on sivelty 6-7 kerrosta sellakkaa, sen verran että kaikki kullattavat alueet kiiltävät. Sellakka on alkoholiin liukeneva aine, ja liuos haisi sen verran että silmiäkin punoitti. Kun alkoholi oli haihtunut, sellakan oma haju oli tuttu ja miellyttävä.

Nyt tulee ikonimaalaukseen pidempi tauko, sillä ensi maanantai on jo Suuren viikon maanantai! Sitten on kirkkaan viikon maanantai ja sitä seuraavalla viikolla jo Vappu! Toivotan kaikille seesteistä juhaln odotusta ja oikein hyvää juhlaa!

Started to work on Holy Kerkyra and Holy Evgenia. Theese two icons I will put leaf gold on. The pictures show Kerkyra with masking plastic, Evgenia with the plastic cut in shape and with shellac.

Easter will be here soon and make a brake in my paintinglessons. I wish you all a very good feast!

8 x neitsytmartyyri

Prosessipiirtäminen ei ehkä ole se ensimmäinen mikä ikonimaalauksesta tulee mieleen, mutta nyt olen harjoittanut sitäkin. Isä Vladin hurskas toive että tekisin 25 esipiirrosta ennen kunkin ikonin maalausta, jää ehkä saavuttamatta, mutta 5 kappaletta on ihan realistinen tavoite.

Kun tajusin että "pojat" valmistuvat hahmotettavissa olevan ajan sisällä, tuli kiire asettaa uudet päämäärät. Vanhin kummityttöni, Kriska Kerkira on tavallaan ikonijonossa ensimmäisenä. Melissa, jonka pyhä on Maria egyptiläinen, olisi seuraavana, mutta Antin mielestä olisi järkevää maalata kahta samantyyppistä ikonia rinnakkain. Neitsytmarttyyri Kerkyran kaveriksi löytyi toinen uskonsa tähden kovia kärsinyt neito, pyhän Evgenia, vakio-lapsenvahtimme Jennin nimikkopyhä.

Viime viikon aikana tuli sitten piirrettyä valtavassa innostuksessa neljä kappaletta kutakin. Korfun nimikkopyhälle, P. Kerkiralle ei löytynyt kunnon esikuvaa, vaan sain käyttää Pyhän Olgan kuvaa. Olga ja Evgenia löytyivät molemmat erinomaiselta nettisivustolta eikonografos.com joka ystävällisesti tarjoaa tulostuskokoisia kuvia yleisön käytöön! Kaksi ensimmäistä piirrosta piirsin sen kokoisiksi kun paperille mahtui, mutta sitten keksin rajata paperille laudan kokoisen ruudun marginaaleineen. Piirsin ensin lyijykynällä, ja kun muodot löytyivät, piirsin päälle Rotring Art Pen´illä. Toiset kavahtavat merkkiä Rotring, se mielletään usein arkkitehtien ja insinöörien kynämerkiksi, mutta Art Penin sketch EF ja F ovat ihan kelpo piitimiä.

Kerkiran kruunu ja huntu hakee edelleen muotoaan. Pukuun tulee paljon erilaisia koristeita, ja hunnun laidassa on värillinen raita. Kuvat ovat tässä siinä järjestyksessä kun ne on piirretty. Kolmas on tehty vahaliitumaisella kynällä. Piirrokset saa isommiksi klikkaamalla.


Oli mukava leikkiä kirjoituksen sijoittelulla ja hakea parasta kirjoitusasua. Evgenian voi kirjoittaa myös Eugenia tai Jevgenia, hän voi olla suomeksi pyhä, kreikaksi hagia ja venäjäksi kai svjati. Kriskan isä pyysi Kerkyralle nimenomaan kreikkalaista kirjoitusasua, Jenni toivoi suomea. Ikonilaudat odottavat jo Tapiolan postissa, mutta aion kuitenkin piirtää vielä ainakin yhden piirroksen kustakin. Voi olla että ehdin enemmänkin, näihin kanhteen ikoniin on tarkoitus tehdä kullattu sädekehä, joten en tiedä mikä on tarkka marssijärjestys.

I have been experimenting with process drawing. Fr. Vladimir told me I should do 25 drawings of each icon before I start to paint, but I guess 5 is better than just one. As I realised St. John and the Pantokrator will get ready sooner or later, I needed to find some new projects. My godchild Kriska will get a virgin martyr Kerkyra and our baby-sitter Jenni a St. Evgenia. I found a excellent site, eikonografos.com with a lot of nice examples to draw from. St. Kerkira however, was not included, so I had to use a St. Olga instead. The drawings are here in the order I drew them, and you can klick them bigger. I guess I´ll do at least one more of each, maybe more. I will have the iconboards arriving at the postoffice tomorrow, but as I will use leaf gold on the halos this time, I´m not sure how to proceed. I will have to wait a week for Anttis advice.

Please, do not copy theese drawings for painting icons. 

They are examples of stages of the process, not perfect drawings!