Glaukoniittia! Glaukonite!

Neitsytmarttyyrit saivat väriä kehyksiin. Sekoitukseen tuli glaukoniittia, okraa, valkoista ja hieman ultramariinia. Hiersin väriseosta ja Antti ripotteli värejä kivelle tv-kokin elkein: tuosta vähän ja vielä ripaus tuota. Lopullinen väriseos oli miellyttävän harmaa vihreä, joka tosin kuivana väripintana oli harmillisen karhea.

"Hiertää glaukoniittia" on fraasi, jonka olen tässä vuoden aikana kuullut kerran jos toisenkin. Nyt pääsin kokeilemaan sitä. Se onkin ihan eri juttu kuin sen keltaokran kanssa sottaaminen. Okra leviää leviämistäään pitkin alustaa ja suurin osa työstä on värin kaapimista uudelleen kasaan. Glaukoniittijauhe käyttäytyy toisin - se kulkeutuu hierrettäessä kivilatan keskelle, mistä sitä on helppo taas hiertimellä levittää. Kuinka tavattoman miellyttävää! Siihen verrattuna on pikkuseikka, että glaukoniitti vaatii todella pitkää hiertämistä ennenkuin hiekkainen rahina muuttuu hennoksi suhinaksi. Yllä olevien linkkien kuvat mineraaleista paljastivat kenties ilmiön syyn: glaukoniittirae on pieni piikkinen pallo, okra taas näyttää luonnon pesusieneltä.

 

The virginmartyrs got color on their frames. The mixture was made of glauconite, yellow ochre, titanium withe and some ultramarine. I ground the mix and Antti sprinkled pigments over the grindstone as if he was a chef at a tv show: some more of this and a pinch of that. The final colour was a pleasant greyish green, but when it dried the surface felt very sandy.

 

"To grind glauconite" is a phrase I have heard several times over the last year, and now I had the chance to try it. It is something totally different from messing with yellow ochre, an other mineral that has to be ground before painting with! Ochre spreads wildly ower the stone slab, and most of the work is scraping it together with a palette knife in order to keep it on the slab in the first place. The glauconite powder behaves differently: it gathers nicely in the middle of the stone and it is easy to spred it out again with the glass muller. How very pleasant! Compared to this it is a minor point that glauconite has to be ground for quite a wihle before the sandy rasping sound changes to a quiet rustle. I guess the reason for this can maybe be seen, if you look at the links to the minerals above. A granule of glauconite is like a thorny little ball, whereas ochre looks like a sponge.