En ole ihan
varma pidänkö punsseloinnin jäljestä. Ainakaan tämän kokemuksen jälkeen.
Kävi ilmi että juuri nämä Kerkyraan ja Evgeniaan käyttämäni pohjat
olivat aivan poikkeuksellisen kovia. Niin kovia että tällaisen
keskikokoisen ja -ikäisen naisen käsivoimin ei punsselista meinannut
jäädä kunnon jälkeä. Koska punsselissa oli piikki molemmissa päissä, ei
siihen voinut nojatakaan.
Jouduin käyttämään paljon voimaa eikä kohdistaminen ei ollut niin
tarkkaa kuin olisin halunnut.
I had to press the tool very hard, and it was dificult to place the dots accurately.
Olin
päässyt vähän yli sädekehän puolenvälin kun pohja yhtäkkiä antoi
periksi. Punsselin piikki rusahti useita millejä pohjusteen sisään.
Koska takana oli jo kokonainen työpäivä, tuloksena oli hysteerinen
hihityskohtaus, joka ei ottanut loppuakseen. Laudan reunasta törröttävä
punsseli oli tässä tilanteesa kertakaikkisen koominen näky. Antti vakuutteli että pohjusteen voi paikata.
Seuraavalla opetuskerralla etsin käsiini pienen vasaran, ja lupasin Antille korvata punsselin, mikäli se vaurioituisi. Kolmella kevyellä napautuksella sain sopivan syvyiset kuoppaset pysymään linjassa. Kerkiran kruunu sai myös punsselikoristeet.
----
For the next lesson I found a small hammer, and promised Antti a new embossing tool, if it would break. With three small taps I could make a nice mark in the right place. St. Kerkyras crown got some embossing too.
1 kommentti:
Kiva, kun poikkesit. Terveuloa uudestaan :-)
Hauskaa uutta vuotta!
Lähetä kommentti