keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tekemällä oppii - Learning by doing

Tuli taas aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata Porvooseen Fredrikan lähteelle ikoniviikonloppuun. Pyhän Kerkiran hepeneet tuli huolella käytyä läpi jo edellisessä postauksessa, mutta viikonlopun varsinainen kohokohta oli P. Evgenian vaatteiden vaalennokset. Evgenia on maalattaessa käyttäytynyt hieman kuin tyypillinen keskimmäinen lapsi, ei tuota paljon vaivaa, ja kulkee mukana ja odottaa kiltisti vuoroaan. Johannes Edelläkävijän kanssa oli hieman sama juttu. Neidon mafori oli kuitenkin aikamoinen suhru, valoalueet olivat missä sattuu ja miten sattuu. En ollut niihin tyytyväinen, joten en yllättynyt, kun sain kuulla että nyt pistetään tuo uusiksi.

P. Evgenian vaate, vanha versio, valon käsittely päin mäntyä.
St. Eugenias clothes, old version, the light areas are all wrong.

Onneksi ei sentään tarvinnut raaputtaa pois koko maforia. Uusi valoväri tehtiin ultramariinista, kromihydroksidi vihreästä, mustasta ja valkoisesta. Antti selitti että valo-alueiden pitää olla selkeitä alueita ja muotoja. Äkkiä oli kuin päässä olisi pieni ovi auennut, ja tajusin miten oli maalattava.

Olen opiskellut hieman pedagogiikkaa, ja tiedän että oppiminen tapahtuu usein portaittaisesti ja hyppäyksittäin. Asiat opitaan ensin alitajuisesti, ja kun tietoa ja taitoa on varastossa, se voidaan soveltaa käytäntöön. Silti se mitä seuravaksi tapahtui, tuli täytenä yllätyksenä. Ykkösvalo suhahti pukuun sellaisella vauhdilla, että hädin tuskin tajusin mitä tapahtui. Pensseli vei kättä, eikä päinvastoin, se oli kuin zeniläistä jousiammuntaa. Sain oikein pidätellä itseäni, etten olisi maalannut kakkosvaloa ennen kuin Antti kävi tarkistamassa että kaikki oli kunnossa.

Täällähän syntyy bysanttilaista vaatetusta kovaa vauhtia, Antti totesi, ja jatkoi seuraavan oppilaan luo. Avasin suuni sanoakseni, että tuo ei ole minun maalaamaa, mutta samassa hoksasin, että kyllä se oli. Sitten tunsin, että tuonpuoleisessa joku hymyili.
 
Ensimmäinen valo on selkeinä alueina ja toinen viivoina ja väritiploina.
First light is in clear areas and shapes, and second light as lines and dots.


I was attending another weekend course in Porvoo. I have already posted about St. Kerkyras jewellery, but the weekends real highlight was highlighting St. Eugenias maforion. Painting St. E. has been like dealing with a typical middle child. She has not caused me too much trouble, and been waiting for her turn like a good girl. Her robe, however, was a mess. Lights and shadows were placed haphazardly all over it. I was not happy with it, so when Antti said we had to redo it, it came as no suprise.

Fortunately I did not have to scrape off the whole thing. A new color for light was made of ultramarine, viridian, black and withe. Antti explained that the light has to be painted in shapes, clearly defined areas. Suddenly it was as if a small door had opened in my mind, and I knew what he meant.

I have studied some pedagogics, and I know learning often happens gradually, first the learning seems to stand still and suddenly leaps forward. Things are taken in subconsciously and when the information sinks in, or the skills mature, the things learned can be put into practice. Still, what followed, took me by suprise. The first layer of light spread over the dress so fast I hardly understood what happened. The brush lead my hand, not the other way around. It was like zen archery. I really had to rein myself in to keep me from painting the second light before Antti had checked the first was ok.

"Here we are having some byzantine clothing!" Antti said, and continued to the next student. I opened my mouth to say something like "That´s not painted by me!" but at the very moment I realized that indeed it was. Then I got a strong feeling there was an otherworldly smile right behind me.

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Kiitos tästä prosessikuvauksesta. Laitan sen muistiin. Huikein hetki tietysti on tuo hymy tuolta puolen: onnellinen tapahtuma!

Kata kirjoitti...

Juu. Pohdin pitkään kirjoitanko siitä. En haluaisi kirjoittaa tänne ihan pehmosia. Sitten ajattelin että ehkä tieto siitä, että meillä on tuki tuonilmaisissa, auttaa jotakuta muuta.