...sielun peili - mutta kenen?

Solmublogissa on ollut hiljaista, sillä maalaamisessa on ollut neljän viikon tauko opettajan matkan takia. Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran, työn alla on koukuttu villatakki itselleni, vintage -ohjeesta. Koptilaisen enkelin kirjonta on loppusuoralla, nyt kun päivänvaloa on taas riittämiin. Lupaan palata pian asiaan näistä aiheista. Ikonimaalauskin tulee vastaisuudessa etenemään lähes viikottain. Totesin nimittäin, että jos kurssikertoja on joka toinen viikko, ja kerta jää välistä, tekemisen "säie" jollain tapaa katkeaa. Tauon jälkeen pitää ikäänkuin rykäistä itsensä taas käyntiin. Onneksi Antin Mellunmäen maanantai-ryhmässä oli tilaa, ja julkisilla pääsee perille.

Maanantaina olin vihdoin taas Trapesassa kimpsuineni. Kristus ja Johannes edistyivät aimo harrppauksen, ja oli aika aloittaa kasvojen yksityiskohtien työstäminen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Antti tuuppasi minut reippaasti omin päin "heikoille jäille" eikä tällä kertaa (ainakaan vielä) osallistunut maalaamiseen. Kesäkurssin Jumalansynnyttäjä "sai silmät" vähän niinkuin varkain, ja hänen katseensa tuntui pitkään omituiselta ja vieraalta. Nyt sain sutia silmät kuten parhaiten taisin. Illan aikana Kaikkivaltiaan kasvot saivatkin uuden ja hieman hassun ilmeen.

 

Hän miettii omiaan ja katse harhailee jonnekin ylä-oikealle. On ihan muissa maailmoissa. Ei käy, kyllä Vapahtajan, jos kenen, on katsottava ihmistä silmiin! Tiistai-aamuna ryhdyin sitten korjailemaan annettujen ohjeiden mukaan. Ensimmäisessä pikku-kuvassa on harhaileva katse, toisessa valkuaiset on pesty pois ja viimesessä olen maalannut valkuaiset uudelleen toiselle puolelle. Valkuainen itse asiassa maalataan harmaalla.

Tässä alla vielä kasvot kokonaisina. On se pienestä kiinni - millistä, sanoisin. Poltettu sienna antoi partaan mukavan punerruksen, ja viiksiä tuuhensin varovasti. Ja nyt, tätä kirjoittaessani huomaan että leuan kärki on siirtynyt pahasti vasemmalle! Mitä ihmettä? Kuka tuon teki? Sehän on ihan vinksallaan... taitaa Vapahtaja pitää hyvää huolta siitä että en ylpisty liiaksi!

 

Tässä hieman niksi-pirkka -osastoa: 

lasinen koeputki on parempi hierrin kuin ei hierrintä ollenkaan. 

Sisälle on valutettu erikeepepriä, jotta putki ei rikkoonnu.

 

Ja Johannes Edelläkävijä... Valattaja-Iivana, Ioannis, Jussi, hänestä ei koko maalaamisen aikana ole ollut huolta eikä murhetta, katsoo vain kerta kerralta lempeämmin! Alkupiirroksessa tuima nasiiri tapitti kulmat kurtussa, mutta nyt katse on murheellisen sääliväinen. Näin valokuvaa katsellessa on vaikea käsittää että olen hänet itse maalannut!

It has been a wihle since I last posting. The iconpainting course meets every two weeks, and if one meeting is cancelled, the gap between the lessons feels very long. Too long, as a matter of fact. Like in any other creative work, if the prosess is interrupted, it feels awkward to start again. Fortunately Antti has anoteher group in Mellunmäki, and I can from now on go there too. I hope this will mean more blog updates, too. 

I also have an tunisian crochet project going on. It´s a sweater for myself from a vintage pattern. The embroidery of the coptic angel is progressing too, now that we have more daylight. I promise to get back to theese subjects soon!

Monday evening I finally got to paint agan, and could make some progress with Christ and St John. I am so happy Antti did not interfere with painting the eyes this time. The Teotokos from the summer course got her eyes painted by Antti, and still I feel she is a bit strange to me. Now I could go my own trial-and-error way. The first picture shows my first attempt with Christ. He has a funny expression in his eyes, he is not looking out of the picture, his mind is wandering. In order to make him concentrate a bit better, Antti suggested I move the white (grey, actually) to the right of the iris.

The three small pictures show the process: eyewithes to the left, washed away, and moved to the right.

The expression of the eyes really is a matter of millimeters! And, by the way, as I am writing this, I noticed his chin has slipped away to the left... What? Who did that? Or is it the mouth going to the right? My Saviour takes good care I don´t become overly proud.

And St John the Forerunner... Ivan, Ioannis, Johannes, he is never causing me any sorrows or troubles.  In the first drawnig the grave nazarite was giving me a gloomy look. Now his eyes are full of compassion. Just look at him! I can hardly belive I painted him.