torstai 29. heinäkuuta 2010

Kesäkurssin loppuspurtti

Torstaina väri- ja vaalennuskerroksia alettiin lisätä ikoniin kiihtyvällä tempolla. Antti kävi tekemässä sädekehän ääriviivan ympyräpiirtimellä. Sellainen pitänee hankkia, oli sen verran vekkuli väline, että sen käyttöä täytyy harjoitella. Väline on kuin harppi, jonka piirtävä pää muistuttaa perinteistä kastettavaa mustekynää. Plurauttaa siis väriä vääriin paikkoihin, kun sille päälle sattuu. Ruuvilla voi säätää viivan leveyttä. Kärki kastetaan väriin ja kahden kärjen väliin jää pari tippaa väriä. Muistan että isoäidin posliinimaalaustarpeisiin kuului sellainen, minne lie joutunut. Lapsena leikin sillä, enkä saanut tolkkua miten sitä on tarkoitus käyttää. Arkkitehtien varustukseen ympyräpiirrin on myös kuulunut, vaan ei enää, kun tekevät kaiken tietokoneella.


Antti piirtää ympyrää, piirrin on vähän suhrinut (oikealla)

Kurssilaisten ikonit alkoivat jännittävällä tavalla näyttää todella erilaisilta, vaikka esipiirros ja värisekoitukset olivat useimmilla samat. Jopa ilmeet olivat hyvin eri oloisia. Kasvojen valennuskerroksiin ryhtyminen hirvitti aluksi, mutta kun katsoi mallikuvia tuli kohtalaisen luottavainen olo. Vihreän taustan epätasaisuuksista en pitänyt ollenkaan, mutta työ ikääkuin vieri eteenpäin, eikä niiden kanssa sipertämiseen ollut enää aikaa. Antti suhasi ympäri luokkaa ja jakoi värisekoitus-tilkkasia sellaisella tempolla että heikompia hirvitti. Tämän monimutkaisempaa opetushommaa on muuten vaikea kuvitella, kaikki lahgat käsissä ja kaikki pallot ilmassa. Opettajalla on myös vatsuu siitä että syntyy sitä mitä pitikin. Ehkä 10 aloitelevaa kutojaa, ja loimien laitto puihin olisi vaativuusasteeltaan samaa luokkaa? No, jaa, 7 teiniä pilkkopimeässä komerossa ja valotettujen mustavalkofilmien laitto kehityspurkkiin oli kyllä kans niitä opettajauran herkkuhetkiä.

Tähän jäin kun torstaina oli aika lopettaa.

Torstai-iltapäivästä ajattlin, että ok, tämähän jää selvästi ihan kesken. Ei se mitään, joskus mahdun ja ehdin johonkin ryhmään tekemään sen valmiiksi. Tilanne ei edes harmittanut, sillä Antti oli varoittanut että kaikki eivä ehkä saa työtä valmiiksi. Kasvojen vaalennukset oli tehty ja Antti on lisännyt niiden päälle punertavan lasuurin. Jumalanäidin ilme oli rauhallinen, mutta vasen suupieli nyki - näytti siltä että kohta häntä alkaa naurattaa. (Ai, sä maalaat mua? Ihan kiva, antaa menä vaan!) Koko kurssi puski töitä kovalla tahdilla kunnes oli aika lähteä luterilaiseen palvelukseen Punavuoreen, Agricolan kirkolle.

Suomen luterilaisen kirkon jumalanpalvelusuudistuksen jälkeen en ole juurikaan käynyt sikäläisissä palveluksissa, ja vesper olikin tunnelmallinen yllätys, eikä oikeastaan kovin kaukana edellisen illan katolisesta palveluksesta - ainakaan ortodoksisen maallikon näkökulmasta. Palveluksen jälkeen pastori Henri Järvinen kertoi luterilaisen kirkon kuvasuhteesta laajemminkin, ja pahoitteli ettei hänen tästä aiheesta väitellyt kaverinsa ollut päässyt paikalle. Puhe sivusi mm. Tyrvään kirkon maalauksia ja Tuomas-messua. Tällä kertaa syntyi jopa hieman keskustelua, ja tilaisuus oli kaikin puolin kiintoisa. Mietiskelin sitä miten uusissa luterilaisissa kirkoissa näkee toisinaan Kristusta esittäviä taideteoksia, joista puuttuu kasvot. On nenä, hiukset ja parta, mutta muut kasvonpiirteet puuttuvat. Ilmiö on melko tavallinen. Mistähän siinä on kysymys?


Antti näyttää (vauhdikkaasti) miten aluspuvun vaalennosta tehdään.

Perjantai-aamuna oli vuorossa maalata mm. ikonien tekstit ja Jumalansynnyttäjän maforin tähdet, vaatteiden vaalennokset, sekä kasvojen yksityiskohdat ja elävöittämisviivat. Vaikka olin varautunut mestari-oppipoika -tyyppiseen opetukseen, tuli hieman yllätyksenä kun Antti parilla ripeällä pensselivedolla teki ikonin silmien yksityiskohdat. Sen verran ehdin lausua väliin, että saisko vähän isommat pupillit kuin teit tuolle Susannan ikonille? Sain myös luvan varovasti tummentaa iiristen ruskeaa oikealta, silmänvalkuaisen vastkkaiselta puolelta. Ennen kuin oikein tajusinkaan, ikoni oli kutakuinkin valmis! Olin täysin varautunut omaan mokailuun tässä työvaiheessa ja siihen että saattaisin tulla kurssilta kotiin mukanani jotakin, josta rivakalla hionnalla saisi tukevan pannunalusen. Olin ihan pöllämystynyt, hieman kuin olisi ollut raskaana ja joku muu hoitanut synnytyksen.

Sitten olikin aika siivota luokka ja keittiö. Palautekeskustelu jäi harmillisesti liian vähälle, sillä Antin piti ehtiä Raumalle lähtevään bussiin. Siihen tulee varmasti myöhemmin joku sopiva tilaisuus. Sitäpaitsi, taisin nyt jäädä ihan käytännön koukkuun, sillä tätä ikonia ei koskaan käytetä yksinään, vaan se on deisis-ryhmän osa - sen kuuluu olla yhdessä Kristuksen ja Johannes Edelläkävijän kanssa!

Ikoniltahan tuo näyttää...
Kunnia Jumalalle ja kiitokset kaikille mukavasta kurssista!



10 kommenttia:

Altocumulus kirjoitti...

Upea! Tykkään ikoneista, vaikka olenkin evlut, muutama miehen Kosovosta tuoma meiltäkin löytyy.

Kata kirjoitti...

Kiitos! :) Ikoneista on helppo pitää, enpä ole koskaan tavannut ketään joka ei tykkää! Ja ikoni katsoo silmiin. Se ei ole pinta vaan aukko toiseen todellisuuteen.

Leena kirjoitti...

Niinpä muuten katsoo suoraan silmiin, en ole sitä ennen tullut ajatelleeksi. Minusta ikonisi on valmis, mutta se nyt tietysti on ihan asiaa tuntemattoman mielipide.

Kata kirjoitti...

On siinä vielä hiukka viilaamista: Kuvassa ei näy, mutta sininen aluspuku ja myssy hunnun alla hyökkää silmille liian rajusti. Vihreän kehyksen ja vihreän taustan väliin tulisi ehkä vihreä viiva. Mutta tämä on tällaista hifistelyä. :)

Lopulliset värit saa nähdä vasta puolen vuoden päästä kun tulee olifa eli "lakka" päälle.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Eksyin blogiisi sattumalta. Kyllä olet maalannut kauniin ikonin.

Kata kirjoitti...

Kiitos! Nyt on kova hätä löytää luotettava lapsenvahti, jotta voin jatkaa maalamista... :(

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa ikonistasi tullut kaunis ja harmoninen

Michael kirjoitti...

Fina färger, roligt att du hittade min blogg, så att jag fick se din. Var har du lärt dig måla ikoner?
Just nu har jag och min fru öppet hus i vårt hem. Idag har det varit fler än 100 besökare här. Vi hann varken äta eller dricka på hela dagen. Jag visade mina akvareller och mina ikoner, som finns i min ateljé. Min fru visade bokbinderi i hennes del av huset.
Jag längtar efter att få måla en ömhetsikon till vår dotter.

Kata kirjoitti...

Hej Michael! Antti Narmala undervisar mej. Han är ikonmålare och konservator, så man kan vara säker på att inte lära sej nåt tekniskt galet... :) Jag har varit på Anttis kortkurss i höstfina Borgå, H. Kerkyra och H. Evgenia blev nästan färdiga.

Är det ok om jag länkar till din blog på min linksida?

Michael kirjoitti...

Det är ok att du länkar min sida, roligt att få vänner över världen.