sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Lorvimisen taito

Maailma natisee liitoksissaan, monellakin tavalla. Kulunut viikko on minusta ollut todella raskas. Japani, Libya ja kotimaan huolestuttavat vaaligallup-tilastot painavat kai kaikkien mieltä... siksi, hyvä lukija, haluan pienen hetken viihdyttää kirjoittamalla vallan turhista asioista.

En edes oikein muista milloin viimeksi kävin yksin Helsingissä. Matka kotoa keskustaan kestää 15 minuuttia mutta jää silti usein tekemättä. Asioiminen kahden uteliaan pikkupojan avustamana on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tänään sain itseni yksin liikkeelle. Taivaalta sateeli suuria lumihiutaleita, jos olisi ollut joulukuu eikä maaliskuun puoliväli, sää olisi ollut ihan mukava. Onneksi innokas neulegraffitin tekijä oli tehnyt bussipysäkille lämmikkeen...


Kaupungilla hoitelin muka yhtä sun toista pientä asiaa, sovitin kenkäparia, ostin purkin gessoa ikonien harjoituspohjiin, nyörin paastoristiin, mustan topin ja pari pussillista pähkinöitä. Voin ylpeänä kertoa, että selvisin ulos Hobbypointin ovesta jo toisella yrittämällä. Retken päätarkoitus, sen tunnustan, oli kuitenkin ihan häpeämättömästi lorviminen. Lorvimisessa on ihan oma estetiikansa, se on omanlaisensa tajunnan taso. Kaupunkitilan aistiärsykkeet lakkaavat hämmentämästä, kun tavoitteena on tehdä "ei mitään". Yhtäkkiä kaikki ohikulkijat ovat kiinnostavia, katse jaksaa viipyä rakennuksissa ja ratikkakiskoilla. Tajunnanvirta vuolastuu, mutkittelee ja hyppii.

Toisenlainen lorvimisen aspekti aktivoituu kirjakaupoissa, ja aivan erityisesti antikvariaateissa. Nuo bibliofiilin palvontamenojen pienet, ahtaat, pölyiset kappelit saavat ajatusvirran hidastumaan, syvenemään ja levenemään. Hartauteen virittävää jalostunutta selluloosaa lattiasta kattoon! Tällä kertaa nuuhkin vanhaa papreia Kampintorin antikvaarisessa kirjakaupassa: Venäjä Ilja Glazunovin taiteessa, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Mustalaissatuja, Mandariinit ja Vihervaaran Anna...


Kahvilalorviminen on myös oma lajinsa, johon yleensä kuuluu olennaisena mausteena ohikulkijat. Harvassa on se kahvila, jossa ei voi istua katselemassa sinne tänne säntäävää kansaa. Oma pysäntyneisyys korostuu, ja tulee tunne että itse tietää jotakin, joka muilta jää huomaamatta. The Ounce´n teehuone on erilainen. Teemaistelu takahuoneessa on vielä enemän hiljaista ja yksityistä. Tila on hämärä ja klassinen musiikki soi. Huoneen perällä istui kaksi naista ja keskustelivat hillitysti englanniksi. Puotiemäntä Inna tarjoili valitsemani senchan lasisesta kannusta. Aika pysähtyi ihan kokonaan, minulla ei ole aavistustakaan kauanko istuin siinä teekuppini kanssa. Lopulta minut havahdutti voimakas karvasmantelin tuoksu ja siirryin puodin puolelle selvittämään mistä se tuli.


Teehuonelorviminen oli ihan uusi ja erilainen kokemus!

Karvasmantelin tuoksu tuli hedelmätee -sekoituksesta nimeltään Kielletty hedelmä.
PS. Unohdin ostaa kerppipaperia..



This last week has been really heavy in many ways. News from Japan, Libya and the disturbing results of preliminary polls about the upcoming elections here in Finland made me feel so sad. Therefore I now want to write about doing sweet nothing...

I can´t really remember when I last was alone Helsinki. Going to town with two little boys is not fun - for mommy. Today I had some free time to use and got myself to the bus stop. It was snowing, if this would be december, the weather would have been fine, but we are half way through march. Fortunately some friend of yarn graffiti had made a seatwarmer for the bus stop.


In town I had quite a few little things to do. I tried on a nice pair of shoes, bought a jar of gesso for some icon boards, a string for my new cross, a black tank top and some pistachio nuts. I am very proud I managed to get out of the craft store almost right after I made my second purchase there...

My main aim in my excursion was however, I confess, to shamelessly idle about. Ideling has its own state of mind, it´s own estetics. When I am doing nothing, the bustle of the city and the passers by are  becomming interesting. My touhgts bubble and jump. Then again, if I  idle in a bookstore, especially a antiquarian one, my touhgts flow wider and deeper. I spent quite a while in a beautyfull old bookstore, a true sacntuary for bibliophilic ceremonies: Russia in the Art of Ilja Glazunov, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Gipsy farytales, Les Mandarins ja Ann of Green Gables... 
Sitting in a café is again a different way of idelness.  Here the essence is usually watching the passers by. When I don´t move and everybody else is running about, I get the feeling I know something they do not understand.
 
Today I fonud yet another lovely way of idelness! The teeroom The Ounce is a very english style teeshop that has a nice quiet backroom for sitting down to taste a tee you are interested in. Having a cup of tea there was really different from a busy coffeshop. Time stood still and I had no idea how long I sat there sipping my sencha. I think everybody needs once in a while to loose their sense of time!



2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Hej Kata!

Jag grävde i mitt minne, och namnet på din blogg ploppade upp. Min tidsbrist gjorde att detta inlägg lockade.. Roligt att få läsa om dina tankar, och på två språk dessutom! :-)

Kata kirjoitti...

Hej Maria! Roligt att träffas här. Nästa gång du kommer ska du få smaka på teet jag inhandlade. Påminn mej om jag glömmer.

Ge gärna bloggadressen vidare!