Viime viikonlopun kurssi Oronmyllyllä ylitti kaikki odotukseni - väri lensi laudalle sellaista vauhtia, että ihan hirvitti. Kasvot valmiiksi viikonlopussa - tämän kun osaisi toistaa ominpäin!
Kuten tähänkin asti, Antti opetti kärkisivellintekniikkaa Teofanes Kreetalaisen mukaan. Tämä tarkoittaa karkeasti yksinkertaistaen että kasvojen valoalueet maalataan hyvin kuivalla siveltimellä hipsuttaen ja jokaisen valovärin jälkeen maalataan okra lasuuri. Tässä alla tulee tarkempi selostus, joka pohjautuu luentomuistiinpanoihin. Tämä ei ehkä ole niitä kaikkein jännittiävimpiä postauksia, olen kirjoittanut sen lähinnä siksi, että oppi oikein painuisi selkäytimeen.
Ensin tehdään normaalit pohjatyöt, siirretään piirros laudalle ja maalataan punaokran ja mustan seoksella ja maalataan
pohjaokra ja sankir. Pohjaokra vedellään laihana isolla siveltimellä sinne tänne suunnatuin vedoin. Sankir sekoitetaan okrasta ja mustasta ja levitetään pitkin vedoin, jotka kallistuvat kerros kerrokselta eri suuntiin. Näin saadaan tasainen pohjaväri.
First some yellow ochre and sankir, this I had painted before the course.
Sitten sekoitetaan I-valo eli
”appelsiiniväri” keltaokrasta ja sinoperinpunaisesta. Keltaokralla tulee olla lämmin, ei vihertävä,
ja riittävän peittävä. Jos sankir
on tumma, voi laittaa valkoista jo I-valoon. Silloin on hyvä käyttää sekoitusta sinkkivalkoinen/titaanivalkoinen 50/50 % tai 40/60% Sinkkivalkoinen ole ei kestävä, eikä peittävä, mutta sillä saa kauniita kuultoja. Appelsiinivärillä maalataan valoalueet
laajimman rajauksensa mukaan. Väri pitää olla vahva ja emulsiopitoinen,
sivellin pyyhitään todella kuivaksi ja maalataan hapsuttamalla. Välilasuuri maalataan ohuesti okralla koko kasvoille, isolla siveltimellä.
II-valoa varten sekoitetaan okraa, edellistä
appelsiiniväriä ja valkoista, sekoitus vain vähän vaaleampi kuin I-valo. Tällä värillä maalataan sama alue kuin edellisellä värillä, paitsi valoalueen pitkillä reunoilla, poskilla, kaulalla ja otsalla, joissa hiukan edellistä valoväriä saa
jäädä näkyviin. Ohut okra välilasuuri maalataan koko kasvoille.
III-valoon käytetään II-valoväriä ja valkoista. Sillä maalataan pienemmät alueet kuin edellisillä, ei luomiin. Väliin jälleen emulsiopitoinen okralasuuri. Vaalennusväriä kannattaa testata ensin nenänpäähän, joka on jokatapauksessa melko vaalea. Pitkät valorajat poskessa, otsalla ja kaulalla rikotaan hapsuttamalla saknkirilla ja niiden päälle maalatan okra lasuuri. Kasvot on maalattava hieman haluttua vaaleammiksi, sillä valkoinen väri painuu kuivuessaan ja olifa tummentaa kasvoja entisestään. Viimeiset valoväri-kerrokset saavat olla ”viivaisempia” kuin edelliset, siveltimenvedot saavat näkyä.
Lopuksi tehdään makeutus - glikasmos - kuivaa sinoperia ripotellaan talouspaperille ja pyyhkäistään siitä sormenpäällä poskiin, leukaan ja otsalle, värialueen rajat rikotaan vaalennusvärillä, ja väri kiinnitetään ohuella okralasuurilla. Viimeiset valot maalataan lähes puhtaalla valkoisella, ei enää okralasuuria. Seuraavasse postauksessa käyn läpi kasvojen ja hiusten viimeistelyn.
3rd light, and some sweetness or "glikasmos" - pure cinnabar
on the cheeks, right temple and chin.
The course at Oronmylly was quite a expierience. We worked from friday afternoon to sunday afternoon, I got the face ready during the weekend. I hope to one day be able to do the same on my own! This post show the different stages of painting the light of the face according to the Cretan school. As this and the following post are mostly written as a note to myself, to be able to remember the workflow, I will not translate the entire text this time. Please let me know if you have questions about the technique! I´ll be happy to answer.
2 kommenttia:
Kyllä tämä itse asiassa on hyvinkin kiinnostavaa: ei ikinä arvaisi millä tavalla ikonin ihmeellinen pinnan syvyysvaikutelma syntyy, ellei joku kertoisi.
Hienoa työtä, kiitos kun jaat!
Piti lukea moneen kertaan ennen kuin ymmärsin mitä tarkoitit - olen kesäaikaan sirtymisen jet-lagissa. :)
Tämän ikonin kanssa oli aivan eritysen ihmeellistä että vaiheet tehtiin parissa päivässä, koko ajan saman pöydän ääressä. Se lähestulkoon ilmaantui siihen ihan silmissä, mitä nyt vähän hapsuttelin väriä. Seuraavassa postauksessa onneksi taas luvassa kommelluskuvaus, ettei pääse kihahtamaan hattuun.
Lähetä kommentti