Ikonilaudan valmistus I

Solmublogi oli pitkällä lomalla! Tässä on kesän aikana pakerettu yhtä ja toista, vaikka mitään ei ole julkaistu. Tällä kertaa postauksen aihe on melko tietopuolinen, eikä ainakaan kovin esteettinen. Alkukesän kävin ahkeraan Suomenojan nikkariverstaalla. Tein ikonilautoja ja saattelin vuoden tauolla seisseen rahin maalattavaan kuntoon.

Liimapuulevyn valmistus oli siis kesäkuun teema. Ikonilauta on itse asiassa mainio harjoitustyö aloittelevalle nikkarille. Yleensä puutyön noviisi saa tehdä leikkuulautoja, mutta ikonilauta ei yksinkertaisimmillaan juurikaan niistä eroa. Ainoa ero on että siinä käännetään sydänpuu pintaan, kun leikkuulaudassa vuorotellaan syysuuntaa. Tämä siksi, että puulevy käyristyy aina sydänpuuhun päin ja ikonin halutaan käyristyvän kuperaksi - ei aaltoilevaksi tai koveraksi.

Ikonilauta - icon board

Leikkuulauta - chopping board

Puutavaran menekin arvioiminen tuntui melkoiselta arpapeliltä. Minulla oli noin 140 cm pitkä, 25 cm leveä ja 5 cm paksu raakalankku tervaleppää. Päätin siis tehdä niin isot laudat kuin vaan saan, ja lopputulos oli kaksi suunnilleen 30 x 40cm lautaa. Yksi pätkä jäi yli, sillä lankun toisessa päässä oli halkeama - säästin palan koska siitä saa vielä jotakin tehtyä. Sirkelin, oiko- ja tasohöylän käyttö tuli ohjaajien avustuksella kerrattua, ja lopulta oli kasa kutakuin yhtä paksuja ja yhtä pitkiä palikoita yhteen liimattavaksi. Puupajan jätelaatikosta pelastin vielä hyvät palat tervaleppää ja koivua, ja niistä kokoilin muutaman pienemmän laudan.

Tervaleppää - Black alder

Isompien lautojen taakse tarvitaan tammiset kiilat estämään lautaa käyristymästä liikaa. Tammea siksi, että on tervaleppää kovempi puulaji. Kiilojen valmistukseen tarvitaan laite nimeltä käsiyläjyrsin. Se on hieman kuin porakone, joka tekee tietyn muotoisen ja levyisen uran. Puuseppäkaverini Joonas avusti tässä työvaiheessa. Ensin jyrsitään lautojen takapintaan urat, ja sitten valmistetaan niihin sopivat kiilat. Tämä on taas niitä töitä joihin pätee sanonta helpommin sanottu kuin... Koska jyrsinterä on huomattavasti kapeampi kuin tarvittava ura, joutuu käyttämään sopivaa vastetta, ohjaavia levyjä joita pitkin jyrsitään muutamaan kertaan edestakaisisn. Vasteet ja ikonilauta kiinnitetään pöytään ruuvvipuristimilla. Tärisevän jyrsimen pitäminen ruodussa vaati melkoista voimankäyttöä ja koko ajan oli pieni huoli päällä, että kone nappasee jostakin liikaa, ja koko lauta menee pilalle.

Tämän näköinen on käsiyläjyrsin. 

I think this is called a miller?

Tammikiilat tehtiin samalla koneella ja samalla terällä, jotta saadaan yhteensopivat muodot. Kone kiinnitettiin jyrsinpöytään ylösalaisin ja tammipalikkaa kuljetettiin vastetta pitkin, terä muotoili palikan sivua. Tämä oli jo huomattavasti miellyttävämpi vaihe, joskin kiilan leveyden säätäminen oli taas pikkaisen hyvän mielikuvituksen varassa. Mitta-asetikojen tarkkuus ja vasteen ruuvaaminen haluttuun kohtaan ei ollut niin täsmällistä ja helppoa kuin olisi suonut. Kukahan noita puuntyöstökoneita oikein suunnittelee? Minusta mikä tahansa ompelukone, saumuri tai kangaspuut ovat huomattavasti käyttäjä-ystävällisemmin ja nokkelammin valmistettuja! Joo, mä tiedän, olen pahasti allerginen huonolle muotoilulle...

Ainakin näin alkuun tuli lautoihin pientä tekovikaa: toiseen jyrsin innoissani vahingossa kolme kiilauraa, kun kiinnitin vasteen seuraamaan väärää apuviivaa, mikä tietysti oli ihan oman sähläyksen tulos. Toiseen lautaan kiilojen urat tulivat himpun verran väljiksi, niin että kiilat eivät meinaa pysyä paikallaan, tämä on mielestäni sen epätäsmällisen koneen vikaa. Joonas vakuutteli että nämä pikkuviat eivät oikeastaan haittaa menoa. Kolme kiilaa tukee vielä paremmin kuin kaksi ja tippa liimaa kiinnittää väljät kiilat riittävän hyvin.

Usein ikoneihin jyrsitään vielä etupuolelle kuva-alan kokoinen syvennys, kovcheg eli arkki. Kovcheg on etenkin venäläisen ikonitaiteen juttu. Sen symbolikka on että ikonin kyydissä purjehditaan pelastukseen. Päätin jättää sen tällä kertaa suosiolla väliin, kiilojen jyrsimisessä oli minusta seikkailua kerrakseen. Joka tapauksessa opin paljon hyödyllistä lautoja tehdessäni ja se oli kaikin puolin mukavaa puuhaa, joten teen varmaan jatkossakin omat lautani.

Seuraava postaus kertoo ikonilautojen valkaisusta eli maalauspinnan valmistuksesta.


Solmublogi has been on a long holiday! I have been working on many things, but have not got around to do any posting. I had started to do some woodwork on a short course last year. Espoo city has a nice carpenters workshop wich is open for everybody, with all the tools and an intructor. In june I have had the chance to learn to make my icon boards.

Making wooden boards for icons is a exellent exercise for a beginner carpenter. A basic iconboard is similar to a chopping board. The only difference is the direction of the grain. See the illustration in the beginning of the finnish text. A board glued of many pieces always bends towards the heart of the three. You want a icon board to be convex, not concave or wavy.

Estimating how much timber I need was not easy, so I got myself a plank of black alder, about 140 cm long, 25 cm wide and 5 cm thick - and decided to try to make as big boards as I possibly could. The result was two boards of approximately 30cm x 40cm. Some wood was left over, but I can use it for something else.

I got a lot of usefull practise in how to use a circular saw and the two big planemachines, and I must say I really enjoyed it a lot! After all the sawing and planing I finally had a pile of pieces of wood aproximately the all same size. I also saved some fine bits of birch and alder form the workshops wastebin, and after lots of puzzling and glueing I ended up with the two bigger boards and 4 smaller!

For the bigger boards I needed wedges of oak to prevent them from curve too much. My carpenter friend Joonas, who has been making lots of iconboards, gave me the technical help I needed. Milling the groove for the wedges was quite a tricky job. The miller - I´m not sure if I use the right word now - the machine I used was not wery accurate. I wonder who is really designing theese carpenters tools? Any sewingmachine, serger or loom I used has been much more sophisticated! I am allergic to lousy design!

The final boards are far from perfect, two of the wedges ended up slightly too narrow, and the other board got three wedges instead of two, beacause I milled along a wrong line. I also decided not to try to make a kavkas, the bay in the front surface of the board, this time. I was a bit worried I might ruin the whole board. Nevertheless, I learned a lot and had great fun making the boards, I might continue making my own boards in the future.


Next posting will be about priming the icon boards for painting.