Kerkyra ja Evgenia

Olen maalannut neitsytmarttyyreja Kerkyraa ja Evgeniaa jo jonkun aikaa. Keväällä työ eteni niin että heillä oli jo vaatteissa väriä, sankirit kasvoilla ja Kerkyran huntu oli saanut tummansinisen alusvärin. Kesällä oli harmillisen pitkä tauko, kun kesäkurssi, jolle aioin ei toteutunutkaan. Nyt olen kuitenkin niin pitkällä, että sain maalata heille kasvonpiirteet sankirin päälle. Se on jotenkin herkkä hetki, kun kohtaa kuvattavan "silmätysten".

 

Kultauksen hyvä puoli on että yli suditun värin voi helposti pyyhkiä pois.
The nice thing with gold is that it´s easy to remove the paint that goes ower the line.

Kerkyra on joskus aristokraattisen tyyni ja hieman leipääntyneen näköinen, mutta vain hetkittäin. Toisinaan hänen katseessaan on jotakin samaa kuin kummityttärelläni Kriskalla. Toivon että sitä säilyy läpi työvaiheiden valmiiseen ikoniin.

Kerkira tänään. Kerkyra today.

Kerkiran pinkki viitta on liian rajun värinen, mutta täytynee löytää reunojen värin ennen kuin lähden muuttamaan sitä. Valkoinen huntu tulee vielä valkoisemmaksi ja ristille pitää tehdä jotakin, en ole varma mitä. Aluspukuun tulee koristelua, reunanauhoja ja helmiä - onhan kyseessä kuninkaan tytär. Outo juttu, molemmilla neidoilla on oikea poski pulleampi kuin vasen. Evgenialla häiritsevässä määrin, tulee mieleen että hänellä särkee poskihammasta. Taitaa tulla korjaushommia, tai sitten virhe katoaa kun kasvoihin tulee valoväriä.

Pidän Evgeniasta päivä päivältä enemmän. Aluksi Kerkiraa oli hauskempi piirtää helmineen ja hepeneineen. Evgenia tuntui vieraalta, melko valtavirta-marttyyriltä. Kun eilen sain kasvonpiirteet kohdalleen, minua katsoi tyyni ja lempeä nuori nainen, ja sympatiani syveni. Tänään löysin uuden hänestä kertovan artikkelin. Vaikka transgender-nimitys 200-luvun pyhälle voi olla anakronistinen uustulkinta, se antaa oman lisänsä. Ainakin hän oli nainen joka tiesi mitä tahtoi. Tieto siitä että Eugenia olisi hoitanut igumenin tehtäviä on myös minulle uutta.

PS. Käytän tietoisesti ristiin eri kirjoitusasuja (Kerkira - Kerkyra, Eugenia - Evgenia - Jevgenia), jotta mm. hakukoneella olisi helpompi löytää tänne.

I have been painting saint Kerkyra and saint Eugenia for quite a while now. Last spring I got color on the clothes, sankir on the faces and a blue undercolor for Kerkiras veil. During summer I had a long, much too long brake in painting as the summercourse I wanted to take, did not happen. Now I painted the countenance on their faces. I is a delicate moment, when one gets to meet a saint face to face.

Kerkyra sometimes looks very aristrocratic, serene and just a little fed up - but not always. Sometimes she reminds of my goddaughter Kriska, who will get the icon. I hope something of her will remain in the icon through the work.

Kerkyras pink robe is soo bright. I guess I have to find the color for the frame before I change it. The white veil should become still whiter and something, I do not know what, has to be done to the cross. Her undergarment will have decorations, ribbons and pearls - she is after all a kings daughter. Strangely enough, both girls have the right cheek much rounder than the left. Eugenia looks like she had toothache. I got to fix that too, unless it dissappears when I start adding light to the faces.

I like Evgenia more and more every day. First I liked Kerkyra better, it was fun to draw her pearls and finery. Evgenia felt more like a stranger to me, a mainstream saint. When I yesterday painted her features, and a calm and pleasing face suddenly looked back at me, my sympathies grew. Today I found a new article about her. Although calling her a transgender saint might be a anacronism and too modern a reading, it does give her character more depth. At least she was a woman who knew what she wanted. It was also new to me that she served as a igumen.

PS. I purposely spell the names in several ways (Kerkira - Kerkyra, Evgenia - Eugenia - Jevgenia) in order to give the search engines a better chance to find here. 

Ikonilaudan valmistus II eli orgaanisen kemian salat

Luulin että hankalimmat työvaiheet olisivat ohi, kun laudat oli saatu nikkaroitua kasaan ja kiilat paikalleen. Ei enää  lipsuvia liimapuristimia, poukkuroivia jyrsimiä tai raapivia höyliä - mutta ei se ihan niin mennyt.

Ikonilaudat pohjustetaan jänisliiman ja liitujauheen seoksella. Sitä kokkailessa tulee tutuiksi monenlaiset alkemian alkeet. Jänisliima haisee raadolle. Kädet haisee raadolle. Tiskipöytä haisee raadolle. Ikonilaudat haisee raadolle. Tästä touhusta on pyhyys kaukana...

Koska Joonas oli pohjustanut ennenkin, työ oli tarkoitus ainakin panna alulle kimpassa. Minun osakseni tuli hankkia jänisliimaa ja liuottaa se käyttökuntoon. Pienellä surffauksella löytyi Töölöstä Plektra trading, puutyökalukauppa, jonka valikoimista löytyi kohtuuhintainen liimapaketti. Paketin ohjeen mukaan laitoin sunnuntai-iltana likoon 2 osaa liimaa ja 1 osan vettä.

Seuraavana aamuna lämmitin seosta vesihauteessa, ja pohdin että onpa melkoisen tiukkaa tavaraa. Joonas saapui paikalle ja totesi että hänen muistiinpanoissaan lukee 65 grammaa liimaa litraan vettä.  Otin laskimen avuksi ja tulin siihen tulokseen että olisi syytä lisätä seokseen noin 5 litraa vettä!

Keittiömatemaattisten harjoitusten jälkeen hankkiuduimme alas työhuoneelle ja teimme lautojen alusliimauksen. Laudat käsitellään kertaalleen jänisliimalla ennen pohjakankaan liimausta, jotta puu ei imaise liikaa liimaa kankaasta niin että kangas ei tarttuisi lautaan. Kangas oli kierrätyskeskuksesta ostettu vanha puolipellavainen lakana, jossa oli toimikassidos. Moneen kertaan pesty kangas on parempi, sillä se ei kutistu. Toimikas taas on hyvä koska kangas on paksumpi kuin palttinasidoksinen kangas. Kangas leikattiin sopiviksi paloiksi ja pantiin liimaan likoon yöksi.

Vastaliimattuja lautoja. Joonaksen valtavat laudat vasemmassa yläkulmassa ovat kierrätystavaraa, niistä on kertaalleen hiottu epäonninen pohjustus pois.

Glued boards. Joonas´ huge boards in the upper righthand corner are recycled - some unlucky priming has been sanded off.

Kun laudat olivat kuivia, oli puukon vuoro. Laudan koko pinta pitää rikkoa veistämällä siihen syviä naarmuja ristiin rastiin. Enpä olisi niin kovin huolellisesti niitä pajalla höyläillyt, jos olisin tämänkin tiennyt! Kun pinta oli veistelty, liimaiset kankaat levitettiin laudoille ja silitettiin suoriksi. Kädellä pyyhittiin ensin ylös, alas ja sivulle, sitten vielä keskeltä kohti kulmia. Lopuksi laudat jätettin kuivumaan niin, että kankaat eivät päässeet tarttumaan lautojen laitoihin.

 

Lautoja kankaineen - Boards with canvas.

 

Samana iltana valmistimme pohjustemassan liitujauheesta ja liimasta. Liitujauhetta lisätään hiljalleen siivilän läpi ravistellen kunnes liiman päällä on pieni keko. Seos saa vetäytyä tunnin, jonka jälkeen kädellä hieroen rikotaan pieninkin liitukokkare. Siinä saa käpistellä pohjustelöllöä hyvän tovin. Pohjusteen annetaan vielä tekeytyä yön jääkaapissa ennen käyttöä.

Joonas leikkaa kangasta auki kovchegin kulmassa. 
Joonas is opening up the canvas in the corner of the kovcheg.

Kankaat olivat kuivuneet hienosti kiinni lautoihin, ja saatoimme ryhtyä pohjustamaan. Liitu-liima-löllöä hierrettiin kankaaseen ja laudan ylä- ja alapäätyihin. Päätyjen pohjustaminen vähentää laudan vääntymistä, sillä massa tukkii poikkisyyhyn leikatun pinnan, niin että puu ei niin helposti ime kosteutta ilmasta. Ikoni on läpikotaisin luonnonmateriaalia, ja reagoi siksi ilmankosteuden vaihteluihin. Uudenaikaiset keskuslämmitteiset asunnot, joissa on kuiva ilma, ovat talvella kova paikka ikonille.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen reunojen yli repsottavat kankaat leikattiin pois. Hankalinta oli pitää reunat siisteinä. Kun levitti massaa ikonin pintaan, laudan syrjälle jäi kökköjä ja kun siisti syrjää, kököt siirtyivät kuvapinnalle. Lautojen taakse en ole edes uskaltanut kurkistaa.

Ensimmäiset pohjustekerrokset kuivuivat melko nopeasti. Tuore pohjuste on hieman harmahtavaa, mutta kuivuessaan lauta muutuu valkoiseksi, siitä voi päätellä että voi laittaa seuraavan kerroksen. Saimme illassa tehtyä noin viisi kerrosta, ja kuivuminen tuntui hidastuvan sitä mukaa kun liitukerros paksuuntui. Yksi lauta alkoi vääntyä jo ensimmäisestä pohjustuskerroksesta. Se oli pieni kiilaton lauta, puulaji taisi olla koivua.

Ei ole kiiloja tässä laudassa,
mutta ainakin on liimattu sydänpuu oikein!
No wedges on in this board,
but at least the grain is right!

Sitten kävi niin kuin minulle yleensä käy. Pariin päivään en ehtinyt pohjustamaan. Kun lopulta pääsin työhön pohjuste oli jääkaapissa hyhmääntynyt aikamoiseksi hyytelöksi. Laitoin kulhon vesihauteeseen ja pääsin pohjustamaan. Seuraavana iltana sama juttu. Kun sitä seuraavana aamuna menin jatkamaan, huomasin että laudat olivat ihan rosoisia ja pinnassa näkyi pieniä reikiä. Kun tarkastelin pohjustetta, huomasin että se kupli. Antin auttava puhelin neuvoi tekemään välihionnan ja uutta pohjustetta. Jännitysnäytelmä jatkuu seuraavassa postauksessa.

Sizing iconboards is a stinky business. Rabbit-skin glue is used both for priming the board and for preparing the sizing by mixing it with chalk. The glue stinks, one´s hands stink, the kichen sink stinks, the icon boards stink... The whole procedure is far from holy.

First the board is glued once and left to dry. The canvas is cut in size and soaked in glue for ower the night. The canvas should be old, to make sure it will not shrink. I found a secondhand linen sheet in twill weave wich was very good. Twill is better than plain weave beacause it´s thicker and can take up more glue.

Next day the surface of the board is broken by cutting it criss-cross with a knife. This will help the canvas to stick to the board. Then the gluey canvas is spread over the board by storking it by hand from the middle towards the edges. Care should be taken that the canvas does not stick to the sides of the boards. The boards are left to dry till the next day. 

The sizing is applied by hand and made even with a spatula. The most difficult thing was to keep the edges clean from lumps of sizing. I was forced to do the work ower a few days, and keep the glue-chalk mixture in the fridge while I was not working. In the fridge the glue is like jelly - actually it is jelly, gelatin is the same stuff, just more raffinated. In order to be able to work with it I had to warm the mix in a kettle with warm water. I got as far as 8 layers of priming, when I noticed there was bubbles in the surface of the boards. Obviously the glue had rot. It´s all about organic chemistry, I guess. My teacher told me to grind off the bubbles with fine sanding paper and make new sizing.

Kangas rikotaan kuplan kohdalta. Kuva ennen pohjusteen levitystä.
Cutting up the canvas beacause of a bubble. picture taken before sizing.