Marraskuussa kävin pitkästä aikaa nikkariverstaalla. Olin ostanut lämpökäsiteltyä leppää pohjustettavaksi, sillä halusin tehdä oikein komeat kasvovaalennossarjat opetusmateriaaliksi. Materiaali oli valmiiksi höylättyä ja mukavan kullanruskeaa, mutta koska se oli tarkoitettu saunanlauteiksi, piti työstää laudat oikohöylällä, jotta sain pyöristykset pois.
Kuinka ollakkaan, jäljelle jäi kolme lyhyempää pätkää, jotka olivat juuri sopivia pikkulaudoiksi. Ja koska kerran olin verstaalla, sahasin pyöreän yläreunan laudoille. Iski hirmuinen inspiraatio, ja hups, tein niihin vielä kiilatkin. Tulevaisuus näyttää, vääntyvätkö laudat vai eivät. Pohjusteen kanssa työskenteleminen tuntui lähes helpolta, no ainakin vähemmän traumaattista kun taannoinen ensikosketus aiheesen.
Esiliimaus ja purkillinen pohjustetta.
Glued boards and a lot of gesso.
Kankaat ovat lionneet yön yli.
The fabric has been soaking in glue over night.
Pitkiin lautoihin maalaan kasvovaalennossarjat.
On the long boards I will paint models for face highlighting.
Right after Epiphany I packed my boards and stuff and drove to New Valamo Lay Academy for a four day course. Heinävesi was the coldest place in Finland that week. One does not run in a monastery, but temperatures around -27°C calls for a brisk gait from dormitory to breakfast, from breakfast to class, form class to church. One night we dared a walk to see the starry sky. There is hardly any streetlamps, and the Milky Way was so bright. But I can´t recall ever having rime in my eyelashes before.
Heti teofanian jälkeen sain pakata tuotetut laudat autoon ja suunnata kohti Valamoa. Heinävesi oli tuolloin Suomen kylmin paikkakunta. Luostarissa ei tietenkään juoksennella, mutta kun lämpötila on -27°C, kaikki siirtyminen, asuntolasta aamiaiselle, aamiaiselta maalausluokkaan tai luokasta kirkkoon suoritettiin harvinaisen ripeästi askeltaen. Yhtenä yönä uskaltauduimme maalauskaverin kanssa Juurikkasalmen sillalle katselemaan linnunrataa, se loisti upeasti kun ei joutunut kilpailemaan katuvalojen kanssa. En muista että minulla koskaan ennen olisi ollut kuuraa ripsissä.
Veljestö oli käynyt Jordanilla.
The brethren had celebrated Epiphany with style.
The teacher, Raija Kanninen, was new to me, so I felt I needed the comfort of an old friend. Maybe it was the frost that reminded me of St Herman. I started drawing with only a few pictures of other male saints for reference, but he turned up promptly.
Tällä kertaa keksin ottaa valokopion luonnoksesta ja tehdä sille värisuunnitelman. Maalaaminen oli kumman ripeätä, kun kaikki pohjavärien sekoitukset, ja enimmät vaalennosvärit oli mietitty valmiiksi. Olen liian pitkään kulkenut kulloisenkin opettajan talutettavana, miettimättä itse ikonin kokonaisväritystä. Tosin tähän ikoniin ei mitään kovin jännittäviä kokeiluja tullutkaan. Päällysviitan pigmentti on Pietarista, Ruskaja Ikonasta hankittu tuf ja taivaan harmaa on riebekiittiä ja valkoista - siinä ne villeimmät irroittelut olivatkin.
----
This time I got the good idea to take a photocopy of the drawing, and make a plan for the coloring. Painting was amazingly fast, when all colors for the underpaintig, and most of the colors of the highlights were thought out in advance. Obviously I have been just following the teachers instructions for too long, without thinking about the icon as a whole. On the other hand, there was hardly any experimenting in this icon. I used the tuf I bought in St Petersburg last summer for the robe and riebeckite and white for the sky. Very wild solutions indeed.
In the picture below you can see how far I got in four days. In less than four days, actually -
I did work on another icon as well, saint Priscilla of Rome. I´ll make
another post on her later. I could have finished st Herman during the
course, but I preferred to do the lettering at home, alone. Lettering
with other people around is too unnerving. It´s my one weakness.
Näin paljon sain maalattua neljässä päivässä - tai itse asiassa lyhyemmässä ajassa, sillä työstin toistakin ikonia, Priscilla Roomalaista. Teen hänestä oman postauksen. Olisin saanut Hermannin valmiiksikin, mutta halusin tehdä tekstaukset kotona rauhassa. Tekstaaminen toisten seurassa on kertakaikkiaan hermostuttavaa. Ristinsä kullakin.
Pyhittäjä isä Herman
pohjoisten erämaiden kilvoittelija
ja koko maailman armollinen esirukoilija
ortodoksisen uskon opettaja ja hurskauden esikuva
Alaskan kerskaus ja Amerikan maan ilo
rukoile Kristutsta Jumalaa pelastamaan meidän sielumme!
Herman Alaskalaisen tropari
The troparion of St Herman of Alaska by St. Mary's OCA Minneapolis
