Puu-hulluus

Kyllä, näin on päässyt käymään. Ensin ostin Ailelle käytettynä nuo vasemmanpuoliset, merkkiä Micki. Sitten huomasin että poistamalla nuo kamalat siniset muoviset "niidet" saan niistä viritettyä lautanauhapuut. Jopa ihan rikkomatta mitään.


Enhän mä nyt voi tuunata tyttäreni puita, onneksi löysin hänelle toiset, nuo oikealla olevat, umpipuiset. Ovat itse asiassa parhaat kutomiseen - pirrassa on peräti 58 rakoa. Kävin kudonta-asemalla tänään näyttämässä niitä Maikki Karistolle. Niidet pitää vaihtaa, koska niidensilmät ovat liian isot, siksi viriö ei avaudu kunnolla. Kun tämän saa kuntoon, voi puilla tehdä poppanaa, kapeaa kaulahuivia tai pirtanauhaa.
Maija-Liisalla on tapana vaan lyödä löylyä lisää: bongasi kirpputorilta kolmannet! Nämä keskimmäiset puut kaipaavat vähän puu-osien huoltoa, uudet niidet ja loimen ja menevät sitten kummitytölleni Kriskalle.

No, I´m not lunatic, but maybe loomatic? First I bought a secondhand miniatyre loom for my daughter. Then I realized this model could easily be turned into a tabletweaving-loom. Fortunately I found another loom for Aile. Then Maija-Liisa found a third loom at the fleamarket. I´ll fix that up for Kriska, my godchild.

Putelivöö setukaisten tapaan

Tässä arkistorainaa vuoden 2007 toukokuulta. Olimme Espoon ortodoksien porukalla Virossa, Setumaan Värskassa viettämässä kylän praasniekkaa eli Jürin päivää. Seto talumuseum oli yhtä viehättävä kuin ennenkin, vaikka Kauni-hebo ei enää tallustellutkaan vapaana pihamaallla. Krhm, kuvitelkaapa hevonen kulkemassa vapaana Seurasaaressa... aiheuttaisi kai silkkaa paniikkia urbaani-suomalaisissa. No, Kauni oli poikkeusyksilö. Tsäimajan yläkerrassa kokoontui jonkunlainen käsityöseura, ja me käsityöhullut löysimme toisemme. Vihdoinkin selvisi, kuinka Eesti vööd -kirjan pullovyötä oikein tehdään! Ei se niin vaikeaa ollutkaan. Stillkuva näyttää aloituskohdan. Tyyliin kuuluu pari isoa tupsua päihin.

A video from a trip to Värska, Estonia in may 2007. I finally found out how to make "putelivöö" - bottlebelt. Quite easy, really. The still shows how the start is done. Add two or three tassels in each end.

Ensimmäinen huutokauppa-ostokseni

Löysin nämä jännät tuolit Huuto.net´istä, kun hankkituduin siellä eroon parista lundia-pätkästä ja tylsästä, uusvanhasta piirongista. En ole ikinä ostanut mitään edes live-huutokaupasta, joten tiiirailin epäröiden myyjän tarjoamia niukkoja tietoja. Niissä ei ollut hintavarausta, ja lähtöhinta oli 0,-. Kun myynti-aikaa oli jäljellä päivä, joku oli tarjonnut niistä euron kappale. Silloin rohkaistuin viimein ja soitin myyjälle. Ei osannut sen enempiä kertoa, olivat peräisin jostakin kuolinpesästä siellä Kokkolan suunnalla. Ja korjauksen tarpeessa.


Oli ihan hirmuisen jännittävää viime minuuteilla ennen kaupan sulkeutumista naputella huikea tarjoukseni - 2€ /kpl, ja jäädä odottamaan korottaisiko tuntematon vastapuoleni huutoaan. - Ei korottanut. Onnellisena soitin myyjälle ja sovimme että tuolit tulevat matkahuollon kyydissä tänne.
Asiointi Olarinluoman Matkahuollossa olisi myös pienen tutkielman arvoinen tapaus, mutta jätetään se toiseen kertaan. Sanon vaan että siellä 70-luvun palvelukulttuuri elää ja voi hyvin! Jopa ajo- viitoitus oli sopivan huomaamatonta. Ei ehkä pitäisi valittaa - tuolien kuljetus Kokkolasta Espooseen maksoi vain 15 euroa. Mitähän Itella olisikaan mahtanut kupata?

Kaunokaisissa on jotakin perin hellyttävää - kummallinen sekoitus designi´ä ja kansanomaisuutta. Ripaus Tapiovaaran tuolisarjoja, mutta silti simppeli poikittais-piena tuolin alla. Musta-oranssi -yhdistelmässä on art decon tunnelmaa.

Lupaan että raportoin entisöinti-projektin etenemisestä.

This is the first time I ever bought anything from a auction. Theese lovely old chairs cost me 2 euros each. It was so exiting to place my bid and wait! (It was a internet-auction.) The transport from Kokkola to Espoo cost me 15 euros. How much will be spent on sandpaper, paint, brushes, terpentine etc.? I promise to blog about how the work will progress. If and when it does. ;-)