Siunausta kaikille lukijoille! Tässä kuvassa virpokukat ovat vielä ämpärissä ja ämpäri vajaa, pajunkissat odottavat vielä Otaniemen pöpelikössä. Tätä kirjoittaessa on palmusunnuntain ilta, vitsat on jaettu. Sormenpäät on vieläkin hellinä ohuen rautalangan käsittelystä.
Valtakulttuurin edustajille kerrottakoon, että virpominen on ortodoksipiireissä aikuisten naisten, ja miksei mestenkin puuhaa. Eräskin tuttu "virpokukka-mestari", Marketta, aloittaa kukkien tekemisen paaston alussa, eli laskiaisena - ja tekee ne noin 1300 kukkaa, jotka Tapiolassa jaetaan kirkkokansalle. Vitsat viedään lauantaina ehtoopalvelukseen siunattaviksi, ja sunnuntaina virvotaan ja toivotetaan siunausta. Lorutellessa korostetaan että palkkaa ei vaadita, ja muistellaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamista.
Muoks! Unohtui kertoa että vanhoja virpoloruja löytyy SKVR -tietokannasta jossa on luettavissa Suomen kansan vanhat runot -teossarjan koko sisältö. Laita hakusanaksi virvon. Hakea voi esimerkiksi runon keruupaikkakunnan mukaan. Toinen tärkeä asia on että kirkossa siunattuja vitsoja ei saisi hävittää edes biojätteeseen, vaan ne pitäisi helluntain jälkeen polttaa. Ei ihan yksinkertaista näin kaupunkioloissa, mutta kerran kokoonnuttiin parin lapsiperheen voimin Otaniemen rannan grillikalliolle, mukana vitsat, pari klapia ja makkaroita. Uusperinnettä!
ps. Yritän ensi vuonna saada aikaan kukkaohjeet kuvien kera. Tämä ei ole vaikeaa.
Blessing to my readers! Theese are flowers for Palm Sunday willows. I made a bucket of them and my fingertips are still sore.
