Kesäsukat

Kesällä tuli tehtyä myös kahdet sukat. Ullaneuleen "strawberry fields" -nilkkasukat ensin suklaanruskeana nilkkuriversiona Ailelle ja sitten itselleni polvipituisena, niin että pohkeen jälkeen kavensin yhden pitsiraidan pois.

Pitsiporkkana?
 

Täytyy sanoa että olen ihan turhaan vierastellut pitsineuletta. Se olikin helppoa kun, kehitin itselleni erilaisia hokemia jotka rytmittivät käsien liikkeitä ja auttoivat muistamaan. Esimerkiksi saatoin mutista mielessäni "on-ni oikein, nut-tu nurin, lang-an kierto, ja kaa-hden noston kaa-ven-nus". Pitsineule on jopa yllättäin nopeaa, kun neuleen pinta on reikiä täys.
Uusi mukava tuttavuus oli tämä "kahden noston kanvennus" eli nosta oikein neulomatta, nosta oikein neulomatta, siirrä 2s takaisin vasemmalle puikolle ja neulo takareunoistaan yhteen. Mansikkasukissa on myös siro ranskalainen kantapää ja veikeä "aina oikein" raita kierämässä jalan syrjässä varpaaseen asti. Hauska neulottava ja selkeä ohje.

Lace stocking "Strawberry fields" from Ravelry or Ullaneule. It´s my first atempt with lace, and I´m fairly happy with it. Knitting lace is faster than I tought, beacause of all the little holes! I developed short rhymes to remember the pattern and keep a nice rythm. I kept mumbling as I knit, things like " knit´n knit an´two to-gether". The french heel was new to me, I quite like it, seems to me it is faster to make. The original pattern is sock length, but I added a extra repeat of the pat and decreased it after the calf.

Uusissa opeissa

Terveiset kultauskurssilta! Ai miltäkö?
Pieneksi johdannoksi: Olen jo pitkään yrittänyt päästä ikonomaalausta oppimaan. Vaan joka kerta kun olisi ollut tilaa kursseilla tai muuten hyvä tilaisuus, on tullut jonkun sortin force majore - raskauspahoinvointia, laskettu aika lähellä, tuore vauva talossa tai muu putkiremonttia vakavampi härdelli. Olen päätellyt, että tämä tarkoittaa että pääsen maalaamaan ikoneja sitten kun sen aika on.

Koska kuitenkin olen luumuillut kotosalla pian 7 vuotta, on tänä syksynä ollut ihan pakko päästä ihmisten ilmoille ilman pikkupaviaaneja. Espoon työväenopisto tarjosi entisöinti-puutyöt -alkeita, lopultakin nikkaroimaan! Oikohöylät, sirkkelit ja muut maailmanlopun masiinat ovat syksyn aikana käyneet tutuiksi. Tekeillä on rahi, jonka malli on 1900-luvun alusta - palaan siihen sitten kun alkaa olla kuvia. Pari viikkoa sitten huomasin Ortodoksiviestistä että kulttuurikeskus Sofiassa oli tarjolla kultauksen peruskurssi. Tuosta kuitenkin on hyötyä sitten kun pääsen ikoneiden kimppuun, tuumin ja ilmoittauduin. Sitäpaitsi, kun lopulta palaan takaisin omiin hommiin, voisi kokeilla kullan käyttöä taidegrafiikassa. Ja jospa kultaisin rahiin jyrsittävät koristeurat?

Kulttuurikeskus Sofia toimii Osuuspankki-opiston entisissä tiloissa Vuosaaren Kallvikissä, erinomaisen kauniilla paikalla. Samalla tontilla sijaitsee myös Kultaus oy Snellman, jonka tiloissa kurssi pidettiin. Opettaja, Raimo Snellman, oli jotenkin tutun näköinen, mutten millään saanut päähäni mistä. Kävi ilmi että oltiin tavattu Tapiolan kirkolla. Niinpä niin, kaikkihan siellä käy, ja miksei kävisi, kun on mukava meininki.

Meitä kurssilaisia oli mukavasti vain viisi, ja hauskasti hieman eri aloilta. Ikonimaalari, kehystäjä, taidemaalari, lasitöiden tekijä ja minä. Ensi töiksemme saimme kaksi kipsireliefiä kukin, niistä putsattiin ja hiottiin pahimmat rosot pois.


Tässä kipsipää on saanut kerroksen punaruskeaa polimenttiä, kerroksen sellakkaa ja lopuksi kerroksen mixtion-pellavaöljyä - siitä tosin pyyhittiin enimmät pois, ettevät kultalehdet "uppoaisi" öljyn tahmaan. Aivan kuten ikkunahommissakin, ollaan tekemisissä melko vaarattomien kemikaalien kanssa. Öljykerros jätettiin kuivumaan yön yli.

Lehtikulta on pakattu pieniin silkkipaperivihkoihin. Vihkosta kulta kipataan varovasti mokkaiselle tyynylle. Siinä siitä leikataan sopiva pala, joka nostetaan oravankarvaisella lekarilla. Lekari sipaistaan ensin poskea vasten, jotta siihen tarttuu hitunen rasvaa, johon taas läpikuultavan ohut kultalehti tarttuu.


Välityönä kultasimme lasia. Kristiina on nostanut kultalehden lekarilla ja asettaa sen tyynyn vekkiin odottamaan. Lasiin siveltiin vesi-liivateseosta ja lehti laskettiin siihen. Vaikka kulta oli kuinka kurtussa lasin päällä, vetäytyi se kuivuessaan sileäksi.

Kipsipää on saanut päälleen läjän kultaa. Vieressä "orava". Ensin kultaa töpöteltiin varovasti vanutupolla, sitten se hierottiin kiinni siveltimellä pyörittäen. Ihan ihmeen helppoa!

Lopuksi työt saivat päälleen kerroksen sellakkaa, tai paikoin sellakka-liitu seosta himmentämään, sekä hiukan patinointi-ainetta maun mukaan. Muun ohessa kurssilla tuli hirmuinen määrä pikkutietoa, kikkoja ja lisäkonsteja, joita joskus voi soveltaa johonkin. Ideat kuplivat jossakin takaraivossa. Pakastimessa on purkki polimenttia ja muita tarpeita saa ostaa Raimolta. Sitäpaitsi Tommi unelmoi suklaakakun koristelemisesta lehtikullalla...

I have since long dreamt of taking a course in iconpainting. Every time I tried to go, some kind of force majore turned up. Maybe it´s not the right time for that yet. When I heard of a beginners course in gilding, I decided to take the back door, a step closer to iconpainting. It was a very interesting weekend, and now I have a few nice ideas bubbling in the back of my mind.