Naisten työ

 (Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)  

Tässä loppukesän lukemistoni. Kirja kattaa kehräämisen ja kutomisen varhaisen historian 20 000 vuoden ajalta, keskittyen yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Kirjailijalta on myös saatavilla teos Prehistoric textiles. Aprikoin pitkään kumman hankkisin, lopulta päädyin tähän edullisempaan ja kansantajuisempaan.


No, sitä saa mitä tilaa. Olisi kai kannattanut hankkia se hard core -versio, sillä tämä oli minun makuuni hieman liian löysää jutustelua ja loputonta huolehtimista siitä että lukija nyt ihan varmasti on kärryillä, tietää mikä on loimi tai ymärtää mihin värttinänkehrää tarvitaan.

Se urputuksista. Kirja on tekstiilien ystävälle mielenkiintoinen ja sisälsi suurten linjojen ohessa paljon herkullista pikkutietoa. Oli sykähdyttävää lukea maailman ensimmäisestä "käsityöstä" Lascaux´n luolasta löytyneestä nyörinpätkästä. Tai miltä kuullostaa tieto siitä, että pronssikaudella lampaista lähti villa kuten koiran talvikarva, eikä niitä keritty vaan kammattiin. Keritisemistä tarvittiin kun lampaat kehittyivät sellaisiksi että karva ei enää lähtenyt - tämä sopivasti rautakauden alussa, kun oli mahdollista valmistaa keritsimiä. Pronssiin kun ei saa tarvittavaa joustoa.

Kirjan englanti ei ole kovin vaikeaa. Tai ainakaan ei tunnu siltä, sen jälkeen kun koko alkukesän lueskelin Jane Austenia, eglanniksi. Perus-käsityösanastolla pärjää. Summa summarum, ihan luettava ja suositeltava opus.

Kirjan tärkein anti oli kun oivalsin, asiaa hieman magusteltuani, mikä minua näissä perinteisissä tekniikoissa kiehtoo. Lautanauhat, neulakintaat, kehruu... mitä vanhempi tekniikka sen hauskempaa, minusta. En juurikaan harrasta historian elävöittämistä - ellei satunnaista Seurasaaren joulunäytelmää lasketa. En tarvitse mahdollisimman hankalasti tehtyjä lapasia, tai juuri tietynlaista vyötä. Pidän keski-ajasta, mutta sen diggailemiseen en kaipaa siihen tietynlaista asua.

Kun teen käsitöitä olen osana valtavaa naisten jatkumoa. Kuin yhteenkietoutuvia kuituja jotka jatkuvat vuosituhansia taaksepäin. 20 000 vuotta, käsityön täytyy olla jo kirjautunut perimään!

Täsmäkierrätystä!

Tämä ei ehkä ole kovin blogin teemaan kuuluva postaus, mutta sen verran mukava sattuma, että haluan jakaa sen.

Lähdin viemään 3 muovikassillista pieneksi käyneitä lastenvaatteita LKA:lle. Pikku paviaanit on taas kasvaneet rakettivauhtia, muutakin turhaa tavaraa oli paljastunut kaapeista. Perillä Niittykummussa huomasin liikkeen sulkeneen jo klo 17. Onneksi pihalla oli keräysastia, jonne sain vaate- ja kenkäkassit. Jäljelle jäi pahvilaatikollinen roinaa, mm. pari kattilaa, kehystetty grafiikanvedos ja pino ompelukaavoja.

Ihmettelin siinä hetken mitä tehdä, kun pihaa ajoi auto. Kyydistä nousi ikäiseni nainen ja sylillinen pelejä. Totesin että kirppis on jo kiinni, ja että Matinkylän kierrätyskeskus ehkä olisi vielä auki. Sitten välähti ja sanoin: Näytäpä ensin mistä haluat päästä eroon! Huolin pikavilkaisulla Arvaa kuka -piirrustuspelin ja Alhambra -rakennuspelin, molemmat lähes käyttämättömiä. Sitten kehoitin naista vilkaisemaan laatikkoani, grafiikanvedos pääsi uuteen kotiin. - Tässä olis vielä näitä ompelukaavoja, on kuule ehtaa kasaria! - Pitäis tehdä tyttärelle sortsihaalari, nainen totesi. Selasin hetken pinoa, ja vips, siinä se kaava olikin, viimeksi käytetty lukion tokalla, siis 1983... Kyllä jaettu ilo on moninkertainen!

Ja jos joku haluaa pinon kaavoja, niin ottakaa yhteyttä!