keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naisten työ

 (Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)  

Tässä loppukesän lukemistoni. Kirja kattaa kehräämisen ja kutomisen varhaisen historian 20 000 vuoden ajalta, keskittyen yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Kirjailijalta on myös saatavilla teos Prehistoric textiles. Aprikoin pitkään kumman hankkisin, lopulta päädyin tähän edullisempaan ja kansantajuisempaan.


No, sitä saa mitä tilaa. Olisi kai kannattanut hankkia se hard core -versio, sillä tämä oli minun makuuni hieman liian löysää jutustelua ja loputonta huolehtimista siitä että lukija nyt ihan varmasti on kärryillä, tietää mikä on loimi tai ymärtää mihin värttinänkehrää tarvitaan.

Se urputuksista. Kirja on tekstiilien ystävälle mielenkiintoinen ja sisälsi suurten linjojen ohessa paljon herkullista pikkutietoa. Oli sykähdyttävää lukea maailman ensimmäisestä "käsityöstä" Lascaux´n luolasta löytyneestä nyörinpätkästä. Tai miltä kuullostaa tieto siitä, että pronssikaudella lampaista lähti villa kuten koiran talvikarva, eikä niitä keritty vaan kammattiin. Keritisemistä tarvittiin kun lampaat kehittyivät sellaisiksi että karva ei enää lähtenyt - tämä sopivasti rautakauden alussa, kun oli mahdollista valmistaa keritsimiä. Pronssiin kun ei saa tarvittavaa joustoa.

Kirjan englanti ei ole kovin vaikeaa. Tai ainakaan ei tunnu siltä, sen jälkeen kun koko alkukesän lueskelin Jane Austenia, eglanniksi. Perus-käsityösanastolla pärjää. Summa summarum, ihan luettava ja suositeltava opus.

Kirjan tärkein anti oli kun oivalsin, asiaa hieman magusteltuani, mikä minua näissä perinteisissä tekniikoissa kiehtoo. Lautanauhat, neulakintaat, kehruu... mitä vanhempi tekniikka sen hauskempaa, minusta. En juurikaan harrasta historian elävöittämistä - ellei satunnaista Seurasaaren joulunäytelmää lasketa. En tarvitse mahdollisimman hankalasti tehtyjä lapasia, tai juuri tietynlaista vyötä. Pidän keski-ajasta, mutta sen diggailemiseen en kaipaa siihen tietynlaista asua.

Kun teen käsitöitä olen osana valtavaa naisten jatkumoa. Kuin yhteenkietoutuvia kuituja jotka jatkuvat vuosituhansia taaksepäin. 20 000 vuotta, käsityön täytyy olla jo kirjautunut perimään!

5 kommenttia:

Leena kirjoitti...

"Kun teen käsitöitä olen osana valtavaa naisten jatkumoa" - niinhän se on. Kuinka sinä osasitkaan sen noin selkeästi sanoa.

Kata kirjoitti...

Kiitos! Mä vain näin sen päässäni - valtavan pitkä lanka joka kulkee meidän kaikkien käsien kautta...

Pirkko kirjoitti...

Jag kan absolut inte sy eller sticka, bara älska vackra handgjorda saker. Sitter stilla bredvid och försöker känna efter: kanske det finns statistplatser i kedjan för oss som inte kan.

Kata kirjoitti...

Den som använder det färdiga handarbetet finns helt logiskt med i kedjan, man kan inte knåpa bara för sig själv hela tiden - det är inte ens roligt. Och de som tvinnade snören i Lascaux gjorde säkert några till grannen också. :)

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Minä pidin kirjasta kovasti (eli jäi hyllyyni). Avasi hienosti tekstiilien merkitystä historiassa. Minun kaltaiselleni lukijalle siis. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että lankakin piti keksiä.