Päsiäisen tuoksu...

Pääsiäisestä on taas selvitty kunnialla. Se on nimittäin ortodoksille melkoinen urakka, joka alkaa laskiaisena, Sovintosunnuntain ehtoopalveluksesta, ja jatkuu synnintunnustuksella käynnillä, ja kuudella paastoviikolla. Paasto tarkoittaa tässä mm. vegaanista ruokavaliota, mutta myös paastoamista kaikesta turhasta, paastoamista kaikesta pahasta. Varsinaisten paastoviikkojen jälkeen alkaa Suuri viikko erikoisine jumalanpalveluksineen, jotka huipentuvat pääsiäisyön jumalanpalvelukseen.

 

Vaikka pääsiäinen on joka vuosi muuttumaton ja sama, se oma, erityinen juhlan huippuhetkeni osuu aina eri kohtaan. Tarkoitan sitä totaalista onnen tunnetta, joka valahtaa päälleni äkkiarvaamatta, odottamatta, sitä kokonaisvaltaista oivallusta että juhla on nyt. Pari vuotta sitten herkistyin kyyneliin ristiltä-otto -palveluksessa. Viime vuonna Suuren lauantain ehtoopalveluksessa laulettava "Nouse Jumala, ja tuomitse maa" -veisu sai sydämen sulamaan.

Tänä vuonna ei alkuun juhlatunnelmaa meinannut löytyä. Suuren viikon palvelukset lipuivat ohi yksi toisensa jälkeen, Kristus kärsi, kuoli ja haudattiin ilman että pääsin kunnolla vauhtiin. Suurena lauantaina katekumeenit liitettiin mirhavoitelun sakramentilla kirkkoon, kukat lensivät, Golgatan risti peitettiin ja paastonväriset kirkkotekstiilit vaihtuivat valkoisiin, mutta ylösnousemuksen riemu antoi odottaa itseään. Tutut lapsiperheet kävimme tavanomaisella "paaston jälkeisellä pitsalla" ja hajaannuimme tahoillemme keräämään voimia yökirkkoa varten.

Tommi ja isommat lapset lähtivät ruokakauppaan, ja minä lähdin kuopuksen kanssa kotiin. Hieman haikeana nousin hämärää portaikkoa, ja mietin missä juhlatunnelma viipyy, kun yhtäkkiä tunsin nenässäni mirhavoiteen tuoksun. Tuoksu on niin ihana ja erikoinen, että olin onnitellessani paria katekumeenia, leikkisästi pyytänyt saada nuuhkia sitä. Mistä tämä "pyhän hengen tuoksu" lehahti porraskäytäväämme, en tiedä, mutta suljin silmäni, ja tunsin armon ympärilläni.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Dear readers, Christ is risen! Risen indeed! 

Христос Воскресе! Воистину Воскресе!  

Χριστός ανέστη! Αληθώς ανέστη!

Valmista!

"Pojat" valmistuivat. Olen hämmentynyt. Tiesinhän, että jäljellä oli enää pari pikku juttua, mutta silti tämä tuli jotenkin puun takaa. Hieman tummennusta Kristuksen partaan. Johannekselle paikkausta taustaan ja parin sotkun retusointia. Punaiset reunat, ja hups, valmista.

Yhteenvetona voin todeta, että Kaikkivaltiaan kanssa meno parani loppua kohden, lopputulos on parempi kuin uskalsin toivoa. Esipiirroksesta lähtien Johanneksen kanssa työskentely oli tasaisempaa, ja jollakin tavalla rennompaa ja nautittavampaa. Ehkäpä sitten jännitin Kristuksen maalaamista, onhan hän sentään Hän. En ole tyytyväinen hänen hiuksiinsa, ne ovat liian pörhöllään, kuin föönatut ja niskassa roikkuu rivi kanelipullia. Sellainen se esikuvakin tosin oli, joten ne oli vain kopioitava. Tausta ja kehysväri molemmissa ikoneissa poikkeaa Jumalansynnyttäjän väreistä, ja sekös vasta harmittaa. No sen kanssa on vain elettävä... Nyt ikonit saavat kuivua ainakin puoli vuotta, jonka jälkeen niihin laitetaan olifa.

  

"The boys" are completed. I feel a bit bemused. Oh, yes, I did know there was not much work left, just a few trifles. But still, this took me by surprise. A little more dark lines for Christ´s beard, a small patch on St. Johns halo, retouhcing some splotches, red for the edges, and voilá - ready!

Summing it all up, the result is better than I could hope for. The work with the Pantokrator got better towards the end. St John was all over easier to paint. Right from the start, I enjoyed copying the drawing. The fall of his hair was more natural. Christ´s hair is too fluffy, and the three buns in his neck look strange. But the buns were there in the drawing I copied, so there was not much to do but accept them. The colors of the background and the frame are very different from the colors of the Teotokos, wich is very vexing. Well, I guess I can live with it... ;)

Now the icons will be left to dry for at least 6 months and then be varnished with olifa.

Uudet laudat, uudet metkut

Neitsytmarttyyrit Kerkyra ja Eugenia ovat päässeet laudoilleen ja piirrokset on vahvistettu. On tullut aika palautella mieleen kultausasioita, onhan tätä tullut kerran kokeiltua.

Antti päätti että kullataan sädekehä ja tausta, mutta ei kehystä. Ensin koko ikonilauta peitettiin suojamuovilla - se ei ole tavallista kontaktimuovia. Kulmiin leikkasin viistot viillot, jotta kulmatkin sai tiiviisti kiinni.

 

Kuvassa Kerkyran alla on muuten vanuvuorellinen keskeneräisen ikonin kuljetuspussi. Pari sellaista piti omella hurauttaa, kun tuntui että Kristus ja Johannes varovaisetsa käsittelystä huolimatta kärsivät jatkuvista reissuista kurssille ja kotiin. Olen keksinyt kuljettaa ikoneita läppäri-repussa. Siinä on kolme tukevaa taskua, joihin jokaiseen mahtuu yksi ikonilauta ja hyvät toppaukset. Nyt ei pitäisi enää tulla kolhuja tai naarmuja.

Eugenian muovista on poistettu taustan ja sädekehän osa.

 

Lautaan on sivelty 6-7 kerrosta sellakkaa, sen verran että kaikki kullattavat alueet kiiltävät. Sellakka on alkoholiin liukeneva aine, ja liuos haisi sen verran että silmiäkin punoitti. Kun alkoholi oli haihtunut, sellakan oma haju oli tuttu ja miellyttävä.

Nyt tulee ikonimaalaukseen pidempi tauko, sillä ensi maanantai on jo Suuren viikon maanantai! Sitten on kirkkaan viikon maanantai ja sitä seuraavalla viikolla jo Vappu! Toivotan kaikille seesteistä juhaln odotusta ja oikein hyvää juhlaa!

Started to work on Holy Kerkyra and Holy Evgenia. Theese two icons I will put leaf gold on. The pictures show Kerkyra with masking plastic, Evgenia with the plastic cut in shape and with shellac.

Easter will be here soon and make a brake in my paintinglessons. I wish you all a very good feast!

Vintage-kässyä uudella välineellä

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!) 

Vaihteeksi taas käsitöitä... Olen opetellut koukkuamaan. Syksyn Kädentaito-messuilla kävin Novitan osastolla kokeilemassa. Se oli juuri niin hullunhelppoa kuin olin arvellutkin. Novitan kaksipäiseen systeemiin en tosin ainakaan vielä ihastunut – välineenä heillä oli pyörökoukku; kaksi virkkuukoukkua, jotka on yhdistetty pyöröpuikkonailonilla. Kokojakin oli tarjolla vain kaksi: 5 ja 6. No, ehkä senkin välineen aika vielä koittaa. Sen sijaan hankin tavallisen pitkän koukkuamiskoukun Wetterhofin messupuodista.

Netistä löytyy paljon englanninkielisiä opetusvideoita ja yksi ruotsinkielinen nettisivu. Hakusanat ovat "tunisian crochet" ja "krokning". Himovirkkaaja keksii tekniikan tuosta yllä olevasta kuvastakin. Ensin tehdään tarvittava määrä ketjusilmukkaa, noukitaan silmukat koukulle ja sitten vaan lasketellaan takaisinpäin piilosilmukoita tehden. Työtä ei missään vaiheessa käännetä. Yksi kerros koostuu siis kahdesta työvaiheesta, ensin edetään oikealta vasemmalle silmukoita noukkien ja sitten vasemmasta oikealle niitä yhdistellen.

Alkuun saa olla tarkkana noukkimiskerroksen lopussa, siis työn vasemmassa laidassa, jotta löytää sen viimeisen noukittavan silmukan. Se ei minusta edes näytä silmukalta - tuo kuva esittää tilanteen jotenkin ihanteellisena. Lopputulos on ainakin minun käsialalla todella tuhtia, tukevaa ja paksua! Koukuttu kappale kertyy voimakkaasti, joten se täytyy lopuksi kostuttaa ja pingottaa kuivumaan.

Mieluisia koukkuamisohjeita sainkin sitten etsiä suurennuslasilla ja pitkin poikin nettiä. Suurin osa ohjeista on peittoja, mutta neulospeitto ei vaan ole minun juttuni. Onneksi muistin omasta hyllystä käsityöalan yleistietoteoksen Kariston Suuri Ompelu- ja Käsityökirja vuodelta 1966, jossa on yksi ohje koukuttuun villatakkiin. Mitä tässä kirjassa ei neuvota, sitä ei tarvitse osata! Kirja on divarilöytö parin vuoden takaa, ja siihen kuuluu sekä kotelo että kaava-arkki.

Vintage craft, new tool

A little handicraft for a change... I taught myself to do tunisian crochet. Strange enouhg, to do something tunisian one needs an afghan needle! There are several videos about the technique on youtube, so I will not explain it here. The crocheted surface looks really nice and at least my stiches gave a really thick fabric. The stiches are easy enough to learn, but it was hard work to find a pattern to make. After a lot of netsurfing I found what I was looking for in my own bookshelf! "The big book of sewing and craft" from 1966 had exactly the thing I wanted. I´ll just give the jacket a modern touch with a yarn with many colors.