Kasvojen vaalennus I - Painting the face I

Viime viikonlopun kurssi Oronmyllyllä ylitti kaikki odotukseni - väri lensi laudalle sellaista vauhtia, että ihan hirvitti. Kasvot valmiiksi viikonlopussa - tämän kun osaisi toistaa ominpäin!

Kuten tähänkin asti, Antti opetti kärkisivellintekniikkaa Teofanes Kreetalaisen mukaan. Tämä tarkoittaa karkeasti yksinkertaistaen että kasvojen valoalueet maalataan hyvin kuivalla siveltimellä hipsuttaen ja jokaisen valovärin jälkeen maalataan okra lasuuri. Tässä alla tulee tarkempi selostus, joka pohjautuu luentomuistiinpanoihin. Tämä ei ehkä ole niitä kaikkein jännittiävimpiä postauksia, olen kirjoittanut sen lähinnä siksi, että oppi oikein painuisi selkäytimeen.

Ensin tehdään normaalit pohjatyöt, siirretään piirros laudalle ja maalataan punaokran ja mustan seoksella ja maalataan pohjaokra ja sankir. Pohjaokra vedellään laihana isolla siveltimellä sinne tänne suunnatuin vedoin. Sankir sekoitetaan okrasta ja mustasta ja levitetään pitkin vedoin, jotka kallistuvat kerros kerrokselta eri suuntiin. Näin saadaan tasainen pohjaväri.

First some yellow ochre and sankir, this I had painted before the course.

Sitten sekoitetaan I-valo eli ”appelsiiniväri” keltaokrasta ja sinoperinpunaisesta.  Keltaokralla tulee olla lämmin, ei vihertävä, ja riittävän peittävä. Jos sankir on tumma, voi laittaa valkoista jo I-valoon. Silloin on hyvä käyttää sekoitusta sinkkivalkoinen/titaanivalkoinen 50/50 % tai 40/60% Sinkkivalkoinen ole ei kestävä, eikä peittävä, mutta sillä saa kauniita kuultoja. Appelsiinivärillä maalataan valoalueet laajimman rajauksensa mukaan. Väri pitää olla vahva ja emulsiopitoinen, sivellin pyyhitään todella kuivaksi ja maalataan hapsuttamalla. Välilasuuri maalataan ohuesti okralla koko kasvoille, isolla siveltimellä.

"Orange" or 1st light, made of yellow ochre, cinnabar and withe.

II-valoa varten sekoitetaan okraa, edellistä appelsiiniväriä ja valkoista, sekoitus vain vähän vaaleampi kuin I-valo. Tällä värillä maalataan sama alue kuin edellisellä värillä, paitsi valoalueen pitkillä reunoilla, poskilla, kaulalla ja otsalla, joissa hiukan edellistä valoväriä saa jäädä näkyviin. Ohut okra välilasuuri maalataan koko kasvoille.

2nd light, only a tiny bit smaller area than 1st light.

III-valoon käytetään II-valoväriä ja valkoista. Sillä maalataan pienemmät alueet kuin edellisillä, ei luomiin. Väliin jälleen emulsiopitoinen okralasuuri. Vaalennusväriä kannattaa testata ensin nenänpäähän, joka on jokatapauksessa melko vaalea. Pitkät valorajat poskessa, otsalla ja kaulalla rikotaan hapsuttamalla saknkirilla ja niiden päälle maalatan okra lasuuri. Kasvot on maalattava hieman haluttua vaaleammiksi, sillä valkoinen väri painuu kuivuessaan ja olifa tummentaa kasvoja entisestään. Viimeiset valoväri-kerrokset saavat olla ”viivaisempia” kuin edelliset, siveltimenvedot saavat näkyä.

Lopuksi tehdään makeutus - glikasmos - kuivaa sinoperia ripotellaan talouspaperille ja pyyhkäistään siitä sormenpäällä poskiin, leukaan ja otsalle, värialueen rajat rikotaan vaalennusvärillä, ja väri kiinnitetään ohuella okralasuurilla. Viimeiset valot maalataan lähes puhtaalla valkoisella, ei enää okralasuuria. Seuraavasse postauksessa käyn läpi kasvojen ja hiusten viimeistelyn.

 

3rd light, and some sweetness or "glikasmos" - pure cinnabar 

on the cheeks, right temple and chin.

The course at Oronmylly was quite a expierience. We worked from friday afternoon to sunday afternoon, I got the face ready during the weekend. I hope to one day be able to do the same on my own! This post show the different stages of painting the light of the face according to the Cretan school. As this and the following post are mostly written as a note to myself, to be able to remember the workflow, I will not translate the entire text this time. Please let me know if you have questions about the technique! I´ll be happy to answer.

Päivän enkelit - The Angels right now

 

Kadmiumin punainen, sinooperi, caput mortum, ihan vähän poltettua siennaa ja titaanivalkoinen - Gabrielin viitan ja Mikaelin stikarin pohjaväri.

Cadmium red, cinnabar, caput mortum, a little burnt sienna and tinanium withe - the color of Gabriels robe and Michaels stikarion.

 

Huomaa lettinauhojen värit. - Note the color of the ribbons.

Viikonlopuksi olen menossa kasvovaalennoskurssille Oronmyllylle Parikkalaan. Kursilla harjoitellan samaa kärkisivellin-tekniikkaa jota olen tähänkin saakka opetellut. Kurssia varten tarvitsin ikonin jossa on kasvot suoraan edestä, joten siirsin laudalle kesällä piirtämäni Mandylionin eli Käsittätehdyn Kristuksen.

I will spend the weekend at Oromylly at a icon course. I needed a full frontal face to work with so will start a new work for that, a Mandylion I drew last summer.

Eläviä kuvia - Living pictures

Suuri paasto on jo hyvällä alulla. Paastovireeseen sopii mainiosti kaikkien pikku ikonimaalareiden suuri opetuselokuva, Tarkovskin Andrei Rublev. Vanha kunnon Mosfilm tarjoaa sen nähtäville netissä, yhdessä lukemattomien muiden, vähemmän kuuluisien neuvostoelokuvien kanssa. (Sivuston kuvaruudun alla on painike, josta voi valita englanninkielisen tekstityksen.) Tässä postauksessa paljastuu joitakin elokuvan juonenkäänteitä, joten jos et halua tietää mitään etukäteen, katso elokuva ensin! Toisaalta elokuva on niin monikerroksinen, että suosittelen Wikipedian artikkelin lukemista ennen elokuvaa.

On merkillistä, kuinka elokuvat muuttuvat ja elävät katselukerrasta toiseen. Kun ensimmäisen kerran näin Andrei Rublevin, minuun vaikutti eniten loppupuolen kohtaus, jossa nuori Boriska on saanut suuren kellon valettua. Tällä katselukerralla hätkähdin ihan fyysysestikin kohtausta, jossa ikonostaasi paloi mongolien hyökkäyksen jäljiltä. Silmä tunnisti Johannes Edelläkävijän nyt niin tutun hahmon ikonien joukosta ja minua puistatti. Ikonimaalausta opetellessani minulle on tullut yhä selvemmäksi, että ihminen ikonissa on elävä ihminen. Ei ehkä länsimaisen lääketieteen määritelmien mukaisesti elävä, mutta kuitenkin sillä tavalla olemaassa oleva, että häneen voidaan kohdistaa ajatuksia, puhetta, rukouksia. Ikonin ihminen on Elävien maassa, ja hän voi monin tavoin myös tavoittaa meidät.

Itse asiassa elokuvassa ei juurikaan maalata ikoneja tai freskoja, korkeintaan pestään hieman siveltimiä. Tarinan ytimenä on luova ihminen, ne eri tavat joilla luovuus meistä virtaa. Nämä erilaiset luovuuden mallit tuntuvat minusta tutuilta, toisin sanoen olen edes joskus kokeillut kaikkia näitä lähestymistapoja.

Elokuvan alussa utelias keksijä yrittää lentää kuumailmapallolla, tavoitella taivasta. Voidakseen luoda, ihmisen on pyrittävä mahdottomaan, ja tiedettävä että pahin voi tapahtua. Taiteilijan työ on kävellä tyhjyyden yli. Andrei on maalaamassa Viimeistä tuomiota, mutta epäröi aihetta, sillä ei halua ihmisten uskovan jumalaan silkasta pelosta. Andrein oppipoika Foma (Tuomas),  turhautuu tämän epäröintiin ja lähtee muualle töihin. Fomalle luovuus on nimenomaan tekemistä, toimintaa, liikettä.

 

Durotshkalle, pyhälle houkalle, kauneus on järjestystä - seinä johon on roiskahtanut maalia saa hänet tolaltaan ja mongolien hyökkäyksessä kuolleen naisen tukka on letitettävä tarkoin, jotta asiat olisivat edes hieman paremmin. Mekaaninen käsillä tekeminen rauhottaa ahdistunutta mieltä. Andrei, joka on puolustaessaan Durotshkaa tappanut miehen, vetäytyy puhumattomaksi, maalaamattomaksi. Paha ihmisen sisällä tukkii luovuuden. Tai tarkemmin sanottuna, kun käsitämme oman syntisyytemme, luovuus saattaa käydä mahdottomaksi.

Kellonvalaja-Boris lähtee tekemään ruhtinaalle suurta kelloa, vaikka ei ole varma tietääkö kaiken tarvittavan - hän panee kaiken peliin ja onnistuu. Boriksen rohkeus päästää jotakin liikkeelle myös Andreissa. Hän haluaa taas maalata, luopuu hiljaisuuslupauksestaan ja lausuu yhden elokuvahistorian kauneimmista repliikeistä. "Mennään Troitsaan, sinä valat kelloja ja minä maalaan ikoneja."

Noissa sanoissa piilee kumma lohtu, ne tekevät minut onnelliseksi.

Great Lent started a few weeks ago. Andrei Tarkovskys film "Andrei Rublev" goes well with the mood of the lent. Good old Mosfilm has made it available online, together with many other less famous soviet films. On the site, you will find a tab for english subtitles under the screen, to the right. In this post, I write about the film, so if you want to see it without knowing the plot, watch it first! On the other hand, this film is so full of symbols and layers of meaning - I recommend you read the Wikipedia article before watching.

Is it not strange how films seem to have a life of their own, every time you watch them they have changed? You understand new things, see things you have not seen before. When I first saw this film, the scene in the end, when young Boriska has managed to cast the great bell, felt so important. This time I was very shocked by the scene where the Mongols had raided the town of Vladimir and the iconostasis was burning. My eye picked out the now so familiar figure of St. John the Forerunner among the icons, and I shuddered. During my studies of iconography, it has become clear to me that a human being in a icon is a living person. Maybe not alive according to the criteria of western medicine, but existing in that sense that you can adress him with thoughts, speech, prayers. The person in a icon is in the Land of the Living, and he can in many ways reach out to us too.

As a matter of fact, not much painting gets done in the film, at most, they wash their brushes a little. The focus of the film is creativity, the different ways a creativity flows from us. All of these models of creativity seem very falmiliar to me. In other words, I have applied them in my life and work.

In the very beginning of the film, an inventor is experimenting - unsuccesfully - with a hot-air balloon, as he tries to reach the sky. We do have to aim high and know the worst can happen. An artist is the one who must walk over the void. Later in the film Andrei is preparing to paint the Last Judgement, but hesitates because he does not want people to belive in God out of fear. Foma, (Thomas) his apprentice is frustrated and leaves to work elsewhere. For him, creativity is doing, action, movement.

For Durotshka, the holy fool, the order of things equals beauty - a wall splattered with paint makes her very upset, and she feels that the hair of a woman killed in the Mongolian raid has to be braided, to put things right again. Andrei, who has killed a man to defend Durotshka, takes a wow of silence and stops painting. The evil inside us stems our creativity. Or, to be more accurate, when we realize our own sinfullness, creativity might become impossible for some time.

Bellfounder-Boris commences the casting of the bell comissioned by the prince, although he is uncertain wether he knows everything he needs. He puts everyhting at stake - and succeeds. Andrei is moved by Boriskas courage, it makes him want to paint angain. He breakes his silence and utters one of my favorite lines in film history: "Let´s go to Troitsa, you cast bells and I paint icons".

There is a strange consolation in those words, they make me happy, somehow.