Enkelien kasvot - The faces of the angels

Arkkienkelini ovat hissukseen edenneet. Vaatteet ovat jonkinmoisessa vaiheessa, kertaalleen tehty, mutta saattavat tarvita vielä työstämistä. Maanantaina oli taas yhtäkkiä aika aloittaa kasvojen vaalennos. Miten ihmeessä tämä aina tulee yllätyksenä? Olin jotenkin siinä luulossa, että seuraavaksi alkaa piperrysten piperrys eli hiusten käherrys, joka vaatii, noh, sanoisinko: enkelimäistä kärsivällisyyttä. Onneksi sitä ehtii kampaajan hommiin myöhemminkin.

Ensimmäinen valoväri eli appelsiini. 

Oikeanpuoleisessa ikonissa näkyvissä puoleksi kuivahtanut okra lasuuri.

First light or orange color. 

In the icon on the right you can also see a half dried ochre glaze.

Jotenkin olisin halunnut maalata tuota appelsiiniväriä hieman enemmän, ettei näistä tulisi niin yltiöslaavilaisia kuin Oronmyllyllä maalattu Kristus, vaan olisivat enemmän kreetalaisen oloisia. Ihan rahtusen dramaattisempaa, olisin toivonut. Ehkä ne viimeiset huippuvalot tekevät sen?

Seuraavana vuorossa viimeiset huippuvalot ja meikkaus
eli silmien ja suun yksityiskohdat.

Next thing to do will be the last highlights and the "makeup"
- the details of the eyes and mouth.

My archangels are advancing. The clothes are kind of ready, but might need to be worked on a bit more. Last monday it was suddenly time to start working on the faces again. How on earth can this always come as a suprise? I tought the next thing to do would be to start curling the hair - something i fear will be a painstaking task, demanding a, let´s say, angel-like attitude. I was more than happy to leave the hairdressing for later.

Vasemman posken valon pitääisi nousta vähän korkeammalle...

The light on the left cheek should go a little higher...

Somehow I feel I should have liked to work a little longer with the first light. I would have liked to have them a bit more Cretan style, unlike the Christ I did at Oronmylly, wich turned out sooo slavonic. I wish for just a little more dramatic light. Maybe the last highlights will do it?

Vieras pigmentti - Unkown pigment

Tässä on nyt opettavaisen anekdootin paikka, aiheena tuntematon pigmentti. Sain ensimmäisellä alkeiskurssilla - noin kaksi vuotta sitten - Antilta purkillisen keltaista pigmenttiä. Hän oli saanut sitä pussillisen kolleegaltaan, eikä tarvinnut kaikkea. Emme kunpikaan tienneet mikä pigmentti oli kyseessä. Purkki vain kulki mukanani kurssilta kurssille, myös Parikkalaan Oromyllylle. En halunnut kullata Käsittätehdyn sädekehää, joten ehdotin että kokeilisin sitä "tuntematonta keltaista". Antti piti sitä hyvänä ideana, mutta vaati että se pitää maalata "lätäkkötekniikalla". Koska olen tehnyt kaiken tähän saakka kärkisivellintekniikalla hipsuttamalla, suostuin uteliaana. Antti teki erittäin laihan lasuurin, jota sain lappoa sädekehälle niin, että se oli ihan piripinnassa. Tuosta se kuivuu lounastauon aikana vaaleaksi, tuumi Antti.

Lammikollinen tuntematonta keltaista - a puddle of unknown yellow.

Ja katin kontit kuivui... lounaan jälkeen Kristuksen sädekehä helotti keltaisena kuin leegopalikka. Väri ei suinkaan muuttunut lasuurimaiseksi, vaan muodosti kuvapinnalle muovisen ja rasvaisen oloisen keton. Ei auttanut muu kuin ottaa kostea oravasivellin kauniiseen käteen ja käydä pesemään. Onneksi pesu tuotti juuri sen lopputuloksen, mitä toivottiin - lämpimän keväisenä hohtavan sädekehän.

Nyt Käsittätehty Kristus saa odottaa, jatkan loppukevään arkkienkeleiden maalaamista. Jos teillä, hyvät lukijat, on aavistus mitä tuo pigmentti saattaisi olla, kertokaa ihmeessä minullekin!

Puolet on pesty - washing, washing...

Ei kovin paha - not so bad after all.

Today I want to share a instructive anecdote about using unknown piments. In my paintbox I have a bright yellow pigment neither I nor Antti can recognize. The little jar of color just travelled with me from painting lesson to painting lesson. At the Oromylly weekend course I suggested we try it for the Mandylions halo, because I did not feel like using gold. Ok, said Antti, but you should try the puddle-tecnique for it. He made a very thin solution of the color, and I spread it in huge quantities over the halo. After lunch hour, it will have dried looking a nice, pale glaze, Antti promised.
Indeed, it did not. After lunch Christ´s halo was still a "plastic" bright yellow. The color was anything but a glaze nor had it become any lighter, it just lied on the surface like a greasy membrane. I had to take a wet squirrel brush and wash it all off. Fortunately, this was exactly what was needed: The halo has now a nice warm glow.

The Mandylion will now have to wait, I will continue with the Archangels for the rest of the spring. And, dear readers, if you have the slightest idea of what this pigment might be, let me know!