Minulla on syyskuusta lähtien ollut oma ryhmä nuoria opetettavana, uskomaton poppoo, josta suurin osa on kasvanut Hermannin kirkon seinämaalausten äärellä. Aluksi jännitin osaisinko opettaa ikonimaalausta, mutta melko pian oikea ote löytyi. (Kuule, tuolle nenälle pitää nyt tehdä jotakin, se ei näytä enää bysanttilaiselta...) Olen aiemmin opettanut monia taideaineita eri ikäisille ja tasoisille ryhmille. Työkuvaan on kuulunut mm. valokuvausta, sarjakuvaa, värioppia ja graafista suunnittelua. Ikonimaalauksen didaktiikka muotoutuu hiljalleen.
Ryhmään ilmoittautui viisi 13-24v tyttöä. Aloitimme piirtämällä ja korjaamalla, korjaamalla ja piirtämällä. Valitsin yhteiseksi aiheeksi Kristus käsittätehdyn, koska se on minulle hyvin tuttu ja rakas. Yleensähän ikonimaalari saa aloittaa Jumalanäidin ikonilla, mutta koska se on osa Deesis-ryhmää ja vaatii rinnalleen sekä Kristuksen että Johanneksen, en halunnut sitouttaa ketään niin mittavaan kokeiluun. Nyt kun olemme maalanneet jo yli puoli vuotta, tiedän että näillä neideillä riittää pitkäjännitteisyyttä vaikka pieneen ikonostaasiin.
Kevättalvella joukkoon liittyi vielä kaksi poikaa - se on varmaankin prosentuaalisesti enemmän kuin missään muussa suomalaisessa ikoniryhmässä! Kirkon lastenhuone on käymässä pieneksi - onneksi aina on joku poissa koeviikon tai muun takia. Huoneen yksi seinä on lasia, ja ulkopuolella koheltaa pienten kerho. Toiveissa kajastelee rullaverhot, jotka rauhoittaisivat työtilan. Kirkkosalissa harjoittelee aikuisten kuoro, joten taustamusiikista ei tarvitse huolehtia. Tosin kuoro harjoittelee aina tulevan kauden ohjelmaa, joten paaston aikana saakin kuunnella pääsiäismusiikkia.
Lasten kerhohuoneesta on siirretty pienet pöydät ulos ja isot sitään.
Each time we paint, we have to move out
the small chairs and tables from the childrens clubroom.
Olemme pitäneet myös pienoisretriitin seurakunnan leirikeskuksessa Lällyssä. Samaan aikaan oli käynnissä aikuisten kripari, mikä oli hyvä, sillä tällä kertaa mukaan pääsi vain kaksi maalaria. Maalasimme kaiken päivää, ja sain tabletin viritettyä soittamaan Spotifystä bysanttilaista musiikkia. Ulkona loisti kevätaurinko. Ruokaakin sai välillä ja pääsi saunaan ja kirkkoon - mitäpä muuta ikonimaalari tarivtsee? Minkäänlaista hiljaisuussääntöä emme noudattaneet, mutta hiljaisuus laskeutui Joran avaraan saliin ihan itsestään. Ensi kerralla meitä on varmasti enemmän.
Varasin jo syksyllä meille vitriinin Tapiolan kirjastosta, ajattelin että jos ei oppilailla ole mitään näytettävää, voin aina laittaa esille omia ikoneja - vaan olihan meillä: kaksi viikkoa ennen pääsiäistä pystytin elämäni helpoimman näyttelyn. Osa töistä oli niin selvästi kesken, että katsoja pääsi ikäänkuin kurkistamaan sisään valmistusprosessiin.
Jäljellä on enää muutama opetuskerta, toivottavasti mahdollisimman moni ikoni valmistuu, ja saa kuivua rauhassa kesän yli. Syyskuussa aloitetaan Jumalanäidin ikonilla!
Since September I have been teaching iconography to a group of kids from my church. A incredible bunch, most of them have grown up surrounded by the wall paintings at St. Hermans. At first I felt a bit nervous about teaching iconography, but soon enough I found the right touch. ("We have to do something to that nose, it does not look Byzantine anymore...") I have taught arts to children, teenagers and adults, both amateurs and professionals. On the curriculum has been for example photography, comics, color theory and graphic design. I am finding my kind of didactics for icons.
I started with a group consisting of five girls, aged 13-24. At first we drew and corrected, corrected and drew for quite a while. I chose to have them doing a Mandylion, it is very dear and so familiar to me. Usually, a new iconographer starts with a Teotokos (Mary, mother of god), but as it is part of the Deesis, and needs both Christ and St. John, I wanted to start with something less elaborate. Now when we have painted together all year, I know this group could, given enough time, produce a small iconostasis.
During spring two boys joined the group, the tiny club room at church is growing small. Fortunately there is always someone absent with flu of cramming for an exam. Outside the class, there is the small children's club romping around, on the other hand - behind the wall, inside church, the choir is rehearsing. At least we don´t need to play records to get in the right mood.
During Great lent we had a miniature retreat at the congregation summer camp in Läyliäinen. There was a group of catecumens at the same time, having their classes in another building. We spent all weekend painting, some meals, some prayer, some service, what else does a iconographer need? We had no rule of silence, but one of the girls managed to make my tablet play Byzantine music from Spotify, and divine silence filled the big drawing room at Johanneksenranta old manor. The girls said they had never before spent a whole day concentrating on one thing. No wonder they seemed to have great flow!
In the autumn I had reserved a show cabinet at Tapiola public library. I thought that if the students don´t have anything to show, I could put my own work on display. But they had: Two weeks before Easter we put up our exhibition. Some of the icons were far from ready, which enabled the audience to understand the process much better.
We have one more meeting before summer vacations. We will have at least 3-4 ready icons drying over summer. In September, we start with Teotokos!
