Nyt tulee posti "yleisön pyynnöstä". Kirkkokahvilla tuli puheeksi harjoituspohjat, ja kerroin että olen saanut ystävältäni paperisten harjoituspohjien ohjeen, mutten ole sitä vielä (kahden vuoden aikana) ehtinyt testata. Jaan nyt ohjeen, kertokaa ihmeessä minullekin kuinka se toimii!
Tarvitset näitä:
sileää akavarellipaperia, halpakin käy
kananmuna
väkiviinaetikkaa (siis ei valkoviinietikkaa)
teippiä
pahvialustoja
sähkövatkain
kulho
sieni
leveä sivellin
Pignota arkit teipillä alustoille. Kostuta ne veteen kastetulla sienellä. Riko koko kananmuna ja vatkaa sitä 5 minuuttia. Lisää ruokalusikallinen väkiviinaetikkaa. Vatkaa toinen 5 minuuttia. Sivele arkit ensin pystysuuntaan, anna kuivua ja sivele sitten vaakasuuntaan. Kuivata ja käytä.
_____
This is a post "by the request of the readers". A friend at church asked me how I prime boards for practise. Of course I do have a stack of all kinds of old panels, experiments, pieces of mdf-board and such. When I do priming, I use up the leftover levkas on any old piece of wood. Sometimes people give me fiber boards that "granny made in the 70´s". And I do have a recipe for priming paper for egg tempera. An other friend gave it two years ago, but I haven´t had time to try it. So here it comes, please let me know how it works!
This is what you need:
smooth water color paper (any cheap stuff will do)
an egg
strong vinegar (not the stuff made from white vine, 10% acetic acid)
masking tape
big, strong pieces of cardboard
a bowl
hand mixer
sponge
big brush
Stretch the paper on the card boards with tape. Dampen the paper with water and the sponge. Brake the egg and whip it for 5 minutes. Let the foam set. Add a table spoon of spirit vinegar. Whip again for 5 minutes. Apply the size on the papers, first with vertical strokes. Let dry and repeat with horizontal strokes. Let dry and paint.
Isä Vladimir tuli Kanadasta viettämään pääsiäistä kanssamme ja toi tuliaisiksi uusia värejä. Jo joitakin vuosia sitten luin Maya blue -nimisestä erittäin kestävästä väriaineesta, jota maya-intiaanit käyttivät mm. Bonampakin temppelin freskoissa. Pigmentti on valmistettu indigon tapaisen kasvin uutteesta ja palygorskiittisavesta ja sen koostumus oli pitkään tuntematon. Rapakon takainen Natural Pigments myy mayasinistä, mutta ei tuolloin postittanut Eurooppaan. Nyt pääsen vihdoinkin kokeilemaan sitä. Toinen väri on nimeltään cobalt cerulean (green tint).
Kun saan uuden pigmentin, lisään sen nykyään saman tien värikansion taulukkoon. Taulukossa on värin nimi, näytteet väristä peittävästi ja ohuesti siveltynä, sekä sekoitettuna valkoisen ja mustan kanssa. Tämä pistää uuden värin heti suhteeseen niihin, joita minulla jo on ja nopeuttaa käytöönottoa. Näistä uusista väreistä sipaisin täplät myös pohjustetulle koelaudalle, jotta voin testata pysyvätkö ne paikallaan olifoitaessa. Jotkut värit eivät sovellu ikonimaalaukseen, vaan "lähtevät liikkeelle" öljyn mukana. Esimerkiksi preussinsininen ja naphtolinpunainen ovat näitä varottavia pigmenttejä.
Nyt olen olifoinut koelaudan väritäplät, ja värit käyttäytyivät mallikelpoisesti! Niitä uskaltaa siis jatkossa käyttää ikonimaalaukseen!
___________
Father Vladimir came over form Canada to celebrate Easter in Finland and brought me two new pigments. I had read about Maya blue years ago, but unfortunately back then Natural Pigments did not ship to Europe, so I was unable to get it. This very stable precolumbian pigment, a mixture of organic indigo and a mineral called palygorskite, was used for the frescoes in the Bonampak temple. Now I finally can experiment with it. The other color is called cobalt cerulean (green tint).
When I get a new pigment, I nowadays add it to my color charts straight away. The chart shows the name of the color and has samples of the color applied transparently and thickly, and mixed with black and mixed with white. This puts the new color in relation to the old ones and gives an idea of what it can be used for. Of these new colors I also made samples on a board with lefkas. I need to test them to see wether they work with olifa, or start running around. Some colors are unsuitable for iconography, because they spread when the oil is applied. I have been warned to stay away from for example Prussian blue and naphtol red, lest I want to ruin my icon.
Now I have put olifa on my testboard, and the colors behaved very well indeed. Now it is safe to use them for icons!
Koboltti osoittautui todella hyvin peittäväksi. Hyvä lisä läpikuultavan ultramariinin rinnalle.
The Cobalt blue is very opaque, unlike ultramarine.
Mayasininen olikin yllättävän vihertävä ja todella kuultava. Maya blue turned out to have a greenish hue and is very transparent.
Sain lukijakysymyksen ikonilautojen kuljettamisesta. Käyn kursseilla eri paikoissa noin 4-5 kertaa vuodessa, opettamassa 1-2 kertaa viikossa ja itse maalaustunnilla 1-2 kertaa viikossa. Materiaa saa todellakin rahdata paikasta toiseen kaksin käsin, kaikkia laillisia keinoja käyttäen. Opetustyöt ovat omalla kirkolla, sinne kävelee nopeammin kuin ajaa autolla. Suora metroyhteys meiltä Myllypuroon aukeaa elokuussa, sitä odotellessa köröttelen vaihtoyhteyden varassa.
Pieniä ikonilautoja kuljetan usein tukevissa kenkälaatikoissa, jos varovasti laskostaa lautojen väliin huivin tai muun kankaan, laatikkoon voi mahtua useampikin lauta. Tilkitsen kankaalla ikonin ympäriltä, ettei se liiku. Isommille ikoneille olen ommellut pari pussia. Päällikangas on tukevaa puuvillaa, sisäpuoli tikkaamatonta toppakangasta. Fleece tai takkivillakin käy - tosin fleeceä ei pitäisi käyttää yhtään mihinkään, sillä kun sitä pesee, vesistöihin joutuu mikrokuitua kalojen ruuaksi.
Kannettavan tietokoneen suojapussi
tuli meille miehen repun mukana, sekin on ihan näppärä.
A laptop sleeve works well for protecting icon boards, or any bag with soft lining.
Pigmenttejä ei kannata säilyttää minigrip-pusseissa, sillä ne eivät ole kissankestäviä...
nämä eivät ole minun värejäni, niiden omistaja antoi minun kuvata kisulin aikaansama tuho kaikkien varoitukseksi!
PS. Katti voi hyvin, mutta tassut olivat jonkun aikaa oranssit.
Don´t keep your pigments in plastic bags, they are not cat-proof. These are not my pigments, my friend let me take this picture as a warning to us all. PS The cat is well, but had orange paws for a while.
Filmipurkit ja karkkirasia, kuin luodut toisilleen.
Film cans and a candy box, a mach made in heaven.
Ikean läppärilaukku on ajalta, jolloin läppärit olivat valtavia. Tukeva kapine, pysyy itsekseen pystyssä ja siihen menee kaksikin ikonilautaa kerralla. Vastaavia tukevia laukkuja ja reppuja on myös Claes Ohlsonilla. Jos kulkee autolla, alumiinikehikko-kori on hyvä väreille ja tilpehöörille. Hyviä ovat kaikki kantovälineet, jotka ovat sen verran ryhdikkäitä, etteivät pyöri sinne tänne auton takakontissa. Jotkut kurssituttut käyttävät pyörien varassa kulkevia suuria työkalupakkeja. Sen verran taidan olla hienohelma, etten halua kiskoa sellaista perässäni kaupungilla.
A robust laptopbag from Ikea, big enough for two boards.
Laptop rucksacks are another handy solution.
Vielä viime syksynä, meillä oli polkupyörän peräkärry, jolla sai irtonyssäkät koottua pressun alle sateelta suojaan, ja painavat tavarat pyörien päälle. Nyt kun kärry kävi lapsille pieneksi ja annettin pois, pitää logistiikkaan panostaa tarkemin. Lentolaukku on uskollinen ystäväni, johon uppoaa kaikki. Värit pensselit, mallikansiot, harppi, viivotin ja essu. Se seuraa perässäni ylä- ja alamäissä. Kulmakunnan napurit varmaankin kuvittelevat, että matkustan työkseni.
Lentolaukku on kätevä, paitsi rospuuton aikaan.
A small trunk on wheels solves most logistic problems, exept during rasputitsa.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Extreme weather conditions are not an excuse for not painting.
Marraskuussa kävin pitkästä aikaa nikkariverstaalla. Olin ostanut lämpökäsiteltyä leppää pohjustettavaksi, sillä halusin tehdä oikein komeat kasvovaalennossarjat opetusmateriaaliksi. Materiaali oli valmiiksi höylättyä ja mukavan kullanruskeaa, mutta koska se oli tarkoitettu saunanlauteiksi, piti työstää laudat oikohöylällä, jotta sain pyöristykset pois.
Kuinka ollakkaan, jäljelle jäi kolme lyhyempää pätkää, jotka olivat juuri sopivia pikkulaudoiksi. Ja koska kerran olin verstaalla, sahasin pyöreän yläreunan laudoille. Iski hirmuinen inspiraatio, ja hups, tein niihin vielä kiilatkin. Tulevaisuus näyttää, vääntyvätkö laudat vai eivät. Pohjusteen kanssa työskenteleminen tuntui lähes helpolta, no ainakin vähemmän traumaattista kun taannoinen ensikosketus aiheesen.
Esiliimaus ja purkillinen pohjustetta.
Glued boards and a lot of gesso.
Kankaat ovat lionneet yön yli.
The fabric has been soaking in glue over night.
Pitkiin lautoihin maalaan kasvovaalennossarjat.
On the long boards I will paint models for face highlighting.
Last November I spent some time at the carpenters workshop - long time no see. I had bought some special wood to experiment with. I wanted to make a couple of special boards to do highlighting models for my students. The planks were half-finished material, designed to become benches for saunas. They were all planed an nice, all I had to do was to plane off the rounded edges. I ended up with three smaller scraps, exactly the right size for a full length saint. And as I was at it, I decided to have it all: rounded top and wedges too! This time the work with the gesso was far less traumatic than my first try.
Right after Epiphany I packed my boards and stuff and drove to New Valamo Lay Academy for a four day course. Heinävesi was the coldest place in Finland that week. One does not run in a monastery, but temperatures around -27°C calls for a brisk gait from dormitory to breakfast, from breakfast to class, form class to church. One night we dared a walk to see the starry sky. There is hardly any streetlamps, and the Milky Way was so bright. But I can´t recall ever having rime in my eyelashes before.
Heti teofanian jälkeen sain pakata tuotetut laudat autoon ja suunnata kohti Valamoa. Heinävesi oli tuolloin Suomen kylmin paikkakunta. Luostarissa ei tietenkään juoksennella, mutta kun lämpötila on -27°C, kaikki siirtyminen, asuntolasta aamiaiselle, aamiaiselta maalausluokkaan tai luokasta kirkkoon suoritettiin harvinaisen ripeästi askeltaen. Yhtenä yönä uskaltauduimme maalauskaverin kanssa Juurikkasalmen sillalle katselemaan linnunrataa, se loisti upeasti kun ei joutunut kilpailemaan katuvalojen kanssa. En muista että minulla koskaan ennen olisi ollut kuuraa ripsissä.
Veljestö oli käynyt Jordanilla.
The brethren had celebrated Epiphany with style.
The teacher, Raija Kanninen, was new to me, so I felt I needed the comfort of an old friend. Maybe it was the frost that reminded me of St Herman. I started drawing with only a few pictures of other male saints for reference, but he turned up promptly.
Tällä kertaa keksin ottaa valokopion luonnoksesta ja tehdä sille värisuunnitelman. Maalaaminen oli kumman ripeätä, kun kaikki pohjavärien sekoitukset, ja enimmät vaalennosvärit oli mietitty valmiiksi. Olen liian pitkään kulkenut kulloisenkin opettajan talutettavana, miettimättä itse ikonin kokonaisväritystä. Tosin tähän ikoniin ei mitään kovin jännittäviä kokeiluja tullutkaan. Päällysviitan pigmentti on Pietarista, Ruskaja Ikonasta hankittu tuf ja taivaan harmaa on riebekiittiä ja valkoista - siinä ne villeimmät irroittelut olivatkin.
----
This time I got the good idea to take a photocopy of the drawing, and make a plan for the coloring. Painting was amazingly fast, when all colors for the underpaintig, and most of the colors of the highlights were thought out in advance. Obviously I have been just following the teachers instructions for too long, without thinking about the icon as a whole. On the other hand, there was hardly any experimenting in this icon. I used the tuf I bought in St Petersburg last summer for the robe and riebeckite and white for the sky. Very wild solutions indeed.
In the picture below you can see how far I got in four days. In less than four days, actually -
I did work on another icon as well, saint Priscilla of Rome. I´ll make
another post on her later. I could have finished st Herman during the
course, but I preferred to do the lettering at home, alone. Lettering
with other people around is too unnerving. It´s my one weakness.
Näin paljon sain maalattua neljässä päivässä - tai itse asiassa lyhyemmässä ajassa, sillä työstin toistakin ikonia, Priscilla Roomalaista. Teen hänestä oman postauksen. Olisin saanut Hermannin valmiiksikin, mutta halusin tehdä tekstaukset kotona rauhassa. Tekstaaminen toisten seurassa on kertakaikkiaan hermostuttavaa. Ristinsä kullakin.
Pyhittäjä isä Herman
pohjoisten erämaiden kilvoittelija
ja koko maailman armollinen esirukoilija
ortodoksisen uskon opettaja ja hurskauden esikuva
Alaskan kerskaus ja Amerikan maan ilo
rukoile Kristutsta Jumalaa pelastamaan meidän sielumme!
Herman Alaskalaisen tropari
The troparion of St Herman of Alaska by St. Mary's OCA Minneapolis
