Käsityöt on niin palkitseva harrastus. Aloitin elokuussa Ailen kintaiden teon. Siis huomio - elokuussa... Virolaisessta Aino Praalkin "Kirikindad" -vihkosta löytyi monta mieluista mallia. Tämän arvelin helpoksi. Laskin että mallissa ei ole yli 5 silmukan lankajuoksuja, mikä helpottaa kun toista väriä ei tarvitse sitoa lankoja kiertämällä. Kuviokin oli yksinkertainen ja varmasti helppo oppia ulkoa. Toisin luulin, toisin toivoin, toisin on käynynnä käteni.Langaksi valitsin jotakin äidin väjrjäämistä keristä. Punaruskea saattaisi olla mataraa, muita en muista. En halunnut alkuperäisen mukaista perinteistä resoria, vaan tein oman lempimallini, kierrereunan.
Se tehdään näin: luodaan silmukat, neulotaan 1 kierros oikeaa. Seuraava kerros neulotaan nurjaa (yleensä kahdella värillä) niin että neulottu lanka jätetään neuleen eteen ja toinen lanka nostetaan neulottavaksi. Vuorotellaan värjeä. Seuraava kerros taas oikeaa.Kun kierrereuna oli onnelliseti ohi, alkoivat hankaluudet. Malli oli yllättävän vaikea. Ensinnäkin pitkät pystysuorat yhden silmukan viivat tuppaavat painumaan, ja kuviolanka on lähes mahdotonta pitää riittävän löysällä. Tyypillisissä suomalais-ugrilaisissa (karjalaiset, setukaiset, marit, komit, jne.) neulemalleissa on kuvio luotu 1, 3 ja 5 silmukan ryhmistä, kummasti helpottaa neulomista. Vaan tämä kehno ei ollutkaan tyypillinen malli, vinoneliön ulkoreuna on 2 silmukka leveä. En tiedä mikä siinä sitten niin vaikeaa on mutta tumppujen kanssa on tullut tupeksittua koko syyskausi. Kärkikavennuksen saaminen siistiksi oli myös tuskanen sessio. Nyt olen purkanut ensimmäisen peukalon kaksi kertaa ja Aile on ilmoittanut ettei pidä kintaista.
Keski-aikahuppu on tuunattu kirpputorin kaulahuivista, joka on ensin vanutettu 60 asteen pesussa. Malli on saatu soveltamalla tämän linkin pienoiskaavoista. Siinä on vain yksi vika. Likka kieltäytyy käyttämästä sitä. Onneksi huppu oli sekä helppo että nopea valmistaa, enkä lähtenyt väkertämään siihen vuoria. Itselläni on samantapainen, ostettu Glimsin museon keski-aikatapahtumasta. Kangas on kasmirvillaa ja vuori samettia, käytän sitä lähes päivittäin. Se on tässä ilmastossa erinomaisen kätevä
Theese estonian mittens have been giving me a hard time since august. The yarn is something my mother has dyed with plants. I tought the pattern would be easy, but no. The vertical lines keep sinking in and its very difficult to keep the yarn loose enough. Now I´ve done the first thumb twice but I´m still not happy with it. My daughter has told me she does not like them any more... Craft is such a rewarding hobby!
The "medieval" hood is made of a woolen scarf I bought from the fleamarket. I washed it in 60 °C to make it felt, and used the minipatterns from this site. Aile declared it is ok, but she is not going to wear it... I have a similar hood myself made from cashmere with velvet lining. I use it almost dayly - in this climate it´s great!
6 kommenttia:
Löysimpäs mukavan blogin. Selailin blogiystävieni kirjoituksia ja Liisan ihanasta virityksestä tulla tupsahdin tänne ja lupaan jäädä lukijaksenne, koska kaikki mitä olitte ompeluseuranne jutuista tänne julkaisut, kiinnosti, joten jatko pistää minut suuriin odotuksiin. Nuo kansanomaiset mallit oli se ykkösjuttu. En saa blogini osoitetta tarttumaan tuonne valikkoihin, niin laitan sen tähän: htpp://leena.ukkolanakat.net
No Liisapa täällä sitten seuraavana. Iso kiitos kintaan kierrereunan mallista, olenkin ihmetellyt miten se oikein syntyy. Toinen kiitos huppulinkistä. Ja tätä kautta vielä kolmas kiitos että vinkkasit niistä Espoon kaupunginmuseon kursseista. Neulakinnaskurssilla olin jo, ja aion käydä kaikki muutkin!
Tervetuloa Leena! Solmun muut jäsenet eivät vielä ole lämmenneet bloggailemaan, voi olla että julkaisen sitten tapaamisissa kuvattuja töitä. En ole juurikaan ehtinyt kokouksiin, 5- ja 2,5- vuotiaiden lisäksi on pian 1v pikkupaviaani.
Leena: pääsen vasta tammikuun kinnasneulakurssille, tarkoitus oli mennä kertaamaan jo nyt. Lisäksi aion mennä 3.1. tyttären kanssa museolle kehräämään!
Tie toi näköjään tänne tänään uudemman kerran. Joten Katalle tiedoksi, että Värskassahan minä setu pitsin tekoon opettelin. Olin siellä Suuren käsityölehden lukijamatkalla ja Ulve Kangro oli opettajana. Virkkausohjeiden mukaan pystyy hyvin tekemään, kun tietää pari jippoa langan vaihtamisessa ja toisen langan kuljettamisessa pitsin sisällä.
Ja tuo neulakinnaskommentti oli tietysti Liisalle. Ei pitäs kommentoida mitään klo 21 jälkeen... ;)
Värskaan on varmaan taas matka ensi toukokuussa Jyrin päivän praasniekkaan. Sitäpaitsi ollaan silloin sovittu käsityötreffit Leelo-kuoron Veeran-tädin kannsa. Silloin on tarkoitus opetella tuo putelivöö kunnolla.
The mittens are nice! I love the pattern and the colors of yarn. I think it is difficult to knit with this kind of pattern because the tension of the yarn isn't stable.
The felt hood is also good! It seems snug..
Lähetä kommentti