Kantapääpedagogiikkaa osa I

... osa I, koska sitä on epäilemättä tulossa ennenpitkää lisää. Yritin keskiviikkona jatkaa Kristuksen ja Johanneksen taustan maalaamista. Pekko oli flunssaisena kotona ja avusti työnaloitus-rukouksissa ja kannusti muutenkin ansiokkaasti pöydän toiselta puolelta ja väritteli omaa Kaikkivaltiasta.

Tarvittavan värin sekoitus piti tehdä veronanvihreästä, okrasta, kromi-oksidikeltaisesta ja titaanivalkoisesta. Sain aikaan sekoituksen, joka itse asiassa oli väriltään melko läheltä toivottua, mutta muuten ihan outoa: pinnalla kellui vaalean mintunvihreä ketto, ihan kuin kyseesä olisi marmorointiliuos. Ajattelin että kyllä tuo hiertämällä... ja hiertelin niin että Pekko piteli korviaan. Minulla ei ole vielä kunnon lasista hierrintä ja sekoituslevyä, vaan käytän palettiveitstä ja kirpparista löytynttyä laakeaa sushilautasta. Ääni on kieltämättä pahimmillaan aika inha.

Hiersin ja hiersin, eikä väri ottanut sekoittuakseen. Muistin että kurssilla oli ollut puhe siitä kuinka jotkut värit vaativat tipan pirtua sekoittuakseen. Mutta nämä värit olivat sekoittuneet kurssilla ihan ilman hokkus-pokkusta - mitämitämitä? Katselin keittiön hyllyjä, olisiko siellä jotakin pelastavaa ihme-ainetta, meillä kun tuota alkoholipuolta on yleensä huononlaisesti. Muuta avattua ei ollut kuin pullo rakia, joka sekin on tullut taloon joskus esikoisen vauva-aikana. Ripsin pipetillä juomaa paletille, mutta väri ei sekoittunut yhtään paremmin - aniksen tuoksu oli tosin miellyttävä. Kaapaisin kuitenkin tämän alkemistisen innovaation roskiin, ja pesin sushilautasen - huolella, siinähän saattoi olla jotakin näkymätöntä jämää, joka pilaisi puhtoisen värini. Raki rakina, mieluiten jäillä, ja värit paletilla, kiitos!

Tein uuden värisekoituksen, tällä kertaa en päässyt lähellekään alkuperäistä. Sitäpaitsi minttuketto kellui pinnalla edelleen. Siinä vaiheessa jostakin aivojeni äänitearkistosta ryömi esiin lause "... ja tippa emulsiota". Ja kuinka ollakaan, tippa, kaks emulsiota tuotti toivotun tuloksen: valkoinen, joka kaiketi oli ollut draaman roisto, sekottui nätisti muihin väreihin.
 Miellyttävän tasainen ja käyttövalmis väriseos lautasella oli kuitenkin jotaikin ihan muuta kuin mitä tarvitsin ja samassa puistotäti soitti ja ilmoitti että kuopuksella oli housut märkänä ja lisäksi kylmä. Syöksyimme siis Pekon kanssa ulkovaatteisiin ja kohti puistoa. Paluumatkalla mun fiilikset pelasti Vallareilla työskennelleet metsätyöhepat Karolus ja Valko isäntineen.

A short ode to learning by doing... I tried to mix more of the background color for Christ and st. John the other day. The mixture contained green veronese, yellow ochre, chrome yellow, and titanium withe. The colors, although producing the right shade, refused to mix properly. A nasty pale green muck was floating on top. I remembered hearing something about some colors not mixing without a drop of alcohol. The only bottle at home was turkish raki, wich had been given to us some 5-6 years ago. I added two drops of it, but it not help. I washed the palette and started again.


At this moment I heard, like a tape-recording in my head: mix it with water and a little emulsion. Two drops of the eggyolk-vinegar-mixture did the job perfectly. The titanium withe needs aparently a little grease to mix well.

Kirjontaa välipalaksi

En kuulu niihin jotka jaksavat hössöttää enkeleistä. Se on ollut suorastaan muotia jokunen aika sitten. Mutta yleensähän sitä joutuu syömään ehdottomat asenteensa, niin minunkin nyt kävi.

Viime keväänä näin tämän kuvan pienessä ortodoksisten kustantamoiden kirjaesitteessä. Pimahdin välittömästi - koptilaisen enkelin vieno hymy ja kaksi oikeaa jalkaa syöpyivät verkkokalvoilleni. Se oli riittävän kömpelö ja kenokaulainen puhutellakseen minua. Kopioin sen parhaani mukaan muistivihkoon - alkuperäinen oli niin pieni että en edes huomannut enkelin jaloissa kiemurtelevaa lohikäärmettä. Ahkera googletus antoi hiukan lisätietoja: ikoni on koptilainen, kyseessä jompi kumpi arkkienkeli ja ajoitus 1600-luvulta, alkuperäinen sijaitsee jossakin Ateenalaisessa museossa... Yritin myös tavoittaa esitteessä ollutta Ikonimaalari-lehden numeroa, mutta väliin tuli muuta ja homma jäi. Tiesin että minä ja enkeli kohtaamme vielä.

 

Kaksi viikkoa sitten huomasin että Tapiontorin Singer-puoti on lopettamassa, ja kirjontalangat 20% alennuksessa. Päässä tuntui taas se luova napsahdus... Iski kai jonkinlainen Bayeux-virus - tai sen itäinen laijitoveri. Hamstrasin läjän lankoja, muistellen enkeliä ja sen värejä. Kun tulin kotiin siirsin enkelipiirroksen valkaisemattomalle pellavapalalle ja aloin pistelä ääriviivoja varsipistoilla. En malttanut edes yliluotella risareunoja, vaan paahdoin menemään minkä neulalla kerkesin. Kirjontakehykseni on varattu, siinä nököttää keskeneräinen ristikkorevinnäinen, jonka aloitin yli 7 vuotta sitten, kun odotin Ailea. Suhasin siis vapaalla kädellä ja into piukalla. Ihanaa vaihtelua neulomiseen!

Kädet piti muotoilla uusiksi, alkuperäisestä en saanut selvää.

Vasta kun pääsin hameen puoliväliin rauhoitun sen verran että ehdin yliluotella reunat, olivatkin jo hieman rispautuneet. Ikonimaalaukseen verrattuna tämä on ihanaa epäeksaktia hassuttelua, neulomiseen verrattuna rentouttavaa tarkkuustyötä, joka saa ympäröivän maailman katoamaan! Kirjonta jos mikä on oman mikrokosmoksen luomista.

I must have got a Bayeux-bug! Last spring I found a tiny picture of this 1700th century coptic angel and could not get it out of my mind. A few weeks ago a local shop had 20% off on embroidery yarns, and I knew what had to be done... This is a funny and inexact thing to do compared to iconpainting. And compared to knitting a very accurate job, that makes me forget everything around me. Embroidery is creating one´s own microcosm.

Askel kohti piirtämistä

Tässä olen ottanut pienen-pienen askeleen kohti omaa piirtämistä. Esipiirros deisis-ryhmän Kaikkivaltiaaseen syntyi piirtämällä läpi kirjan kuvasta. Moscow school of icon-painting - Moskovskaia shkola ikonopisi, taisi olla opuksen nimi. Kaikkivaltias jota kopioin oli Andrei Rublevin maalaama.

Johannes Edelläkävijä edistyy myös hiljaleeen. Eilen se sai monta kerrosta sankir-sävyä ylleen, jonkun verran vaatteille, ja vielä lisää hiuksiin ja kasvoihin. Nyt minulla on Antilta lupa siirtää kaikkivaltias laudalle ominpäin, maalata ääriviivat, laittaa okrakerros ja sankir. Jos luoja suo, kahden viikon päästä tämän Kaikkivaltiaan siis pitäisi olla samassa vaiheessa kuin Johannes. Pyhä Andrei Rublev, rukoile minun puolestani!

Ainakin tunnistan oman käsialani tästä piirroksesta.

First tiny-tiny step towards drawing myself. (I was drawing through from a book.) At least I can recognize my own handwriting in this drawing! This Pantokrator is going to be together with the Teotokos I did last summer and the St. John I´m working on right now.