Kantapääpedagogiikkaa osa I

... osa I, koska sitä on epäilemättä tulossa ennenpitkää lisää. Yritin keskiviikkona jatkaa Kristuksen ja Johanneksen taustan maalaamista. Pekko oli flunssaisena kotona ja avusti työnaloitus-rukouksissa ja kannusti muutenkin ansiokkaasti pöydän toiselta puolelta ja väritteli omaa Kaikkivaltiasta.

Tarvittavan värin sekoitus piti tehdä veronanvihreästä, okrasta, kromi-oksidikeltaisesta ja titaanivalkoisesta. Sain aikaan sekoituksen, joka itse asiassa oli väriltään melko läheltä toivottua, mutta muuten ihan outoa: pinnalla kellui vaalean mintunvihreä ketto, ihan kuin kyseesä olisi marmorointiliuos. Ajattelin että kyllä tuo hiertämällä... ja hiertelin niin että Pekko piteli korviaan. Minulla ei ole vielä kunnon lasista hierrintä ja sekoituslevyä, vaan käytän palettiveitstä ja kirpparista löytynttyä laakeaa sushilautasta. Ääni on kieltämättä pahimmillaan aika inha.

Hiersin ja hiersin, eikä väri ottanut sekoittuakseen. Muistin että kurssilla oli ollut puhe siitä kuinka jotkut värit vaativat tipan pirtua sekoittuakseen. Mutta nämä värit olivat sekoittuneet kurssilla ihan ilman hokkus-pokkusta - mitämitämitä? Katselin keittiön hyllyjä, olisiko siellä jotakin pelastavaa ihme-ainetta, meillä kun tuota alkoholipuolta on yleensä huononlaisesti. Muuta avattua ei ollut kuin pullo rakia, joka sekin on tullut taloon joskus esikoisen vauva-aikana. Ripsin pipetillä juomaa paletille, mutta väri ei sekoittunut yhtään paremmin - aniksen tuoksu oli tosin miellyttävä. Kaapaisin kuitenkin tämän alkemistisen innovaation roskiin, ja pesin sushilautasen - huolella, siinähän saattoi olla jotakin näkymätöntä jämää, joka pilaisi puhtoisen värini. Raki rakina, mieluiten jäillä, ja värit paletilla, kiitos!

Tein uuden värisekoituksen, tällä kertaa en päässyt lähellekään alkuperäistä. Sitäpaitsi minttuketto kellui pinnalla edelleen. Siinä vaiheessa jostakin aivojeni äänitearkistosta ryömi esiin lause "... ja tippa emulsiota". Ja kuinka ollakaan, tippa, kaks emulsiota tuotti toivotun tuloksen: valkoinen, joka kaiketi oli ollut draaman roisto, sekottui nätisti muihin väreihin.
 Miellyttävän tasainen ja käyttövalmis väriseos lautasella oli kuitenkin jotaikin ihan muuta kuin mitä tarvitsin ja samassa puistotäti soitti ja ilmoitti että kuopuksella oli housut märkänä ja lisäksi kylmä. Syöksyimme siis Pekon kanssa ulkovaatteisiin ja kohti puistoa. Paluumatkalla mun fiilikset pelasti Vallareilla työskennelleet metsätyöhepat Karolus ja Valko isäntineen.

A short ode to learning by doing... I tried to mix more of the background color for Christ and st. John the other day. The mixture contained green veronese, yellow ochre, chrome yellow, and titanium withe. The colors, although producing the right shade, refused to mix properly. A nasty pale green muck was floating on top. I remembered hearing something about some colors not mixing without a drop of alcohol. The only bottle at home was turkish raki, wich had been given to us some 5-6 years ago. I added two drops of it, but it not help. I washed the palette and started again.


At this moment I heard, like a tape-recording in my head: mix it with water and a little emulsion. Two drops of the eggyolk-vinegar-mixture did the job perfectly. The titanium withe needs aparently a little grease to mix well.