K-tuoli - The light armchair

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

Kansatuoli, kevyt nojatuoli, Alfred Kanervan tuoli? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä kukaan taida tietää mikä niistä on alkuperäinen. Varmaa on ainakin että tämä tuolimalli kuului kansanhuoltoministeriön huonekalumalleihin. 1940-luvulla, kun kaikesta oli pulaa, huonekalutehtailla oli tarkat ohjeet, mitä ja millaista mööpeliä sai valmistaa. Tämä tuolityyppi oli yksi sallituista. Kun nettiä selaa hakusanalla k-tuoli, huomaa sen olleen todella suosittu, sillä niitä on yhä jäljellä paljon. Se on myös ilmeisen rakastettu tuoli, sillä pikaisella selauksella löysin 5-6 blogipostausta k-tuolin kunnostukseta.

Menin työväenopiston verhoilukurssille, jotta isoäidin äidin nojatuoli pääsisi taas entiseen loistoonsa. Se uskollisesti oli kulkenut kanssani muutosta muuttoon noin 20 vuoden ajan. Viimeiseen viiteen vuoteen siinä ei ole enää voinut istua, käsinojat ovat pysyneet paikallaan vain pikahihnoilla ja sen päälle on kasattu lajiteltavaa pyykkiä. Siinä se on nököttänyt makuuhuoneen nurkassa, alati vaihtuvan vaatekasan alla ja odottanut aikaansa.

Tuolin takaselän nupeja purkaessani mietin, mitä tuleville polville jää 2010-luvun kalusteista? Ikeat sun muut suomisoffat, haluavatko meidän lapsenlapset enää korjata niitä? Säästäisikö kukaan Maskun vuodesohvadivaania 20 vuotta kunnostakseen sen? Osaavatko minun jälkeeni tulevat enää nauttia hamstraamisesta?

 

 

Tuosta se lähtee! Here it begins, the return of the chair!

Kangas oli ollut paljon tummempaa. - The fabric had been much darker. 

Ei meriheinää, vaan sanomalehisuikaletta. Not straw, but sliced newspaper.

 

Kun olin purkanut tuolista kaiken, paitsi pohjalla olleen rautalankaristikon, alkoi jälleenrakennus. Sen ensimmäinen vaihe oli tikutus. Suuriin naulanreikiin työnnettiin liimaa ja kebabtikkuja, pienempiin hammastikkuja. Tikut kaitkasitiin sivuleikkurilla. Pohjan rautalankojen päälle niitattiin tiheä pellavakangas. Siihen sijoitettiin 9 jousta - 6 korkeampaa eteen ja 3 matalampaa istuimen takaosaan. Kukin jousi ommeltiin kiinni kankaaseen alimman renkaan etureunasta, takareunasta ja sivuilta.

Uudet jouset - New springs.

Kerrankin saa lyödä naulat vinoon!

For once all the nails should be askew

Tuolin reunoihin eli sarjoihin lyötiin rivi isohkoja nauloja asentolankoja varten. Asentolangat kulkevat reunasta reunaan ja kiinnittävät jouset toisiinsa oikeaan asentoon. Tällä muotoillaan istuin, niin että se on korkein keskeltä ja kartuu kauniisti eteen ja sivuille. Lankojen solmiminen oli rankkaa työtä, jonka jälkeen oli sormetpäät hellänä. Jousien päälle tuli uusi pellavakangas, johon ommeltiin ainelangat.

Ainelangat ommellaan löysälle jotta niiden alle saa tungetuksi paljon meriheinää. Meriheinä, itse asiassa palmukuitu, on tuolin varsinaista täytettä. Sitä sullotaan ainelankalenkkeihin valtavia määriä, pöyhitään välillä ja sullotaan lisää. Käsittelyn aikana meriheinä ikäänkuin huopuu kasaan ja saa jämäkämmän muodon. Meriheinän päälle kiinnitettiin toinen, harvempi säkkikangas, joka ommeltiin kiinni hirmusella kaksikärkisellä neulalla, läpi koko tuolin. Kaiken tämän kerkesin tehdä kahden työpäivän päivän aikana! Palaan k-tuoliin uudella postauksella heti kun työ on edennyt.

Merihenä kiinnitetään läpiveto-ompeleella. Fixing the straw.

 Selkään tuli kaksi satulavyötä, joita ei ollut alkuperäisessä virityksessä.

Folk chair, light armchair, The Alfred Kanerva -chair. This type of chair has many names in finnish. No-one knows what the k stands for. This model has been very popular 1920-50. In the 1940s many goods were strictly rationed and there was a shortage of for example metal and textiles. The furniture factories were not allowed to produce too luxurious products. This was one of the models aproved by the wellfare ministery. After 1944 a lot of new furniture was needed, when the evacuees from the lost Carelia were relocated in Finland. This might be some of the reasons of it´s popularity. The light armchairs are still popular, a quick search gave 5-6 blogposts about their restoration.

I am taking a eveningclass in upholstery, so I can restore my great grandmothers chair to it´s former glory... It has moved with me for the last 20 some years. For the last 7 years it has been in such a bad condition it was impossible to sit in it. The arms were held together with a belt. It was standing in a corner, patiently biding it´s time.

While I was pulling out the tacks from the back of the chair I touhgt about the furniture of the 2010´s. The stuff from ikea and other such places, will my grandchildren ever want to repair them? Will anyone save a sofa-bed from 2012 for 20 years in order to fix it? Will those who come after me be able to enjoy vintage? I will post more about my armchair as the work makes porgress.