Pyhä Nikolaos - Saint Nicholas

Pyhän Nikolaoksen ikoni on valmis, tämäpä kävi äkkiä! Aloitin heinäkuussa, työssä on ollut muutamia taukoja, mutta yhteenlaskettuja työtunteja ei ole kovin montaa. Toissa keskiviikkona laitoin sellakan assist-kullan päälle, maalasin helmet ja nyt ikoni saa odottaa olifointia. Assistin kanssa tuli varsinaista häslinkiä. Ensin viivat eivät meinanneet tarttua, ja kun tarttuivat, kultaa tarttui vääriinkin paikkoihin. Ilmeisesti pyhä Nikolaos oli sitä mieltä että kulta olisi pitänyt antaa köyhille!

Tässä hieman käytettyjä värisekoituksia: Omofori eli piispan kaulavaate maalataan ensin valkoisen ja raa´an umbran sekoituksella, ja sitten valo-alueet puhaammalla valkoisella. Käytän nykyään aina "sekoitusvalkoista" jossa on puolet sinkkivalkoista ja puolet titaanivalkoista. Tämä siksi, että vaikka sinkkivalkoisella saa hienoja kuultoja, se ei ole kovin kestävää. Kun siihen lisätään titaanivalkoista, sen kesto paranee. Lyjyvalkoinen olisi kai paras valkoinen, mutta kukapa sellaista myrkkyä haluaa käsitellä? Omoforin ristit ja raidat on maalattu shungit -mustan ja ultramariin seoksella.

Aluspukuun on vaalennokset maalattu seoksella jossa on ercolanoa, keltaokraa ja valkoista. Potamokset eli virrat, aluspuvun sivussa olevat "vauhtiraidat" maalasin uudella pigmentillä, cinnabar oscurolla. Värin nimi on italiaa ja tarkoittaa tummaa sinoperia. Se on näppärästi kylmän sävyinen. Vaikka tähän mennessä en tosin ole tarvinnut kylmää punaista kovin usein, se on hyvä olla olemassa. Ikonimaalarilla ei voi olla liikaa pigmenttejä, vai voiko? Arkkienkeleiden vaatteita maalattaessa se olisi saattanut olla ihan paikallaan... Värin ostin Arabeskistä, joka tuo maahan ikonimaalaustarvikkeita Venäjältä, vaikka niitä ei heidän nettisivuilaan mainostetakaan.

Aallokko on ensin pohjustettu sankirilla ja rajattu shungit-mustalla. Sitten toimitaan hieman samaan tapaan kuin hiuksia tai partaa maalattaessa: Ensin maalataan leveä keskiharmaa raita reftillä eli mustan ja valkoisen sekoituksella. Seuraavaksi lisätään valkoiset kapeat raidat molemmin puolin. Viimeisenä tässä on lasuuri, jossa on ultramariinia, kromidioksiidi-vihreää, raakaa umbraa ja tippa mustaa. Vuorissa varjot on tehty laihalla hercolanolla ja valo okralla ja valkoisella. Itse asiassa, tällainen sommitelma, joka näyttää niemenkärjeltä, tarkoittaa ikonitaiteessa että henkilö on saarella, kuten erimerkiksi Herman Alaskalainen.

Oli todella mukavaa maalata pyhä Nikolaosta. Työstä sain mukavasti hieman lisää itseluottamusta pienten asioiden maalaamiseen. Seuraavana valmistunee pyhittäjä Antonios Suuri, ja palkattaparantaja Trifon Lampsakoslainen pääsee työn alle.

Omofori, pohjaväri - Omoforion first color.

Omoforiin on lisätty valoa ja varjoa , aluspukuun "addidas" -viivat eli potamokset.
Lights and shades added to the omoforion, the potamos, and the "addidas"-lines on the stikarion.

Tilaaja halusi tekstit ruotsiksi - This ikon will have text in swedish.

Suttuista puuhaa, tämä tekstaus, pigmentti on falunin punainen.

Smudgy business, this lettering, the pigment is called falun red.

The icon of Saint Nicholas is ready, this went fast! I started in July, there has been a few brakes in the work, but the actual hours I spent on this one are not many. Last wednesday I applied shellac on the assisist gold, now the tempera has to dry before the olifa. Working with the assist was quite a mess.  First the gold did not want to stick to the icon, and when it did, there was gold stuck all over the place. I guess saint Nicholas thought the gold should have been given to the poor!

Here comes a few notes on the colours I used. For the omofor I used raw umber and withe. For lighter areas I added more withe. I use a 50/50 mix of zinc white and titanium white, because the zink gives nice glazes, but does not last alone. Lead white would be ideal, but who wants to handle such poisonous stuff? The crosses and lines on the omophor are painted with a mix of shungite black and ultramarine.

The potamos - the rivers, are stripes on both sides of the cassock. I painted them with a new pigment, cinnabar oscuro - dark cinnabar. It is nice to have a strong cold red, even though I so far have rarely needed it in my icons. If you´re an iconographer, you can´t have too many pigments, can you? It could have been useful when I did the Archangels vestments...  The pigment is from a webshop Arabeski, they import materials for iconography from Russia.

The wawes have first a ground of sankir, and are drawn with shungite black. Then the procedure is the same as when you work on hair or beard: first a wide line in reft gray, and then two narrower lines on both sides with white. For the sea you need to end with a glaze of ultramarine, viridian green, raw umber and a little black. On the mountains the shadows are made withe ercolano red and the light with white and yellow ochre. As a matter of fact, this composition I used, with the person standing on a peninsula, is in iconography used to show a person who is on an island. Take saint Herman of Alaskala, for example.

I really liked painting this icon, it made me much more confident about painting small things. The next to be completed is st. Anthony the Great, then I will start working on the holy unmercenary Tryphon of Campsada.

Pyhä Nikolaos ihmeidentekijä, rukoile meidän puolsetamme!

Saint Nicholas, pray for us!

Lukijapostia - Mail from a reader

Koso-täti lähetti minulle kuvan Kotkan kirkon pyhän Nikolaoksen ikonista. Akateemiseen tyyliin maalatun pyhän taustalla riehuu meritaistelu. Kyseessä on varmaankin Ruotsinsalmen ensimmäinen meritaistelu, joka käytiin elokuussa 1789, ja jonka Venäjä voitti. Heinäkuussa 1790 käytiin toinen taistelu, jonka voitti Ruotsi. Wikipedia kertoo, että sen jälkeen Venäjä aloitti alueella linnoitustyöt, jotka johtivat pikku hiljaa Kotkan kaupungin syntyyn. 

Yksi vuoden 1790 taisteluissa uponneista laivoista oli venäläinen fregatti St Nikolai. Ikoni saattaa myös olla maalattu laivan mukana hukkuneiden sotilaiden muistolle. Vuonna 1948 St Nikolain hylky löydettiin vahingoittumattomana. Politiikka ikonitaiteessa on aiheena vähintään väitöskirjan mittainen - ja erittäin sekava - tarina, jota en ryhdy tässä kertomaan.

One of my readers, auntie-Koso, sent me a picture of the icon of St Nicholas from the church in Kotka, South East Finland. In the icon there is a naval battle going on behind the saint. More than likely it is the first battle of Svensksund, in which Russia defeated Sweden 1789. In 1790 there was another battle, which Sweden won. Wikipedia tells us that after this Russia started to build fortifications in the area, which later led to the founding of the city of Kotka.

In the battle of 1790 one of the ships that sunk was a Russian frigate called St Nicholas. The icon might also be painted to the memory of the soldiers who lost their lives. In 1948 the hull of St Nicholas was found intact. Politics in iconography is a long - and probably most disorderly - story, at least the length of a doctoral thesis, I will not go deeper in to this subject now.

En sittenkään yksin - I am not alone

Itse asiassa, ikonimaalari ei koskaan työskentele yksin. Mukanani on aina vähintäänkin kulloinkin maalattava pyhä, lisäksi varmasti Pyhä Henki tai... äh, en ole teologi, enkä lähde arvailemaan keitä siinä on paikalla. Työnaloitusrukouksessa käännytään mm. apostoli Luukkaan, ensimmäisen ikonimaalarin puoleen. Joskus, kun on kimurantti kohta, mutisen: Pyhä Andrei Rublev, rukoile minun puolestani, ennen kuin lasken siveltimen kärjen työlle. Ja yleensä apua on annettu. Joskus menee hieman pieleenkin, ja pitääkin mennä. Eihän sitä muuten opi.

Vaikkei ajattelisikaan näin konkreettisesti, symbolisesti takanani on koko taidehistoria, tyylikausineen ja tekniikoineen. Ennen ikoneita oli Kreikan ja Rooman taide, Kaksoisvirran maan ja Egyptin taide, jotka kaikki antoivat vaikutteita Bysantin taiteeseen. Ja aina kun hieron pigmenttiä esipiirroksen taakse siirtääkseni sen laudalle, ja kämmeneni värjäytyy maapunaisella, jokin minussa palaa kivikauden luolamaalareiden luo.

Työ "ominpäin" maalattavan Pantokratorin parissa eteni melko ripeästi, kun sitkeä flunssa piti minut kotona päivisin. Oli rento ja luottavainen olo, työ rullasi eteenpäin kuin omalla painollaan - köhästä huolimatta. Lisäksi tuntui että päässä nalkutti "sisäinen ikonimaalauksen opettaja", sietämätön tyyppi, joka pani minut korjaamaan mitä milloinkin. Oikein etsimällä etsi kaikenlaista puolikelpoa, eikä antanut rauhaa, ennen kuin olin korjannut sen moitteettomaksi! Tässä alla on siunaavan käden taakse lisätty pala sinistä viittaa. Vietin illan tehden kuvahakuja netissä ja tulin siihen tulokseen, että tämän himationin pitää näkyä käden yläpuolella, sillä kaikissa vanhoissa (ja/tai hyvissä) ikoneissa se näkyy! Minkäs teet?

Vertaile tämän tekstin viimeiseen kuvaan
Compare to the last picture in this post.

Hiusten ensimäinen vaalennosväri - First light color on the hair.

 Toinen valo hiuksissa. Tämän jälkeen tulee lasuuri. 

 Second light on the hair. After this comes a glaze.

Ei paha. Katsotaan mitä maestro sanoo.

Not too bad. Let´s see how maestro likes it.

As a matter of fact, an iconographer never works alone. The saint you are painting is inevitably there. And the Holy Gost, I should think, and... erm, I am not a theologian, I better not guess who could be present. In the prayer I say before I start painting, apostle Luke, the first iconographer is mentioned. If there is a particulary difficult detail, I usually mumble "Holy Andrei Rublev, pray for me!" before I put the brush tip on the board. Usually help is given. Of course I make mistakes too, I must make them, in order to learn from them.

Thinking less concretely, I have the whole history of art behind me, with all it´s epochs and multitudes of techniques.  Before the icons there was the art of the Greeks and Romans, the art of Mesopotamia and Egypt, all of these giving their influence to the byzantine art. Every time I rub earth red pigment behind a drawing in order to transfer it on a board, and my palm is dyed red too, I remember my stone-age colleagues.

My work on my "all by myself" Pantokrator is advancing rapidly, because a stubborn flu, wich has kept me at home. Despite the coughing I have felt confident about what I have done, and been able to make the right decisions. I also seem to have acquired a "inner iconography teacher", a insufferable character, who seeks for mistakes and makes me redo things until they are perfect. Here above you find a picture of the blessing right hand. Behind it I added a bit of blue himation. I spent a evening doing searches on the net and came to the conclusion that the himation must be visible above the hand, since all old and/or good icons shows it that way! What else can I do?

Pyhä Antonios Suuri - Saint Anthony the Great

Lasten päiväkotitäti on ortodoksi, ja on pyytänyt minua maalaamaan Antonios Suuren ikonin. Tottahan toki niin tärkeälle ihmiselle pitää ikoni maalata! Mallina käytän Theopanes Kreetalaisen Meteoran luostarin seinämaalausta. Malli on hyvä ja selkeä, kun sitä katsoo, voi melkein päätellä mitä pitää tehdä. Tällä kertaa ei tarvitse improvisoida. Maalaaminen on miellyttävää, ei stressaavaa. Aloitin työn syyskuussa ja se taitaa valmistua ennen joulua.

Pyhän Nicholas Anapausaksen luostari, Meteora

Holy Monastery of St. Nicholas Anapausas, Meteora

Teofanes Kreetalaisen seinämaalauksia, Antonios Suuri ensimmäisenä vasemmalla.
Secco paintings by Teophanes the Cretan, St. Anthony the Great first to the left.

I am painting St. Anthony the Great for a friend. The model is from Theophanes the Cretans wall paintings at Holy Monastery of St. Nicholas Anapausas, Meteora. It is so nice to have a clear model. The painting is so easy to read, I can almost tell what is the next thing to do. No improvising this time. It is easy and pleasant to work on this icon. I started the work in September and now it seems I might complete it before Christmas.

 

Piirros laudalla - Drawing transfered to the board.

Sankir ja kavonpiirteet - Sankir and more drawing.

Ensimmäinen valoväri - First light colour.

Toinen valoväri - Second light colour.

 Yöllinen rukous - A prayer in the night.

Partaan tuli pientä korjausta - Correction for the beard.

Seuraava työvaihe on kasvojen ja käsien viimeiset valot, parran vaalennoskerrokset ja kasvojen yksityiskohdat. Sitten puuttuukin enää reuna, teksti ja kirjakäärön teksti.

The remaining things to do: last light in the face and hands, light and details in the beard, the details of the face. The "frame" the text and the text on the parchment, and I´ll be ready! 

Omin neuvoin - Out there on my own

Tämä on neljäs vuoteni ikonimaalauksen parissa. Käyn kahdessa Antin ryhmässä, joka toinen viikko kokoontuvassa Mellunmäen ryhmässä ja joka viikkoisessa ryhmässsä Arabianrannassa. Nyt aloitan myös joka toinen viikko Ulla Vaajakallion ryhmässä Tapiolassa, joten maalausta on kaksi kertaa viikossa. Antin kanssa maalaan Antonios Suurta, viimeistelen Nikolaosta ja piirrän kotitehtävinä palkattaparantaja Triifonia. Ullan kanssa aloittelen hellyyden Jumalanäitiä. Jos en nyt päivitä blogia säännöllisesti, en pysy itsekään kärryillä tekemisistäni!

Viime vuoden aikana maalasimme Mellunmäen ryhmässä Pantokratorin Teofanes Kreetalaisen maalaaman mallin mukaan. Hiersimme yhteiset värisekoitukset koko ryhmälle ja saimme tarkat kirjalliset ohjeet ja vaalennusmallit eri vaiheista.  Jos vertaan tätä työtä keväällä malaamiini Maria Egyptiläisiin, Pantokratoria oli mukava maalata, kaikki rullasi kuin raiteilla. Ei suuria hässäköitä, vaikeuksia tai mokia. Toisaalta Pantokratorin kokoisia kasvoja olin tehnyt aiemmin jo useita kun taas Maria oli ensikosketus tapahtumaikonin kokoluokkaan.

Olen yrittänyt alusta lähtien ylläpitää keskiaikaista mestari-oppipoika - asennetta ikonimaalaukseeni. En keksi omia ratkaisuja, maalaan niin kuin opettaja sanoo. Tai ainakin suurin piirtein. Tämä siksi että en kuvittele vielä pitkään aikaan omaksuneeni Bysantin taiteen lainalaisuuksia. Nyt haluan kuitenkin kokeilla mitä on tullut opittua ja pitäisi vielä oppia. Kaikkia hierrettyjä värejä on jäljellä ja Antti suostui armollsesti siihen, että kokeilisin maalata toisen Pantokratorin omin päin.

Pari pientä korjausta vaati mestari minua tekemään pienentämääni esipiirrokseen - tuossa laudalla kyynärpäät ovat hiukan liian levällään - vertaa sitä alempana oleviin kuviin. Mixtionkultauksen tein ohjauksessa Porvoon kurssilla, mutta nyt: omin päin kaivamaan verta nenästä! Tämä on seikkailu, onneksi minulla on pyhät mukanani.

Heti alkuun menin tekemään tummempaa sankiria, se Mellunmäessä käytetty oli aivan kamalan, ärsyttävän vaaleaa. Tämä saattaa nyt sitten olla liiankin tummaa. Mahdanko olla vielä helisemässä tämän seikan kanssa?

I have painted icons for over three years now. I go to two of Antti´s classes, Mellunmäki every two weeks and Arabianranta once a week. Now I will also start in Ulla Vaajakallio´s group in Tapiola, that means I will paint twice a week. With Antti I shall paint St. Anthony the Great and draw St. Triphon. With Ulla I have started to draw a Umilenie, Mother of God of tenderness. I must keep updating my blog regularily, or I can´t keep track on what I am doing!

Tässä kohtaa huolestutti jonkin verran, - At this stage I was very worried.

Last winter the Mellunmäki painting class was working on the Pantokrator of Theophanes the Cretan. We mixed the colors together and got very accurate instructions and models on how to paint. If I compare to the exasperating Mary of Egypt -project of last spring, the Pantokrator was kind of easy going. No hassle, no big mistakes, no panic. Of course, I had already made several ikons with faces the same size as the Pantokrator´s. Mary was my first with tiny faces.

Ensimmäinen valoväri kasvoilla ja vaatteissa. Tämän jälkeen sininen sekoitus homehtui.

 First light color on the face and the clothes. After this my blue-mixture grew moldy.

Right from the beginning I have had a most medieval apprentice-master attitude to my studies. I do not invent solutions of my own, and I paint as I am told to. This is because I do not imagine that I have digested all the rules of Byzantine art. Now, however, I want to find out what I have learned so far. There is plenty left of all the ready mixed and ground colors from last winter. Antti graciously agreed to me painting another Pantokrator all by my self.

Tähän mennessä kaikki suht kunnossa, tein huippuvaloja varten oman sinisen sekoituksen.

So far so good, I mixed my own blue for the highlights.

Symmetriasta - On symmetry

Isä Vladimir tuli Kanadasta pitämään kurssia Uudessa Valamossa, ja kerkesi meillekin kylään kurssin jälkeen. Käväisimme työhuonnella katsomassa ikoneita, ja sain liudan hyviä neuvoja ja palautetta. Isä Vladi huomasi, että tekeillä oleva pyhä Nikolaokseni ei ole kovinkaan symmetrinen. Tämä kävi hämmentävän selväksi, kun tarkastelimme kuvaa peilistä: oikea (siis Nikolaoksen oma vasen) poski on turvoksissa.

Tein photoshopilla kaksi havainnekuvaa peilaamalla oikean ja vasemman puoliskon. Muutin kuvat mustavalkoisiksi, jotta värierot eivät häiritsisi. Kahdesta vasemmasta puoliskosta koostettu kuva on liiankin askeetinen, oikeista puoliskoista koostettu taas todella pulskan näköinen.

Minusta on tarpeetonta, että ikonilla olisi matemaattisen tarkkaan symmetriset kasvot. Vanhoissa bysantilaisissa tai venäläisissä ikoneissa näkee mitä merkillisimpiä kasvonpiirteitä. Minun pitää vain olla hieman tarkempi tämän asian kanssa. Täytyy jatkossa aina tutkia esipiirrokset peilissä, ja työn edetessä vielä tarkistaa, että mikään kohta ei pääse vääristymään.

  

Father Vladimir came over from Canada to give a course in New Valamo monastery. He also visited us and took a look at my work. I got some good advise and feedback. For example, the Saint Nicholas I am working on now, is far from symmetrical. This became very clear, when we looked at the icon in a mirror: the right cheek is swollen.

I made two mirrored images with photoshop to demostrate what I saw. The pics are black and withe so the color does not disturbe. The face with two left sides is almost too ascetic, and the one with two right sides is very cubby.

I do not think that icons should have mathematically perfect symmetrical faces. The old original Byzantine or Russian icons sometime show the most peculiar countenances. I just have to be a bit more aware of how I draw. I really have to start to examine the drawings in a mirror, and do a few checkups while I paint!

Hiukan platinaa - A little Platinum

Olen jo jonkun aikaa ihastellut ikoneja joissa on keltakullan sijasta käytetty valkokultaa tai platinaa. Hopeaahan ei kannata käyttää, sillä se mustuu nopeasti. Eurajoen kurssilla näin Mari Zabyshnyin pienessä kokeilulaudassa niin upean väriyhdistelmän että oli suorastaan pakko kopioida. Taustalla on malakiittia ja valkoista.

I love this combination of pale malachite and platinum,
so I decided to try it for St. Nicholas. Icon by Mari Zabyshnyi.

Laudan yläosa on suojattu maskimuovilla. 

The board is protected with masking film.

Mikstion kaadetaan suojamuovin päälle.

Mixtion poured of the plastic film.

 

Ei hätää, sellakan himmeys katoaa kun se on kokonaan kuiva.

No panic, the milky schellac will dry transparent.

Maski pois.

Off with the mask.

Ihmeidentekijä - The Wonderworker

Mukaan Eurajoelle olin pakannut Marioiden lisäksi pienen 17x20 cm laudan. Ajattelin, että olisin aloitellut Tytin Antonios Suuren maalaamista ja ehkä piirtää Milenalle Nikolaos Ihmeidentekijää siinä sivussa, molemmat rintakuva -rajauksella. Antonioksesta oli muutama puolikelpo piirroskin mukana, ja Nikolaoksesta pari mallia.

Raumalla piti vaihtaa bussia, ja olimme kurssikaverini Tean kanssa suunnitelleet matkamme niin, että saatoimme viettää pari tuntia turistielämää. Kävelimme vanhassa Raumassa, söimme herkullista salaattia Salilla torin laidalla ja pääsimme käymään Rauman ortodoksisessa kirkossa. Kirkko on pyhitetty Nikolaos ihmeidentekijälle, vaikka en sitä etukäteen tiennytkään. Kun astuin sisään kirkkoon kävelin suoraan analogin luo suudellakseni ikonia, joka sen päällä oli – kas, pyhä Nikolaoshan se siinä! Ajattelin että olenhan matkalla, ja lausuin mielessäni lyhyen rukouksen pyytäen siunausta. Tuntui mukavalta kohdata näin.

Perillä kurssilla työstin päivisin Maria Egyptiläisiä, mutta kun opetus klo 16 loppui, saatoin ruveta piirtämään. Tealla oli mukanaan kiintoisa kirja Novgorodin tabletkoista, pienistä kaksipuoleisista ikoneista, jotka ovat peräisin Pyhän Viisauden katedraalista, 1600-1700 lukujen vaihteen tienoilta. Kirjasta löysin hyvin selkeän kokokuvan Pyhästä Nikolaoksesta. Laskokset ja vaatevaalennokset, kaikki oli samassa paketissa! Jotenkin kävi niin, että aloinkin piirtämään Nikolaosta. Kiitos hyvän mallin oli helppo saada jokainen vaatepoimu kohdalleen. Kun Antti oli ehdottanut, että korvaisin evankeliumikirjan laivalla näin heti mielessäni millainen sen tuli olla. Hyvin pian muotoutui kuva esipaimenesta, joka seisoi kalliolla, meri takanaan ja piti pientä laivaa kädessään.  

Laivan piirsin suoraan mielikuvituksesta – vaikka niin ei pitäisi koskaan tehdä. Antti kuitenkin hyväksyi paattini mukisematta. Jälkikäteen surffailin bysantilaisia laivamalleja ja huomasin että en ollut kovin kaukana totuudesta. Tosin minun laivassani on pronssikautinen takilointi raakapurjeineen, kun Bysantissa suosittiin viistoa latinalaispurjetta. Sitä, millaista takilointia Nikolaoksen elinaikana käytettiin, en ole saanut selville. Jos lukijakunnassa on laivanrakennushistorian tuntijaa, otan mielelläni vastaan neuvoja!

 

Joka tapauksessa piispallani oli hyvä tuuli purjeissa, sillä jo torstaina sain ryhtyä maalaamaan. Torstait ovatkin omistettuja pyhälle Nikolaokselle, sekin tuntui mukavalta. Ortikon Marilla oli viereisessä luokassa myynnissä sopiva 15x20 lauta ilman syvennystä. Marilla oli myös mukanaan pieni kokeilulauta, jossa oli enkelin pää malakiitti/valkoisella taustalla ja platinaisella sädekehällä. Siitä lähti värityssuunnitelmakin mukavasti liikkeelle. Teen kultauksesta oman postausken.

 

Polystavrion tarkoittaa monirististä.

Polystarvrion means "with many crosses".

 

Pari uutta ”temppua” tuli kokeiltua. Piispan polystavrion -felonin ristit kuvataan niin että, kuvio jatkuu katkeamattomana laskoksista huolimatta. Jos väliin osuu omofori tai muu vaatekappale kuvio jatkuu silti sen toisella puolella samassa katkeamattomassa rytmissä. Tämän piirtämisen ja laudalle siirtämisen kanssa tuli hieman tenkkapoo. Toteutin polystavrionin niin, että tein piirrokseen tasaisen ruudukon, jonka siirsin laudalle. Kun vahvistin siirettyjä viivoja, vahvistin vain ne, jotka olivat ristien ääriviivoja. Kuvion jatkumisen samassa rytmissä varmistin siten, että tein pienelle kuultopaperille ristikuviota, ja siirtelemällä lappua pystyin jatkamaan kuviota tasaisesti omforin yli. Tämä oli oma hätäratkaisuni, mutta se toimi ja unohdin kysyä miten tuo yleensä tehdään.

 

Edellisen ikonin kanssa tuli pariin otteeseen ongelmaa siitä, että pienille kasvoille kertyi paljon värikerroksia. Jotkut värit ovat hierrettynäkin melko karkeita ja aiheuttavat röpöisyyttä ikonin pinnassa. Jos sitten kuvan kasvot ovat vain hieman kahden euron kolikkoa suuremmat, tällainen kolmiuloitteisuus on häiritsevää.

Mari oli jo edellisenä vuonna kertonut kokemuksistaan venäläisen ikonimaalarin, Georgi Gashevin kurssilla. Tämä mestari tekee suorastaan luonnottoman siistiä jälkeä, ja Mari paljasti, että yksi mestarin apukeinoista on rapsuttaa kaikki röpelöt pois partakoneen terällä. Pakkohan sitä oli kokeilla! En missään tapauksessa halua, että maalausjälkeni olisi yhtä muovisen kliinistä kuin Gashevilla, mutta koska olen melkoinen sutija, liialliseta siisteydestä tuskin on pelkoa.

Onneksi löytyi lainaterä, ja saatoin krapsuttaa liiat röpelöt pois ennen kuin niistä muodostui vuorijonoja. Terällä käsittely tuntui tekevän värille myös jotakin muuta. Kärkisivellintekniikalla joutuu joskus tekemään useita valokerroksia vuorotellen okralasuurien kanssa ennen kun värikerrokset alkavat ”upota” eli tasoittua ja hohtaa. Nyt kasvot valmistuivat ennätysnopeasti. Joko olen oppinut sutimaan kerroksia sukkelammin, tai partateräkäsitely teki sen, että värikerroksia tarvittiin vähemmän. Tämä taitaa vaatia perusteellisempia kokeiluja!

Palasin hämmästyksekseni kesäkurssilta kotiin, jos ei nyt puolivalmiin, niin ainakin 1/3 valmiin ikonin kanssa. Ilmeisesti pyhä esipaimen oli hypännyt Raumalla kyytiin. Kotona maalasin vielä felonin ristit ja aluspuvun pohjavärin. Sekin tuntui mukavalta, että uskalsin tehdä jotakin ominpäin. Jos teen joka pensselivedon opettajan valvonnassa, olen tuskin sirkuskoiraa kummempi...

When I packed my things for going to Eurajoki for the summer course I also took with me a small 17x20 cm board. I tought I might start painting St Anthony the Great, and perhaps draw sketches for St Nicholas the Wonderworker. I had planned both would be cropped at the chest with hands visible. I had a few tolerable sketches of St Anthony and a couple of models for St Nicholas.

To get to Eurajoki, we first had to take the train to Turku, and catch a bus to Rauma. Tea and I had planned our trip so that we could spend a few hours touristing in Rauma old town before the last bus to Eurajoki. We had a delicious salad at Sali by the market square and were lucky to be able to visit the Orthodox church, it is not open every day.  I did not know in advance that it is consecrated to St Nicholas, but there he was, as if waiting for me on the analog. I said a small prayer - I was after all travelling. It felt somehow good to meet him like this.

At the summer course I worked on my Mary of Egypts in the daytime, but when the lessons ended at 16, and Antti went home, I continued with drawing. Tea had a very interesting book on the Novgorod tablets, small icons from St. Sophia Cathedral in Novgorod, dated to late 15th—early 16th centuries. From the book I found a very clear picture of St Nicholas, and somehow I started to draw it. Soon enough I had a decent skech of him, standing on a cliff with the sea in the background and holding a small ship in his hand. Antti had told me that St Nicholas could have a ship instead of a Gospel, and I immediately saw the way I wanted the ship. Later on I did some googling on byzantine ships, and my ship prooved to be close enough! Well, my ship has bronze-age square rigging, whereas medieval byzantine ships had lateen rig.

However, my bishop seemed to have a fair wind in his sails, because on thursday I was able to start painting. Thursdays are consecrated to St Nicholas, so that might have helped a bit. Mari who was teaching the class next door, had a 15 x 20 board for sale. She also had a small sketch of an angel with malachite/white background and platinum halo - it looked so good I wanted to try the same color combination for my icon. I shall get back to the gilding later.

I learned two new gimmicks during the week. Saint Nicholas is wearing a felon with a "polystavrion" -pattern. The pattern is usually drawn to repeat regardless of any creases or folds in the garment. If there is for example a omofor over it, the pattern continues in the same rythm on the other side. I had to invent a way to make and transfer the pattern to the board. After mulling over the task for a while I made an even grid on the drawing, and transfered it onto the board. When I strengthened the lines on the board, I worked only those lines that were part of the crosses. Then I copied the cross pattern to some tracing paper and moved the paper around to be able to continue the pattern in the same rythm. This was my own solution, it worked, so I forgot to ask how it is usually done.

With my previous icon I sometimes had problems with many layers of color building up 3-dimensionality on the small faces. If you paint a face the size of your fingertip, little ridges or bumps of color are very disturbing. Mari told me about her expierience at a master class with Georgy Gashev, a russian iconographer. This master´s icons are almost unnaturally even, Mari said one his tricks was to use a razor blade to scrach of any exess buildup of color and emulsion of the board. This sounded exiting, of course I had to try it! I do not attempt to obtain such almost clinically neat surfaces Gashev, but with my habit of daubing about, there is no risk of it either...

So I, scrach, scrach, removed all roughness between each layer of color, before there were any mountains of pigment. Treating the surface with the razor seemed to do something else to the color too. Sometimes, when one works with the "dry brush" Cretan style, building up the areas of light is difficult, one has to add quite many layers of light and ochre glaze before the layers really sink into each other and start glowing. Now the face was ready so promptly I could not believe it was true. Either I have learned to paint quicker, or the razor did something to the way the color and emulsion worked, so that less layers were needed. This will absolutely require more experiments!

I returned home with a - if not half ready - at least 1/3 ready icon. At home I did some more paintig, worked the crosses with more color and added the foundation for the robe. It felt great to have the courage to work on my own. If I only do what the teacher tells me, I will be like a circus dog, not a iconograper.

Jordanin tuolla puolen II – On the other side of Jordan II

 

Maria Egyptiläinen ja minä olemme vihdoinkin sinut! Eurajoen kesäkurssi teki tehtävänsä, saimme seurustella päivätolkulla rauhassa ilman häiritsijöitä. Tosin kaikenlaista pikkukommellusta kyllä piisasi loppumetreille saakka. Huomattavasti parempi ote työhön tuli jo kun sain hänen kasvonsa viimeisteltyä – siinä vaiheessa sitä ikäänkuin tietää kenen kanssa on tekemisissä. Mariaa ailkoi jopa hymyilyttää, ja jatkettiin yhdessä matkaa perille asti.

Isä Zosiman lahjoittaman viittaan olin pyytänyt saada maalata nk. vastavärivaalennoksen, mutta siitä tuli aikamoinen susi. Pohjalla oli tumman tiilenpunainen väri, en muista tarkalleen mitä, useamman värin sekoitus joka tapauksessa. Antti käski maalata vaalennokset reftillä, eli mustan ja valkoisen sekoituksella. Minusta se ei ole tiilenpunaisen vastaväri, olin kuvitellut että siihen tarvittaisiin vihreää. Siitä minulla kaiketi meni jo pasmat sekaisin, koska ensimmäisestä valoväristä tuli liian vaalea. Vaikka katastrofi oli jo ilmeinen, maalasin vaatteeseen kakkosvalon. Lopputulos näytti siltä että pyhittäjä-äiti oli verhoutunut ruttaantuneeseen kattopeltiin. Aikamoinen kilvoittelija...

Antti ilmoitti että nyt on skalpelin vuoro laulaa, mutta ehdotin että kokeilisin vielä hillitä pellin kolinaa valkoisella lasuurilla. Epäonnistunutta vastavärivaalennosta ei voi pelastaa lasuurilla, olen kokeillut, oli mestarin tuomio. Vastasin, että pitäähän mun kokeilla kans, en minä sitä muuten tiedä! Saanhan sen raaputettua pois jos lasuuri ei auta!

 

Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi huonot, tapasi isoäitini sanoa. Lasuuri nimittäin muutti läkkipellin jäälohkareeksi. Maria parka! Onneksi skalpeli valkaisi viitan alkuperäiseen valkeuteensa, ja hiersin hematiitistä uuden pohjavärin. Vaalennokset tein tällä kertaa mukisematta sinoperista, ja tuli ihan kelpo vaate. 

 Uuuden kameran väriprofiili tekee kepposia, taustan vihreä on luonnossa hillitympi. 

My new camera has a weird colorprofile, that green in the background is not that glaring.

Olin koko ajan ollut siinä hieman masentavassa luulossa, että laikukkaalle okra/jarosiitti -taustalle pitäisi vielä tehdä jotakin. Tausta kuitenkin kelpasi Antille ja Mariat olivat sittenkin aimo askeleen lähempänä valmista! Sädekehät toteutettiin tällä kertaa uurtamalla, ja Marian kehä sai vielä sinisen ja punaisen kajon. Enää tekstit ”pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen” molempiin lautoihin ja olimme perillä, Jordanin takaisessa erämaassa.

I finally got to know Mary of Egypt better! The summer course did it´s job, we had time to socialize undisturbed for days. Of course there was a few small entangelments, but they were all sorted out somehow. I got a much better touch as soon as I had done the details of her face - when you get that far you kind of know who you are dealing with. Mary started smiling at me, and we continued our jouney together.

I had planned to paint the robe Father Zosima gave with light in complementary colors. You sometimes see this kind of treatment of the light in textiles. It makes the fabric look as it was shifting in the light. My first try on this technique was, however, a total failure. The ground color was a kind of reddish brown, consisting of I forget what, a mix of many pigments anyhow. I understood - or misunderstood - Anttis instructions that I was supposed to paint the first light with reft (mixture of black and withe). I do not think reft is a complementary color to the earthy red I was dealing with, I had been under the impression we were going to use green. I felt quite confused and ended up making the first layer of light too light. I went on with second light even if the catastrophy was obvious. The result looked as if St Mary would have been wearing corrugated iron. Quite an ascetic!

Antti asked me to take my scalpel and scrape it all of. I suggested I could try if a glaze of withe would calm down the thing. Oh no, said Antti, it won´t, belive me, I´ve tried that! Yes, I answered, and if I try it too, I will remember it.

My grandmother used to say: If it works, it´s a good trick! Well, this was not - the glaze made the robe look like it was cut from ice. Poor Mary! Fortunatley the scalpel bleaced the robe to it´s original brightness, and I ground a new base color of hematite. The light was painted with cinnabar, and it became quite a decent robe.

I had been under the dissapointing impression that I would still have to do something about the ochre-jarosite background, but Antti proved to be happy with it. My Marys were much closer to be ready than I had tought. The halos I made by scouring the circles into the ground and Mary´s halo got a blue-orange shadow. Then there was just the lettering left and we at our destination: In the deserts on the other side of river Jordan.