Iiik! Se oli ensimmäinen reanktio, kun piti valmistaa sankir ihan kummallisella reseptillä, ja valovärikin oli toinen kuin mihin on tottunut. Taidankin olla tottumusteni orja. Oikein hyvä, että olen hankkiutunut heikoille jäille virkistäytymään!
Ohjeet ja mallit makedonialaisen koulukunnan mukaisiin kasvovaalennoksiin sain Konstantinos Xenopouloksen kirjasta
Kopos kai Spoudi - Vaivannäöllä ja harjaannuksella. Se sisältää kelpoja vaalennusmalleja Kristuksesta, Jumalansynnyttäjästä, Johannes Kastajasta ja muutamasta apostolista ja heidän vaatteistaan. Ohjeita on sekä kreetalaisen että makedonialaisen koulukunnan mukaiseen työskentelyyn. Kirjaa myy Suomessa kirjakauppa
Filokalia ja sen mukana voi tilata vihkon, jossa on maalausohjeiden suomennos.
Makedonialaisittain työskenneltäessä ensimmäisen valovärin jälkeen tehdään seos valoväristä ja sankirista, ja häivydetään sillä valoalueen rajaa. Helppo juttu, tähän saakka saatoin vain maalata porskuttaa tavalliseen tapaan. Sitten työskentelyni pysähtyi viikoksi tai kahdeksi, valtasi "hirvittävä" epävarmuus. Ohje oli kyllä kutakuinkin selvä, vaikka suomennosta ei voi parhaalla tahdillakaan kutsua selkokieliseksi. Jännitti, koska siinä oli "makedonialaisuuden" koko juju, temppu lisätä varjopuolelle sinoperi kuullotus, ja valopuolelle vihreä kuullotus. Jäin aprikoimaan mm. mitä vihreää käyttää, koska se puuttui ohjeesta.
Ensimmäinen valoväri ja sen häivytys - First light and some "fade"
Kummasti keksin miellyttävämpää tekemistä, kuten piirtämistä ja kultaamista. Piirsin ja suhasin, lueskelin ikoniartikkeleita netistä ja pinnasin kuvia Pinterestiin. Lopulta oli pakko lopettaa prokrastinaatio, jonka tuloksena pyhä Eulampios ja kaksi pientä arkkienkeliä olivat auttamattomasti laudoilla, maskimuovit yllään - kultaukseen tarvittava mixtion oli loppu. Pensseli kauniiseen käteen ja sinoperia varjoihin! Se näyttikin sen verran hyvältä, että rohkaistuin tutkimaan vihreitä väripurkkejani. Raaka umbra oli liian raakaa, Veronan vihreä aika räikeää, malakiitti liian vaaleata ja kromioksidin vihreä liian arvaamatonta. Jäljelle jäi Tealta saatu Verde Vagone, joka osoittautui mukavan läpikuultavaksi.
Sinooperi lasuuri kasvojen oikealla puolella.
Cinnabar glace on the right side.
Eeek! This was my first reaction, when I had to make a
sankir out of colors I was not used to. I seem to be stuck in my
routines! Very good I forced myself to explore new terrain!
My models and instructions for Macedonian school are from the book
Kopos kai Spoudi by Constantinos Xsenopoulos. It contains fairly good models for Christ, the Teotokos, St. John the Forerunner and a few apostles and their clothes. The instructions (in Greek) are for both Cretan and Mackedonian shool. I have a booklet with translation to Finnish.
After applying the first light color and some fade color made by mixing light and sankir, my work stopped for a week or two. I just felt very unsure of painting further. My instructions were clear enough - altough the translation is not the best possible. The next step contained the main point with Macedonian style: the trick of adding a cinnabar glace on the shadow side of the face, and a green glace on the light side. My instuctions said nothing on what green to use.
Verde vagone lasuuri vasemmalla - A glace of Verde Vagone on the left side.
No wonder I found lots of more pleasant things to do such as drawing and gilding. I drew and drew, read articles on iconography on the internet, pinned more icons on Pinterest. At long last I had to stop my very productive procrastination, I had St. Eulampios and two small archangels on their boards, with masking film on top and I had run out of gilding mixtion. Better to pick up my brush and get things done! The cinnabar shadows looked good enough, I felt reassured and had a look at my green pigments. Raw umber was just too raw, my Veronese green a bit too glaring, malachite too pale and viridian too wayward. That left me with the Verde Vagone Tea had brought back from Rome. It proved to be suitably transparent.
