Lankahankintojani en bloggaa, elleivät ole jotenkin aivan poikkeuksellisia, mutta nyt on pakko postata silkasta omistamisen ilosta! Antti palasi Kreetalta, mukanaan pigmentit, jotka olin pyytänyt Jaakkoa tuomaan Tessalonkikista. Kaipa siinä joku salattu logiikka piilee... Pääasia on, että minulla on nyt nuo kutkuttavat purnukat odotamassa käyttöä. Eikä maksanut paljoa - kun Uudenmaankadun riistoputiikki (ammoinen työnantaja, muuten) repii 12-20 euroa per purkki, maksoi koko tämä lysti, 7 purkkia, yhteensä 28 e.
Perjantaina käännän auton nokan kohti Porvoota, ja Suomen ehkä kauneinta ikonimaalaus-kurssipaikkaa, Fredrikan lähdettä. Vanhan kaupungin puutalo jättää esteettisyydessään jopa Valamon kansanopiston kakkoseksi. Sitäpaitsi siellä tarjotaan kurssilaisille kasvisruokaa, joka herkullisuudessaan peittoaa luostarin keskivertomurkinan. Jos luoja suo, pääsen jo ennen sitä korkkaamaan väripurkkejani. Toivon ehtiväni käsitellä Jeesuksen ja Johanneksen vatteet muutamalla kerroksella sinistä ennen kurssin alkua. Voisin jopa harrastaa tutkivaa journalismia, ja kokeilla toiseen Uulan ja toiseen kreikkalaista ultramariinia? Palaan tuloksiin.
Pieni kielitieteellinen ihme tapahtui, kun tutkin purkkien etikettejä. Sain kutakuinkin selvää mitä ne sisälsivät, vaikka olen viimeksi ollut tekemisissä kreikan aakkosten kanssa joskus 2003. Sienna, umbra, ultramariini, sinooperi, kaikki suhteellisen selvää. Honarokokkino on myös jotakin punaista, sana kokkino on selvästi sukua sanalle kokenilli. Antti selvitti, että värin nimi on maapunainen. Osan väreistä saa tietysti selville katsomalla purkissa olevaa väriäkin, mutta minä nyt kertakaikkiaan nautin tällaisesta amatöörilingvistiikasta.
Lisäksi etiketti kertoi minulle että värit oli tarkoitettu "kaunotaiteisiin" - kallitehniki, ja että kauppias toimii Iraklionissa. Tänään tutkin vielä kuittia ja olin lukevinani suunnilleen "grammatika aikatherini". Mitä ihmettä? Katarinan grammatiika? Kyökkikreikkani taitaa sittenkin olla melko rajallista...
I don´t blog about shopping yarns, unless they are somehow exeptional. But now I really have to make a posting out of sheer joy of ownersihp! My ikonpainting teacher Antti came back from Crete and brought with him the pigments I asked Jaakko to bring me from Thessaloniki. Oh, yes, there must be some hidden logic in this, it just escapes me...
I had great fun reading the labels on the pigmentjars. To my suprise, I was able to figure out much of the greek text. Kallitehniki - for fine arts - it said. And that the paint shop was situated in Heraklion. I hope to be able to try them out soon enough. I have to start working on the robes of Jesus and St. John by adding several layers of ultramarine. I might even experiment with comparing the greek pigment with the one from the finnish factory Uula.
Next friday I shall drive to Porvoo, a pretty little town east of Helsinki, and spend most of the weekend among other icon-painters! The place is a yoga centre in old town called Fredrika´s fountain and is maybe the most beautyfully situated icon-painting course in all Finland. At least the vegetarian food they serve is - shall I say "divine"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti