tiistai 26. huhtikuuta 2011

Päsiäisen tuoksu...

Pääsiäisestä on taas selvitty kunnialla. Se on nimittäin ortodoksille melkoinen urakka, joka alkaa laskiaisena, Sovintosunnuntain ehtoopalveluksesta, ja jatkuu synnintunnustuksella käynnillä, ja kuudella paastoviikolla. Paasto tarkoittaa tässä mm. vegaanista ruokavaliota, mutta myös paastoamista kaikesta turhasta, paastoamista kaikesta pahasta. Varsinaisten paastoviikkojen jälkeen alkaa Suuri viikko erikoisine jumalanpalveluksineen, jotka huipentuvat pääsiäisyön jumalanpalvelukseen.

Vaikka pääsiäinen on joka vuosi muuttumaton ja sama, se oma, erityinen juhlan huippuhetkeni osuu aina eri kohtaan. Tarkoitan sitä totaalista onnen tunnetta, joka valahtaa päälleni äkkiarvaamatta, odottamatta, sitä kokonaisvaltaista oivallusta että juhla on nyt. Pari vuotta sitten herkistyin kyyneliin ristiltä-otto -palveluksessa. Viime vuonna Suuren lauantain ehtoopalveluksessa laulettava "Nouse Jumala, ja tuomitse maa" -veisu sai sydämen sulamaan.

Tänä vuonna ei alkuun juhlatunnelmaa meinannut löytyä. Suuren viikon palvelukset lipuivat ohi yksi toisensa jälkeen, Kristus kärsi, kuoli ja haudattiin ilman että pääsin kunnolla vauhtiin. Suurena lauantaina katekumeenit liitettiin mirhavoitelun sakramentilla kirkkoon, kukat lensivät, Golgatan risti peitettiin ja paastonväriset kirkkotekstiilit vaihtuivat valkoisiin, mutta ylösnousemuksen riemu antoi odottaa itseään. Tutut lapsiperheet kävimme tavanomaisella "paaston jälkeisellä pitsalla" ja hajaannuimme tahoillemme keräämään voimia yökirkkoa varten.

Tommi ja isommat lapset lähtivät ruokakauppaan, ja minä lähdin kuopuksen kanssa kotiin. Hieman haikeana nousin hämärää portaikkoa, ja mietin missä juhlatunnelma viipyy, kun yhtäkkiä tunsin nenässäni mirhavoiteen tuoksun. Tuoksu on niin ihana ja erikoinen, että olin onnitellessani paria katekumeenia, leikkisästi pyytänyt saada nuuhkia sitä. Mistä tämä "pyhän hengen tuoksu" lehahti porraskäytäväämme, en tiedä, mutta suljin silmäni, ja tunsin armon ympärilläni.



Христос Воскресе! Воистину Воскресе!  
Χριστός ανέστη! Αληθώς ανέστη!

4 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Kristus nousi kuolleista! Ihana kirjoitus!

katakos kirjoitti...

Totisesti nousi! Mitäs pidit pääsiäistropari-remixixtä? Minusta paikoin visuaalisesti aika hömppä, mutta siinä oli mukana kaikki mun lempisävelmät...

Pirkko kirjoitti...

Kosketti. Kai se menee juuri niin, että ihmeet ja lohdutus odottavat haikealla mielellä olevia siellä, missä niitä vähiten odottaisi.Ehtivät edellemme ja sanovat: Olet oikeassa paikassa, ihan tässä kotona ja tässäkin on pyhä. Perillä ja matkalla yhtäaikaa.

katakos kirjoitti...

Samaa mieltä, Pirkko! Pyhän pitää olla selittämätön ja yllättävä. Silloin tajuaa että se on kaikkialla.