Kevättalvella Parikkalan kurssilla niin vaivatta maalattu Kristus käsittätehty on sittemmin joutunut monenlaisten värikkäiden kokeilujen uhriksi - Antin tarkkojen, ja vähemmän tarkkojen ohjeiden mukaan, tietenkin. En tiedä mikä meni vikaan, mutta mittavan koloristisen korpivaelluksen jälkeen kaikki kuitenkin päättyi hyvin.
The Mandylion I started so easily during last great lent in Parikkala, has since been subjected to some wild coloristic experiments - all according to Anttis accurate or not so accurate instructions. I have no idea what went wrong, but after stumbling around in the dark, I did find the right color.
Risti on liian räikeä, pidän liinan valkaisemattomasta pellavasta.
The cross is too glaring. I like the look of the cloth, like unbleached linen.
The cross is too glaring. I like the look of the cloth, like unbleached linen.
Edellistä väriä on osittain pesty pois, päällä valkoinen lasuuri.
The previous color has partly been washed off, and topped with white glaze.
Lisää sinistä, lammikkotekniikalla.
More blue, in puddles.
More blue, in puddles.
En edes muista mitä...
Can´t even rember what...
Can´t even rember what...
Skalppelilla kaikki värikerrokset pois.
All layers off with a sharp knife.
All layers off with a sharp knife.
Hyvä okra, mutta hiukan liian paksusti. Lisää pesua.
Nice ochre, but just a little too thick. More washing.
Kun sädekehä lopulta näytti sädekehältä, eikä esimerkiksi Saamenmaan lipulta, oli jälleen vetopiirtimen vuoro. Plurautuksia tuli tällä kertaa suorastaan luvattoman monta. Oneksi ne saa kuivana pois hammastikulla. Huomasin vielä että sotkunpoiston voi viimeistellä kostutetulla tikulla. Koska alla olevaa väriä oli tässä tapauksessa hyvin ohuesti, kostea tikku toimi kuin pienen pieni pyyhekumi.
Finally I got a halo wich both I and the teacher could accept, and it was time to take out my old favorite, the ruling pen. This time it was splurging even more than ever. Fortunately it is easy to remove the dired stains with a toothpick afterwards. I also noticed that a damp toothpick was great to finish the cleaning, on the thin layers of the halo, it worked just like a miniature eraser.
3 kommenttia:
Okei, ymmärrän. Tämä ei ole kärsimättömän puuhaa! Mutta niinkuin yksi viisas pianisti opetti, kaikenlaisilla taiteellisilla korpivaelluksilla kehittyy ja kaunistuu paitsi työ, myös tekijä.
Hieno työ.
Kiitos Liisa! Minä olen kärsimättömistä kärsimättömin... Siksi minulla on viime aikoina ollut kaksi samantyyppistä työtä tekeillä rinnakkain. Ensin neitsytmarttyyrit, sitten Megrin enkelit ja seuravaksi Maria Egyptiläiset.
Noin minäkin tapaan tehdä etten vallan halkea turhautumiseeni kun ei tule äkkiä valmista ja pitää katsella samaa työtä KAUAN :-)
Lähetä kommentti