Poskipunaa ja kreikkalaisia kirjaimia

Tuli aika opetella kirjoittamaan. Ikoni ei nimittäin ole ikoni, ellei siinä lue ketä tai mitä tapahtumaa se esittää. Teksti voi olla millä tahansa kiellellä. Tavallisinta kai on että teksti on maalarin tai tilaajan omaa kieltä, mutta vanha kreikka ja kirkkoslaavi ovat myös suosittuja. Koska minun ikoneissani on melko vähän tilaa, oli helpointa käyttää monogrammeja, eikä kirjoittaa auki kaikkia sanoja. Tekstin aikaansaaminen oli silti melkoista siperrystä .

Iota ja Omega tarkoittavat tässä sanaa Ioannis, Johannes. Vaakasuorassa kehysviivassa monogrammin yläpuolella näkyy hiushalkeamia. Maali on ollut lian paksua, sanoi Antti. Joudun kai opettelemaan konservointia ennen kuin ikoni edes on valmis!

 

PRT ja "tch" ja A joiden yläpuolella on sangen leveä D - yhdistelmä tarkoittaa tässä kirkoslaavin sanaa Edelläkävijä. Minusta tuntuu hieman sekavalta, että samassa ikonissa on sekä kreikkaa että kirkkoslaavia, mutta Antti vakuutteli että näin se kuuluu olla.

Kristuksen monogrammi, IC XC, Jeesus Kristus, kirjainten päällä olevat pilkut ja viivat ovat erillaisia vanhan kreikan mukaisia paino- ym. merkkejä.

Tässä Kristuksen sädekehä, kaksi sisäkkäistä ympyrää, jotka symbolisoivat Hänen kaksi luontoaan, inhimillinen ja jumalallinen. Ympyrää jakaa risti, jonka sakaroissa ovat kirjaimet Omikron - Omega - Nu, jälleen vanhaa keikkaa, lausutaan suunnilleen "ho´oon" ja tarkoittaa: Minä olen se joka olen.

Ai niin, se poskipuna... pääsin myös maalaamaan sormiväreillä! Katso Kristuksen otsaa, poskia ja leuankärkeä, niin huomaat hennon punerruksen. Se saatiin aikaan niin että käsipyyhkeeseen hierottiin hiukan sinooperia. Siitä pyyhkäistiin sormenpäähän väriä ja sipaistiin hellästi ikonin kasvoille. Aivan kuin olisi levittänyt meikkipuuteria. Ja ihme ja kumma, kasvot alkoivat heti näyttää elävän ihmisen kasvoilta! (Jos käytät on aitoa sinoperia, näin ei saa toimia, sillä se on hyvin myrkyllistä.) Lopuksi irrallinen pigmentti kiinnitettiin emulsiokerroksella.

Rouge and Greek letters

A icon is not a icon unless it has a text telling us who or what it is depicting. So it became time for me to learn to write. The text can be in any language, but old Greek and Slavonic are popular. Beacause my icons don´t have much spare space to write on, it was convenient to use monograms instead of spelling out the full words. A monogram is a abbreviation made look nice. Even so, the lettering was a painstaking thing to do.

The Iota and Omega in the first picture are for Ioannis, John. In the withe frame line above the monogram you can see hairline cracks. Antti said they are there beacause the paint has been too thick. I guess I will have to learn conservation before the icon is ready!

2. picture: P,R,T, "tch" and A under a very strange D - the combination means the slavonic word for Forerunner. I felt strange that there should be both greek and slavonic in the same icon, but Antti assured in this case it is ok.

3. and  4. picture: The monogram of Christ IC XC, Jesus Christ, the dots and lines above the letters are greek accent marks.

5. picture: The double circles of Christ´s halo are divided by a cross with the greek letters Omikron - Omega - Nu. This is too, anicent greek, and is pronouced "ho´oon" this means: I am the one that is.

Oh, the rouge... I was allowed to paint with my fingers. If you look at Christ´s forehead, cheeks and chin you see a faint blush. This was made by swiping some cinnabar on a paper towel, and then rubbing it onto the tip of my forefinger. Then I gently applied it to the icon, little by little. All of a sudden the face looked much more like the face of a living person! Finally the pigment was secured to the board with a layer of emulsion.

ps. Don´t use this technique if you are using real cinnabar, it is very poisonous!

Elävää kirjontaa

Eipä tähän ole juuri sanottavaa. Hyvät naiset ja herrat, katsokaa video!

I can´t say a word. Ladies and gentlemen, watch this video!

 

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!) 

Lorvimisen taito

Maailma natisee liitoksissaan, monellakin tavalla. Kulunut viikko on minusta ollut todella raskas. Japani, Libya ja kotimaan huolestuttavat vaaligallup-tilastot painavat kai kaikkien mieltä... siksi, hyvä lukija, haluan pienen hetken viihdyttää kirjoittamalla vallan turhista asioista.

En edes oikein muista milloin viimeksi kävin yksin Helsingissä. Matka kotoa keskustaan kestää 15 minuuttia mutta jää silti usein tekemättä. Asioiminen kahden uteliaan pikkupojan avustamana on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tänään sain itseni yksin liikkeelle. Taivaalta sateeli suuria lumihiutaleita, jos olisi ollut joulukuu eikä maaliskuun puoliväli, sää olisi ollut ihan mukava. Onneksi innokas neulegraffitin tekijä oli tehnyt bussipysäkille lämmikkeen...

Kaupungilla hoitelin muka yhtä sun toista pientä asiaa, sovitin kenkäparia, ostin purkin gessoa ikonien harjoituspohjiin, nyörin paastoristiin, mustan topin ja pari pussillista pähkinöitä. Voin ylpeänä kertoa, että selvisin ulos Hobbypointin ovesta jo toisella yrittämällä. Retken päätarkoitus, sen tunnustan, oli kuitenkin ihan häpeämättömästi lorviminen. Lorvimisessa on ihan oma estetiikansa, se on omanlaisensa tajunnan taso. Kaupunkitilan aistiärsykkeet lakkaavat hämmentämästä, kun tavoitteena on tehdä "ei mitään". Yhtäkkiä kaikki ohikulkijat ovat kiinnostavia, katse jaksaa viipyä rakennuksissa ja ratikkakiskoilla. Tajunnanvirta vuolastuu, mutkittelee ja hyppii.

Toisenlainen lorvimisen aspekti aktivoituu kirjakaupoissa, ja aivan erityisesti antikvariaateissa. Nuo bibliofiilin palvontamenojen pienet, ahtaat, pölyiset kappelit saavat ajatusvirran hidastumaan, syvenemään ja levenemään. Hartauteen virittävää jalostunutta selluloosaa lattiasta kattoon! Tällä kertaa nuuhkin vanhaa papreia Kampintorin antikvaarisessa kirjakaupassa: Venäjä Ilja Glazunovin taiteessa, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Mustalaissatuja, Mandariinit ja Vihervaaran Anna...

 

Kahvilalorviminen on myös oma lajinsa, johon yleensä kuuluu olennaisena mausteena ohikulkijat. Harvassa on se kahvila, jossa ei voi istua katselemassa sinne tänne säntäävää kansaa. Oma pysäntyneisyys korostuu, ja tulee tunne että itse tietää jotakin, joka muilta jää huomaamatta. The Ounce´n teehuone on erilainen. Teemaistelu takahuoneessa on vielä enemän hiljaista ja yksityistä. Tila on hämärä ja klassinen musiikki soi. Huoneen perällä istui kaksi naista ja keskustelivat hillitysti englanniksi. Puotiemäntä Inna tarjoili valitsemani senchan lasisesta kannusta. Aika pysähtyi ihan kokonaan, minulla ei ole aavistustakaan kauanko istuin siinä teekuppini kanssa. Lopulta minut havahdutti voimakas karvasmantelin tuoksu ja siirryin puodin puolelle selvittämään mistä se tuli.

Teehuonelorviminen oli ihan uusi ja erilainen kokemus!

 

Karvasmantelin tuoksu tuli hedelmätee -sekoituksesta nimeltään Kielletty hedelmä.

PS. Unohdin ostaa kerppipaperia..

This last week has been really heavy in many ways. News from Japan, Libya and the disturbing results of preliminary polls about the upcoming elections here in Finland made me feel so sad. Therefore I now want to write about doing sweet nothing...

I can´t really remember when I last was alone Helsinki. Going to town with two little boys is not fun - for mommy. Today I had some free time to use and got myself to the bus stop. It was snowing, if this would be december, the weather would have been fine, but we are half way through march. Fortunately some friend of yarn graffiti had made a seatwarmer for the bus stop.

 

In town I had quite a few little things to do. I tried on a nice pair of shoes, bought a jar of gesso for some icon boards, a string for my new cross, a black tank top and some pistachio nuts. I am very proud I managed to get out of the craft store almost right after I made my second purchase there...

My main aim in my excursion was however, I confess, to shamelessly idle about. Ideling has its own state of mind, it´s own estetics. When I am doing nothing, the bustle of the city and the passers by are  becomming interesting. My touhgts bubble and jump. Then again, if I  idle in a bookstore, especially a antiquarian one, my touhgts flow wider and deeper. I spent quite a while in a beautyfull old bookstore, a true sacntuary for bibliophilic ceremonies: Russia in the Art of Ilja Glazunov, The Arts and Crafts -movement, Möbler des 20. Jahrhundert, Gipsy farytales, Les Mandarins ja Ann of Green Gables... 
Sitting in a café is again a different way of idelness.  Here the essence is usually watching the passers by. When I don´t move and everybody else is running about, I get the feeling I know something they do not understand.
 
Today I fonud yet another lovely way of idelness! The teeroom The Ounce is a very english style teeshop that has a nice quiet backroom for sitting down to taste a tee you are interested in. Having a cup of tea there was really different from a busy coffeshop. Time stood still and I had no idea how long I sat there sipping my sencha. I think everybody needs once in a while to loose their sense of time!

Pekon ikoni

Pekko, pian 5 vuotta, maalasi Jumalanäidin. Pohjana on vanerinpala ja väreinä vesivärit laimennettuna munatemperan emulsiolla. Tämä oli nopeampaa ja helpompaa kuin pigmenttijauheiden kanssa sohlaaminen. Ihan pikkusen sai äiti auttaa värisekoituksissa ja kasvojen ääriviivoissa. Mutta viivat ovat tarkaan siinä, mihin Pekko oli ne ensin lyijykynnällä piirtänyt. Punaiset täplät kuvan ylänurkissa sisältävät neitsyt Marian monogrammin. Se mikä tästä kuvasta ei oikein käy ilmi on, että Neitsyellä on Salvador Dali -viikset. Koska sen pitää olla vähän hauskempi, perusteli ikonografi.

My son, soon 5 years, painted a Mother of God. I was allowed to help mixing colors. The red dots in the upper corners are the monogram of The Theotokos. Unfortunately, the photo does not show that Pekko gave her a Salvador Dali -moustache...  She needs to be more fun, he said.

...sielun peili - mutta kenen?

Solmublogissa on ollut hiljaista, sillä maalaamisessa on ollut neljän viikon tauko opettajan matkan takia. Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran, työn alla on koukuttu villatakki itselleni, vintage -ohjeesta. Koptilaisen enkelin kirjonta on loppusuoralla, nyt kun päivänvaloa on taas riittämiin. Lupaan palata pian asiaan näistä aiheista. Ikonimaalauskin tulee vastaisuudessa etenemään lähes viikottain. Totesin nimittäin, että jos kurssikertoja on joka toinen viikko, ja kerta jää välistä, tekemisen "säie" jollain tapaa katkeaa. Tauon jälkeen pitää ikäänkuin rykäistä itsensä taas käyntiin. Onneksi Antin Mellunmäen maanantai-ryhmässä oli tilaa, ja julkisilla pääsee perille.

Maanantaina olin vihdoin taas Trapesassa kimpsuineni. Kristus ja Johannes edistyivät aimo harrppauksen, ja oli aika aloittaa kasvojen yksityiskohtien työstäminen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Antti tuuppasi minut reippaasti omin päin "heikoille jäille" eikä tällä kertaa (ainakaan vielä) osallistunut maalaamiseen. Kesäkurssin Jumalansynnyttäjä "sai silmät" vähän niinkuin varkain, ja hänen katseensa tuntui pitkään omituiselta ja vieraalta. Nyt sain sutia silmät kuten parhaiten taisin. Illan aikana Kaikkivaltiaan kasvot saivatkin uuden ja hieman hassun ilmeen.

 

Hän miettii omiaan ja katse harhailee jonnekin ylä-oikealle. On ihan muissa maailmoissa. Ei käy, kyllä Vapahtajan, jos kenen, on katsottava ihmistä silmiin! Tiistai-aamuna ryhdyin sitten korjailemaan annettujen ohjeiden mukaan. Ensimmäisessä pikku-kuvassa on harhaileva katse, toisessa valkuaiset on pesty pois ja viimesessä olen maalannut valkuaiset uudelleen toiselle puolelle. Valkuainen itse asiassa maalataan harmaalla.

Tässä alla vielä kasvot kokonaisina. On se pienestä kiinni - millistä, sanoisin. Poltettu sienna antoi partaan mukavan punerruksen, ja viiksiä tuuhensin varovasti. Ja nyt, tätä kirjoittaessani huomaan että leuan kärki on siirtynyt pahasti vasemmalle! Mitä ihmettä? Kuka tuon teki? Sehän on ihan vinksallaan... taitaa Vapahtaja pitää hyvää huolta siitä että en ylpisty liiaksi!

 

Tässä hieman niksi-pirkka -osastoa: 

lasinen koeputki on parempi hierrin kuin ei hierrintä ollenkaan. 

Sisälle on valutettu erikeepepriä, jotta putki ei rikkoonnu.

 

Ja Johannes Edelläkävijä... Valattaja-Iivana, Ioannis, Jussi, hänestä ei koko maalaamisen aikana ole ollut huolta eikä murhetta, katsoo vain kerta kerralta lempeämmin! Alkupiirroksessa tuima nasiiri tapitti kulmat kurtussa, mutta nyt katse on murheellisen sääliväinen. Näin valokuvaa katsellessa on vaikea käsittää että olen hänet itse maalannut!

It has been a wihle since I last posting. The iconpainting course meets every two weeks, and if one meeting is cancelled, the gap between the lessons feels very long. Too long, as a matter of fact. Like in any other creative work, if the prosess is interrupted, it feels awkward to start again. Fortunately Antti has anoteher group in Mellunmäki, and I can from now on go there too. I hope this will mean more blog updates, too. 

I also have an tunisian crochet project going on. It´s a sweater for myself from a vintage pattern. The embroidery of the coptic angel is progressing too, now that we have more daylight. I promise to get back to theese subjects soon!

Monday evening I finally got to paint agan, and could make some progress with Christ and St John. I am so happy Antti did not interfere with painting the eyes this time. The Teotokos from the summer course got her eyes painted by Antti, and still I feel she is a bit strange to me. Now I could go my own trial-and-error way. The first picture shows my first attempt with Christ. He has a funny expression in his eyes, he is not looking out of the picture, his mind is wandering. In order to make him concentrate a bit better, Antti suggested I move the white (grey, actually) to the right of the iris.

The three small pictures show the process: eyewithes to the left, washed away, and moved to the right.

The expression of the eyes really is a matter of millimeters! And, by the way, as I am writing this, I noticed his chin has slipped away to the left... What? Who did that? Or is it the mouth going to the right? My Saviour takes good care I don´t become overly proud.

And St John the Forerunner... Ivan, Ioannis, Johannes, he is never causing me any sorrows or troubles.  In the first drawnig the grave nazarite was giving me a gloomy look. Now his eyes are full of compassion. Just look at him! I can hardly belive I painted him.