Valoa pimiään

Nämä Maija-Liisan bambusukat ei selityksiä kaipaa. Pikemmin tulee pääsiäinen mieleen kuin joulu. Ribbimalli joustaa jalan mukaan ja on yhtä helppo kuin kaunis, oikeaa ja nurjaa sopivassa suhteessa:



Maija-Liisa made a pair of bambusocks, nice and simple, just right for this dark december days. Ribbed pattern, o=knit, n=purl krs=row. The ribbing makes the sock fit tight.

Kesäsukat

Kesällä tuli tehtyä myös kahdet sukat. Ullaneuleen "strawberry fields" -nilkkasukat ensin suklaanruskeana nilkkuriversiona Ailelle ja sitten itselleni polvipituisena, niin että pohkeen jälkeen kavensin yhden pitsiraidan pois.

Pitsiporkkana?
 

Täytyy sanoa että olen ihan turhaan vierastellut pitsineuletta. Se olikin helppoa kun, kehitin itselleni erilaisia hokemia jotka rytmittivät käsien liikkeitä ja auttoivat muistamaan. Esimerkiksi saatoin mutista mielessäni "on-ni oikein, nut-tu nurin, lang-an kierto, ja kaa-hden noston kaa-ven-nus". Pitsineule on jopa yllättäin nopeaa, kun neuleen pinta on reikiä täys.
Uusi mukava tuttavuus oli tämä "kahden noston kanvennus" eli nosta oikein neulomatta, nosta oikein neulomatta, siirrä 2s takaisin vasemmalle puikolle ja neulo takareunoistaan yhteen. Mansikkasukissa on myös siro ranskalainen kantapää ja veikeä "aina oikein" raita kierämässä jalan syrjässä varpaaseen asti. Hauska neulottava ja selkeä ohje.

Lace stocking "Strawberry fields" from Ravelry or Ullaneule. It´s my first atempt with lace, and I´m fairly happy with it. Knitting lace is faster than I tought, beacause of all the little holes! I developed short rhymes to remember the pattern and keep a nice rythm. I kept mumbling as I knit, things like " knit´n knit an´two to-gether". The french heel was new to me, I quite like it, seems to me it is faster to make. The original pattern is sock length, but I added a extra repeat of the pat and decreased it after the calf.

Uusissa opeissa

Terveiset kultauskurssilta! Ai miltäkö?
Pieneksi johdannoksi: Olen jo pitkään yrittänyt päästä ikonomaalausta oppimaan. Vaan joka kerta kun olisi ollut tilaa kursseilla tai muuten hyvä tilaisuus, on tullut jonkun sortin force majore - raskauspahoinvointia, laskettu aika lähellä, tuore vauva talossa tai muu putkiremonttia vakavampi härdelli. Olen päätellyt, että tämä tarkoittaa että pääsen maalaamaan ikoneja sitten kun sen aika on.

Koska kuitenkin olen luumuillut kotosalla pian 7 vuotta, on tänä syksynä ollut ihan pakko päästä ihmisten ilmoille ilman pikkupaviaaneja. Espoon työväenopisto tarjosi entisöinti-puutyöt -alkeita, lopultakin nikkaroimaan! Oikohöylät, sirkkelit ja muut maailmanlopun masiinat ovat syksyn aikana käyneet tutuiksi. Tekeillä on rahi, jonka malli on 1900-luvun alusta - palaan siihen sitten kun alkaa olla kuvia. Pari viikkoa sitten huomasin Ortodoksiviestistä että kulttuurikeskus Sofiassa oli tarjolla kultauksen peruskurssi. Tuosta kuitenkin on hyötyä sitten kun pääsen ikoneiden kimppuun, tuumin ja ilmoittauduin. Sitäpaitsi, kun lopulta palaan takaisin omiin hommiin, voisi kokeilla kullan käyttöä taidegrafiikassa. Ja jospa kultaisin rahiin jyrsittävät koristeurat?

Kulttuurikeskus Sofia toimii Osuuspankki-opiston entisissä tiloissa Vuosaaren Kallvikissä, erinomaisen kauniilla paikalla. Samalla tontilla sijaitsee myös Kultaus oy Snellman, jonka tiloissa kurssi pidettiin. Opettaja, Raimo Snellman, oli jotenkin tutun näköinen, mutten millään saanut päähäni mistä. Kävi ilmi että oltiin tavattu Tapiolan kirkolla. Niinpä niin, kaikkihan siellä käy, ja miksei kävisi, kun on mukava meininki.

Meitä kurssilaisia oli mukavasti vain viisi, ja hauskasti hieman eri aloilta. Ikonimaalari, kehystäjä, taidemaalari, lasitöiden tekijä ja minä. Ensi töiksemme saimme kaksi kipsireliefiä kukin, niistä putsattiin ja hiottiin pahimmat rosot pois.


Tässä kipsipää on saanut kerroksen punaruskeaa polimenttiä, kerroksen sellakkaa ja lopuksi kerroksen mixtion-pellavaöljyä - siitä tosin pyyhittiin enimmät pois, ettevät kultalehdet "uppoaisi" öljyn tahmaan. Aivan kuten ikkunahommissakin, ollaan tekemisissä melko vaarattomien kemikaalien kanssa. Öljykerros jätettiin kuivumaan yön yli.

Lehtikulta on pakattu pieniin silkkipaperivihkoihin. Vihkosta kulta kipataan varovasti mokkaiselle tyynylle. Siinä siitä leikataan sopiva pala, joka nostetaan oravankarvaisella lekarilla. Lekari sipaistaan ensin poskea vasten, jotta siihen tarttuu hitunen rasvaa, johon taas läpikuultavan ohut kultalehti tarttuu.


Välityönä kultasimme lasia. Kristiina on nostanut kultalehden lekarilla ja asettaa sen tyynyn vekkiin odottamaan. Lasiin siveltiin vesi-liivateseosta ja lehti laskettiin siihen. Vaikka kulta oli kuinka kurtussa lasin päällä, vetäytyi se kuivuessaan sileäksi.

Kipsipää on saanut päälleen läjän kultaa. Vieressä "orava". Ensin kultaa töpöteltiin varovasti vanutupolla, sitten se hierottiin kiinni siveltimellä pyörittäen. Ihan ihmeen helppoa!

Lopuksi työt saivat päälleen kerroksen sellakkaa, tai paikoin sellakka-liitu seosta himmentämään, sekä hiukan patinointi-ainetta maun mukaan. Muun ohessa kurssilla tuli hirmuinen määrä pikkutietoa, kikkoja ja lisäkonsteja, joita joskus voi soveltaa johonkin. Ideat kuplivat jossakin takaraivossa. Pakastimessa on purkki polimenttia ja muita tarpeita saa ostaa Raimolta. Sitäpaitsi Tommi unelmoi suklaakakun koristelemisesta lehtikullalla...

I have since long dreamt of taking a course in iconpainting. Every time I tried to go, some kind of force majore turned up. Maybe it´s not the right time for that yet. When I heard of a beginners course in gilding, I decided to take the back door, a step closer to iconpainting. It was a very interesting weekend, and now I have a few nice ideas bubbling in the back of my mind.

Entisönintikurrsin "saalista"

Ritvan särkitahna:

Suolista särjet, jätä suomut. Savusta puoli tuntia. Poista kaloista isot ruodot, tämä kannattaa tehdä niin kauan kun ovat vielä lämpimiä. Laita tehosekoittimeen, ajele tahnaksi, lisää rypsiöljyä, ketsuppia, sinappia, suolaa ja ruohosipulia. Maistuu kuulemma ihan Kallen mätitahnalta. En ole vielä kokeillut...

Tuolit saivat kyytiä

 (Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)  

Terveiset työväenopiston entisöintikurssilta. Takana on viikonlopun verran pölyä ja hikeä, vaan yllätävän vähän kyyneliä. Huutosnetistä syksyllä hankkimani pinnatuolit pääsivät asianmukaiseen hoitoon. Ensin piti saada halkeillut maali pois kuumailmalla ja lastalla. Istuimesta se kävikin melko kätevästi, vaikka maalin alta löytyi halkeillut lakkaus. Lakka paloi juuri kun maali alkoi irrota, ja palanut lakanjämä muuttui tahmeaksi. Hankalinta oli lastan metalliosan kuumeneminen. Tuolin jalat ja pinnat oli siklattava, niissä oli melko lailla lakkaa jäljellä.

Lopuksi koko tuoli hiottiin hiekkapaperilla, halkeamat kitattiin lakkakitillä, lenksut pinnat ja jalat liimattiin ja jätettiin kuivumaan. Toinen tuoli puhdistui jo varmaan puolta nopeammin! Viikonlopun aikana ehdin maalata ensimmäisen tuolin kertaalleen, joten kyllä tässä vielä projektia pukkaa.

Tämä on siklausta.

Vähintään yhtä kiinnostavia olivat muiden hommat. Yllä oleva tuoli oli Billnäs-henkinen toimistotuoli. Pohjassa taisi lukea Schauman. Alla on 30-luvun tupakkapöytä saanut uutta viilua reunaansa. Aika ronskin näköistä tässä vaiheessa, mutta sunnuntai iltapäivästä jo ihan toisenlainen.

Siro vanerituoli oli pelastettu joutumasta roskiin.

Verhoillun nojatuolin sisuksista löytyi pieni lappu.

Kirkuvan sävyiset miranoolit ja 70-luvun muut pahat teot kostettiin aina seitsemänteen maalikerrokseen asti...

Uskokaa tai älkää, tästä tulee divaani. Jään odottamaan kuvaa valmiista...

Last weekend I´ve been on a course in renovating old furniture. I fixed up the two chairs I bought on auction last autum. (The black and orange chair on top of this post.) It was great fun to scrape of the old paint, glue the chair and paint it. The others participants too had a lot of intersting projects. The last picture on this page is a divan.

Se kenkku vöyriläinen

Purin vöyriläisen kantapään. Kantalapun raunasta nostettujen silmukoiden jättämät reiät olivat liikaa. Tein uusiksi - edeleen reikiä. Sunnuntai-aamuisen postauksen jälkeen puin itseni ja Riikon, pakkasin Riikon lounaan ja varavaipat, heitin koriin vielä sen ilkeän sukantekeleenkin, ja lähdimme kirkkoon.
Käsityökerhon supertaitureita oli paikalla muutamakin, josko heiltä saisi toimivan niksin, tuumailin, kehno, omiani palveluksen aikana. Kirkkokahvilla uskoin sitten huoleni Hillelle. Nosta silmukka kiertäen oli vastaus. Tai sitten poimit vasta toiset silmukat - ei reunimmaiset. Kipaisin kotiin ja kokeilin molempia konsteja. Kiertämällä nostaminen tekee kivan koristeellisen reunan, kun taas toisien silmukoiden poimiminen sopi paremmin tähän kirjoneuleiseen kantapäähän. Reunasilmukat tasoittuivat sukan sisällä huomaamattomiksi. Minkähän ihmeen takia tällaisia "kunniallisia fuskauksia" neuvottu koulukäsitöissä? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?

PS. Tuli ostettua maitoproteiinista tehtyä lankaa. En periaatteesta bloggaa lankaostoksia, mutta palaan asiaan kun tämä ihmelanka pääsee puikoille.

I now have a solution for picking up stiches from the heel flap without getting holes. I can either turn the stich round once, wich gives a decorative edge, or pick up from the second stich of each row, not the first. Picking from the second stich works nice if the heel is stranded knitting.

Tiedoksi...

Solmublogi on tästä lähtien yhden naisen juttu. Ompeluseura Solmu jatkaa solmimistaan ja voi hyvin, mutta koska blogi on ollut lähes kokonaan minun kirjoittamani, ei ole mieltä väittää sitä ompeluseuran blogiksi. Ei siis mitään sosiaalista draamaa. Jotta lukijat löytäisivät tänne edelleen osoite pysyy samana.

Terveisin Kata

This blog continues as a one-woman project. The others in the sewing-circle never got interested in blogging. The url will remain the same.

Best regards, Kata

Nyt iski sukkakuume tännekin!

Kaikki on kyllä sen kauhean internetin vika. Sompailin ympäriini linkkiviidakossa ja kuinkas kävikään. Katsokaa vaikka näitä keski-aikaisia egyptiläisiä sukkia. Mä haluan tuollaiset. Melkein heti!
Ongelma on siinä, että vaikka olen neulonut paljon, olen tehnyt elämäni aikana ehkä noin kymmenen sukkaparia. Noloa! Lapasen pyöräytän tuosta vaan, ilman ohjeita, mutta sukkaa varten kaivan esiin Kyllikki Mitrosen ja Maija Niemisen "Suomalaisen sukkakirjan", helmi vuodelta 1980. Sen perusohjeilla syntyy jalan muotoinen sukka ja vielä parempi on luku nimeltä Tavallisimmat sukan neulomisessa esiintyvät virheet. Sitä olen nöyränä tutkiskellut useaan kertaan.
Olen laatinut strategian egyptiläissukkien saavuttamiseksi. Ensin tein tavalliset polvisukat. Sukkakirjan ohje "Nastolan tasaraitaiset" oli helppo. Lanka on Top Wool, vanhaa varastoa, sitä ei enää saa kaupasta, (ruskea) ja 3 vihreää äidin värjäämää mitä-lietä. Puikot bambua, koko 3.
Ohjetta en "tietenkään" voinut seurata yks-yhteen, vaan tein koristeellisen muunnelman puolipatentti-kantapäästä. Siis se tuolla alempana kommenteissa mainittu peltopyyn-silmä-kantapää. Kun puolipatenttia neulotaan * 1 oikein, 1 nosta neulomatta* ja seuraava kerros kaikki nurin, tehdään tämä variaatio niin että kolmas kerros onkin *1 nosta neulomatta, 1 oikein*. Alkuun kyllä manasin että tulee närhen-muna-kantapää, mutta loputulos on kelvollinen.

Koska olen melko tyytyväinen "Nastolalaisiin", tein vielä tupsut nilkkoihin, jotta en vahingossakaan työntäisi niitä kumisaappaisiin. Tupsut on hahtuvalankaa.

No niin, takaisin strategiaan. Päättelin että nyt vuorossa on kirjoneulesukat. Edelleen Sukkakirjan ohjeita, kirjoraitaiset sukat Vöyristä - från Vörå. Nyt alkoivat ongelmat. Vinoneliö-kuvio kiristää. Kun sukka ylsi nilkkaan asti, kuviota oli vileä jäljellä viiden sentin verran. Päätin käyttää pikku vinoneliö-kuvion kantalappuun. Olipa tosi fiksua, no ainakin opin neulomaan nurjaa pitäen kaksi lankaa sormella! Kantakäännös on hillittömän ruma ja vaikka kiristin lapun reunasilmukoita niin että lanka natisi, jäi niitä nostaessa hirvittävät reiät. Voi vain toivoa, että tämän sukan pari ei ole yhtä kamala.

Suututtaa, en kommentoi...

Kun nuo rumikkeet valmistuvat, aion tehdä vielä yhdet varpaasta aloitetut sukat ennen kuin lähden "mamelukkisukkien" kimppuun. Ohjeet on Ullassa. Ehkä nettiselaimessa pitäisi olla "tyhmä blondi" -suodin joka ei päästä meikäläistä sivuille, joissa on liian vaikeita neuleohjeita?

I got the sock bug now. It´s all internet´s fault! Just look at theese wonderful medieval egyptian socks. I want them.
But I´m not very god at socks, therefore I have made up a startegy how to get them. Lots of practise needed. First I made a pair of normal knee highs. As you can see from the top of this page, they came out fine. The heel style is called partridge eye heel, google for instructions in english. I added pompoms at the ancle to prewent myself from putting them in my rubberboots...
Now I´m working on a pair of socks with stranded knitting, but they are giving me BIIIG problems: Some of the patterns are too thghly knitted. When I got to the heel I had some 5 cm of chart left, and I decided to use one of the charts for the heel flap. Well, at least I can now do stranded purling with two yarns on the finger... The stiches on the sides of the flap ar enormous, no matter how tight I pulled the yarn. When I picked them up after turning the heel, I got a line of ugly holes...
My next thing, after this misery, is to try a pair of "from to up"... wish me luck! ;) I have the instuctions here. Maybe there should be a "stupid blonde" -fillter on my browser to keep me away from pages with too difficult knitting patterns?

Virvon varvon virtuaalisesti

Siunausta kaikille lukijoille! Tässä kuvassa virpokukat ovat vielä ämpärissä ja ämpäri vajaa, pajunkissat odottavat vielä Otaniemen pöpelikössä. Tätä kirjoittaessa on palmusunnuntain ilta, vitsat on jaettu. Sormenpäät on vieläkin hellinä ohuen rautalangan käsittelystä.

Valtakulttuurin edustajille kerrottakoon, että virpominen on ortodoksipiireissä aikuisten naisten, ja miksei mestenkin puuhaa. Eräskin tuttu "virpokukka-mestari", Marketta, aloittaa kukkien tekemisen paaston alussa, eli laskiaisena - ja tekee ne noin 1300 kukkaa, jotka Tapiolassa jaetaan kirkkokansalle. Vitsat viedään lauantaina ehtoopalvelukseen siunattaviksi, ja sunnuntaina virvotaan ja toivotetaan siunausta. Lorutellessa korostetaan että palkkaa ei vaadita, ja muistellaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamista.

Muoks! Unohtui kertoa että vanhoja virpoloruja löytyy SKVR -tietokannasta jossa on luettavissa Suomen kansan vanhat runot -teossarjan koko sisältö. Laita hakusanaksi virvon. Hakea voi esimerkiksi runon keruupaikkakunnan mukaan. Toinen tärkeä asia on että kirkossa siunattuja vitsoja ei saisi hävittää edes biojätteeseen, vaan ne pitäisi helluntain jälkeen polttaa. Ei ihan yksinkertaista näin kaupunkioloissa, mutta kerran kokoonnuttiin parin lapsiperheen voimin Otaniemen rannan grillikalliolle, mukana vitsat, pari klapia ja makkaroita. Uusperinnettä!

ps. Yritän ensi vuonna saada aikaan kukkaohjeet kuvien kera. Tämä ei ole vaikeaa.

Blessing to my readers! Theese are flowers for Palm Sunday willows. I made a bucket of them and my fingertips are still sore.

Se kätevämpi resori

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)

 

...eli resori Maija-Liisan tapaan, kuten olen sen nimennyt, menee näin:
Luo tavalliseen tapaan tarvitsemasi määrä silmukoita. Neulo 5-7 kerrosta oikeaa silmukkaa. Tee reikärivi: ensimmäinen kerros 2 oikein yhteen, toinen kerros 1 oikein, langankierto puikolle, 1 oikein jne. Neulo yhtä monta kerrosta kuin ennen reikäriviä. Poimi ensimmäisetä kerroksesta apupuikoille silmukoita, yhtä monta kun alunperin luotuja. Siirtele poimittuja silmukoita puikoilla niin että apupuikko ja varsinainen puikko osuvat kohdakkain. Taita neulomus reikärivin kohdalta. Ota käteesi apupuikko ja varsinainen puikko ja kavenna yhteen silmukka kummaltakin puikolta. Jatka pari kerrosta sileää ja siirry sitten neulomaan 2 oikein 2 nurin resoria...

Muokkaus: Reikärivi tehdäänkin yleensä niin että neulotaan *2 oikein yhteen, langankierto* ja toistetaan tätä. Tuon yllä olevan nirkkoreunan olen näköjään keksinyt omasta päästä.

Resorin iso suu takaa että lapaset on helppo pukea vastahakoisellekin taaperolle. Resori-osuus ei kiristä. Parhaillaan on tekeillä Pekolle aluslapaset, ja suunitelmissa polvipituiset villasukat - hämmästykää - ihan mulle itselleni! Ajattelin kokeilla josko reikärivin alle saisi pujotettua kuminauhan. Palaan asiaan tuon kauniin kantapään tiimoilta - jahka pääsen niin pitkälle.

How-to do a "Maija-Liisa" style welt. This style of welt makes the sock or mitten easy to put on - even if the child is not co-operating. It´s not too tight.
Knit 5-7 rows, then make a line of holes: first row knit 2 to together, 2nd row knit 1 and twist the yarn around the needle. Knit again the same amount of rows as in the beginning. Take 4 more needels and pick up new stiches from the first row - the same amount as you cast up at start. Fold the work at the holes and take two needles, a old and a new. Decrease by knitting together from both needels. Knit a few more rows, then continue with knit 2, purl 2. Disclaimer: I´ve never written a knitting instruction in english before, so good luck. :D

Maija-Liisa kinnasneula-opissa

(Huomio! Olen perustanut käsityöjutuille oman bloginsa. Tästedes julkaisen kaikki käsityöaiheiset postaukset Solmubloggajan käsityökorissa, tervetuloa!)

(I made a new blog for my craft. From now on all my crafty posts will be in Solmubloggajan käsityökori - The Solmubloggers craft basket, wellcome!)

 

Tässä siis Maija-Liisan raportti kurssilta: En ymmärrä miten sain tuohon vihreään nuo syhryt, mutta kyllä Pelson langasta väännetty rupeaa jo paremmalta näyttämään. Olenhan minä yrittänyt noita ennenkin, mutta jokainen opettaa eri tavalla ja tekotapojakin on erilaisia mm. venäläisittäin. Tämä on nyt opettajana olleen Ninan tyyppiä "pettersson". Pettersson on hänellä opettajana ja tekotapa on MELKEIN samanlainen kuin suomalaisittain. Jos joskus oppii yksinkertaisimman ymmärtämään, niin ehkä joskus... Ajattelin nimittäin, että kesällä Valamossa tämä olisi kiva puhdetyö. Meneen pieneen tilaan, eikä ole paljon välineitä ja selviää vähemmäkin valolla.

Maija-Liisa is experimenting with nalbinding, or nålbinding, a ancient technique to make mittens or socks. Here some links in english: http://en.wikipedia.org/wiki/Naalebinding and http://www.geocities.com/sigridkitty/index.html Hey, be wach out so you don´t loose your heart to this - it´s fascinating... ;)

Solmu koolla Lauralla

Laura vietti nimipäivää ja kutsui solmuttelijat Malminkartanoon. Meikäläinenhän oli ihmeissään, koska kyseessä oli sama talo, jossa asuin joskus vuonna ennen pyörän keksimistä... Sitäpaitsi oli ensimmäinen kerta yli vuoteen, kun jaksaanuin solmimaan. Paikalla oli noin 10 solmulaista, 2 vauvaa, 2 kissaa ja ainakin yksi masuvauva. Tekeillä oli noin kolmet tumput, sormikkaat, kaksi vauvan siksakpipoa, keski-aikainen päällysmeko cotehardie ja jotakin varrasvirkkausta, en tullut kysyneeksi mitä, kun olin niin tohkeissani kiinnostavasta tekniikasta.
Tässä valikoima kuvia, julkaisu periaatteena lähinnä onnistuneet otokset. ;)

Cecilian kirjovirkattu käsityöpussukka.

Lauran helmivirkatut Jagellonica-korvikset. Crocheted Jagellonica-earrings by Laura.

Solmua pukkaa, Taina, Sanna ja Cecilia.


Ei kommentteja, hyvää oli...


Tia varrasvirkkaa.